Viimeiset viikot ovat olleet hieman vaikeita. Mielessäni on ollut lähes poikkeuksetta jokin painava raskas taakka. Olen tehnyt elämässäni virheitä, niin kuin varmasti kaikki. Sanottakoon että alle 21vuotiaana joita kadun todella ja en enään voi ymmärtää miten olen voinut ajatella ja tehdä asioita niin kuin olen tehnyt. En ole ketään satuttanut tai tehnyt mitään ja tiedän kyllä sen että minussa on monta hyvää puolta. Nykyisin kun koen aivan selvästi olevani aikuinen (27v) niin lähinnä tullut kamala itseinho ja kauheat syytökset itseään kohtaan eräistä asioista jotka ovat varmasti yleisen mielipiteen varjossa epänormaaleja.
Minulla on aina ollut todella heikko itsetunto ja olen ollut hiljainen. Olen asioista puhunut erään todella tärkeän läheiseni kanssa ja hän ei ole minua tuominnut. En aivan kaikkia asioita ole kertonut, mutta en nyt suoranaisesti koe että ne olisivat tarpeellisiakaan. Itseinho on ehkä tunteista voimakkain. Kerrottakoon että useampi vuosi on hurahtanut niin etteivät kyseiset asiat ole juurikaan haitanneet. Tiedän että suurentelen asioita, mutta siitä tiedosta ei nyt suoranaisesti ole mitään apua.
Mutta en vain pysty. En pysty unohtamaan juuri hetkeksikään noita ajatuksia asioita. Tiedän että olen tällä hetkellä hieman masentunut ja olen liikkunut ja urheillut tavallista enemmän. Aamulla kun herään niin nuo ovat päälimmäisenä mielessäni, samoin illalla nukkumaan mennessäni. Urheilun kautta olen hetkeksi saanut nuo asiat pois mielestäni. Samoin jos teen jotakin rutiineista poikkeavaa. Nuo hetket ovat olleet tärkeitä. Eniten pelottaa jos tulevaisuudessakin en voi antaa itselleni anteeksi/unohtamaan asioita. Eihän noita pysty mielestä poistamaan. Mutta sen kultaisen keskitien löytäminen olisi tärkeintä. Miten pystyn antamaan itselleni anteeksi, miten se tehdään? Kysyn tätä nyt tosissani. Se että asia pitäisi vain heittää pois mielestä ei onnistu.
Kun menneisyys painaa
9
457
Vastaukset
- RRRRARRRAAAA
Kuulostaa tosi kornilta varmasti, tiedän.
Rakasta itseäs virheineen päivineen!
Tää on vaan elämää ja virheet kuuluu siihen. Ainakin olet vielä hengissä.
Ja toisaalta, olisiko sinusta ikinä tