Olen saanut kuulla kuittailua miesystävältäni ikääni liittyen kymmeniä ja jopa satoja kertoja. Tiedän, että asia lienee pääosin yksilöistä kiinni, mutta onhan totta, että useimmiten seurustelevilla pareilla on ikäeroa muutama vuosi siten, että mies on hieman vanhempi. Itse olen vain muutaman kuukauden nuorempi kuin mieheni ja hänelle olen "vanha akka, joka on parhaat päivänsä nähnyt". Hän itse asiassa sekä solvaa että kiusoittelee asialla lähes jatkuvasti.
Olen toki maininnut (rakentavaan sävyyn ja suuttumatta), että hän tietenkin voisi etsiä nuorempaa seuraa, jos asia haittaa niin suuresti, mutta hän ei ole kuitenkaan tehnyt "asian hyväksi" mitään. Hän on minulle todella tärkeä enkä missään nimessä haluaisi erota hänestä, mutta jos ikäni haittaa niin kovasti, niin luulisi sen sitten olevan vain liian paha turn-off hänelle. Sellainen tässä mietityttää, että pitäisikö minun vain kannustaa häntä etsimään muuta seuraa vai mitä ihmettä teen? Se iästä naputtaminen käy ajoittain jopa hermoilleni - minkä ihmeen minä biologiselle iälleni voin ja osalle miehistä se ei tiettävästi ole mikään kynnyskysymys.
Olen toki maininnut (rakentavaan sävyyn ja suuttumatta), että hän tietenkin voisi etsiä nuorempaa seuraa, jos asia haittaa niin suuresti, mutta hän ei ole kuitenkaan tehnyt "asian hyväksi" mitään. Hän on minulle todella tärkeä enkä missään nimessä haluaisi erota hänestä, mutta jos ikäni haittaa niin kovasti, niin luulisi sen sitten olevan vain liian paha turn-off hänelle. Sellainen tässä mietityttää, että pitäisikö minun vain kannustaa häntä etsimään muuta seuraa vai mitä ihmettä teen? Se iästä naputtaminen käy ajoittain jopa hermoilleni - minkä ihmeen minä biologiselle iälleni voin ja osalle miehistä se ei tiettävästi ole mikään kynnyskysymys.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Narsisti tai homo. luulaltavasti molempia.Jätä se.
PIkadiagnoosi vai vain heijastus itsestäsi?
Siis juurikin tuo on epäilemättä elämää suurempi ongelma.
Minä taasen olen ajatellut asian niin päin, että vanhempi vaimo on siunaukseksi. Minähän tunnen itseni ikuisesti ikinuoreksi hänen rinnallaan. Siitäkin huolimatta, että ikäeroa on kolme kuukautta ja että minä näytän ikäiseltäni nelikymppiseltä ja hän aina vaan parikymppiseltä.
Hieman on alkanut ärsyttää, että kadulla vastaantulijat suhtautuvat minuun kuin limaiseen volvosetämieheen, vaikkei minulla ole Volvoa. ***kele!
Lohdullista, että joku tosiaan ajattelee noin! :) Itselleni on tullut sellainen vaikutelma, että mieheni haluaisi jonkinlaista statusarvoa naisystävästään sekä on liikaa lukenut jtn populaaritieteellisiä julkaisuja joiden mukaan nuorempi nainen on hedelmällisyytensä vuoksi haluttavampi tilastollisesti (mikä varmasti osittain pitääkin paikkansa). Olen kuitenkin ikäistäni hieman nuoremman näköinen ja hoikka, joten siltäkään osin ei pitäisi olla ongelmaa. Ja tosiaan: itseäni ei häiritse se ikäeron vähäisyys lainkaan - muutenkin ainakin omasta mielestäni ikäero tai sen puute on sivuseikka.
Ennen kuin tapasin hänet, pidin itseäni jopa melko nuorena ja tuntui aluksi jopa oudoilta ne hänen juttunsa, mutta totuin ja turruin niihin vähitellen. Tosin ärsyttää se iästä valittaminen silti edelleen ja olen tosiaan alkanut miettiä, että onkohan kyseinen ajattelutapa sittenkään se koko totuus...
No ei ole koko totuus! Narskulle olet jatke milloin millekin. Homolle kulissi. hiphei!
Audihan Ratikalla on Volvon kilpailja setämarkkinoilla ja Volvohan tehdään nykyään Kiinassa.
Sopisi Ratikalle paremmin, kuin Audi, sillä sana _volvo_ tarkoittaa kiinankielessä
rRIKAS MIES Ratikan unelma HAHAHAA
http://www.youtube.com/watch?v=ykkzFrNj1IY
japanilaiset naiset tykkäävät silkistä.........................
Onko mitään muuta millä hän solvaa ja kiusoittelee sinua?
Kävi vaan mielessä, että olisitko mahdollisesti ylireagoinut?
Ei mulla muuta. Hyvää yötä, palstaväki...
http://www.youtube.com/watch?v=-HG-nKIXMis
Surullista todeta, mutta hän sekä solvaa että kiusoittelee todella monesta muustakin asiasta ja yllättäen juuri sellaisista asioista, joiden en itse ole tiedostanut olevan ainakaan kovin merkittäviä ongelmia, vaikka olenkin itsekriittinen jo valmiiksi. Jopa hassua on esimerkiksi se, että hän huomauttelee minulle painostani, vaikka olen oikeasti melko hoikka (kokoa S / 36 ja suunnilleen missin mitoissa jopa). Jos on pienikin teoreettinen epäkohta jossain asiassa, niin hän tarttuu siihen. Itse en ole muistaakseni koskaan sanonut mitään pahaa hänen olemuksestaan tai ominaisuuksistaan. Ehkä olen ns. liiankin kiltti ja mukautuva - voi olla toki, että sekin on ärsyttävää omalla tavallaan. Silti minua suhteellisen ymmärtäväisenä ja mukautuvana henkilönä alkaa kyllä kyllästyttää se solvaaminen ajoittain.
Minun neuvo sinulle on se, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Älä tee ongelmaa niistä asioista itselle, koska ne saattaa vaikuttaa miehesi silmissä huvittavilta ja kenties joskus jopa ärsyttäviltä. Siksi kai kiusoittelee sinua sinulle aroilla asioilla, koska saattaa olla väsynyt sinun itsekriittisyyteesi, jos vielä niistä asioista ääneen valitat. Jos tämäkään ei auta, niin vaihda miestä tai ole vaikka jonku aikaa yksin. Ei onnellisuus ole parisuhteesta riippuvainen juttu...
Minun mielestä tässä aloituksessa toi narsistikorttia on taas turhan herkästi heiluteltu. Kukaan niistä kortin heiluttajista ei ole selvännäkijä eikä kukaan niistä voi tietää mitä teidän suhteessa todella tapahtuu. On hyvin inhimmilistä kertoa asioista niin, ettei jätä itsestään negatiivista kuvaa. Aina jää jotain kokonaisuudesta kertomatta, mutta sitä nää kaks palstan vatipäätä ei kokemattomuuttaan tiedä. Tai mistä sen tietää? Voihan se mennä niinkin, et takes one to know one...
Narsisti kyseessä. :)
Hmm... jos nyt oikein rehellisiä ollaan, niin se on toi aloittaja, jolla on ongelma.
Totuushan on, että ei äijät ymmärrä ollenkaan samanikäisiä naisia. Naisen pitää olla ainakin kymmenen vuotta nuorempi, ennen kuin se ajatusmaailma alkaa kohtaamaan edes jollain tasolla. Puolin ja toisin.
Pikadiaknoosi kasvattaa mainettasi psykologian asiantuntijana. ;-)
Olet oikeilla jäljillä ;)
Suosittelen, että yrittäisit nähdä metsän puilta eli kokonaisuuden, etkä takertuisi miettimään jotain yksityiskohtaa. Suhteessa pitää olla hyvä olla. Kumppanin kanssa on paljon onnellisempi kuin ilman. Jos kumppanin puheet jatkuvasti satuttavat, ei suhde ole hyvä. Sinulla ei ole hyvä olla.
Sinä "et missään nimessä haluaisi erota hänestä", haluat siis yrittää.
Puhukaa. Oikeasti. Tuo mainitsemasi tyyli ei oikein rakentavaa ole ja ehdottomasti sitä ei ole miesystäväsi puheet. Voi olla, että ilman ulkopuolista jutteluapua, ei tilanne käänny parempaan.
Lusikka kauniiseen käteen ja vaihda vanhempaan. Ota kymmenen vuotta vanhempi äijä, niin vittuilu loppuu ja saat sitä arvostusta, joka itsellesi naisena kuuluu.
Minä olen toista vuotta VANHEMPI kuin mieheni, eikä tuo siltikään naljaile asiasta. Joskus vain syntymäpäivän aikoihin, jos silloinkaan. Ei se meitä haittaa. Ikätovereina me ollaan aina toisiamme pidetty.
Miehesi ei ole tyytyväinen mihinkään, kun kerran huomauttelee niin iästä kuin painosta tai sun mistäkin pikkuseikasta. Ikä ja ulkonäkö menee lähinnäkin ominaisuuksiin. Virheitä on vain luonteessa. Sano, että jos ei kelpaa niin hankkikoon toisen, jolle voi valittaa haaroittuneista hiuksista ja jalkahiestä.
Ei iällä ole mitään merktystä alle 16v bändäritytöillä
kaikki kelpaavat pantaviksi
Itsetunto hukassa kummaltakin vai leikkiä?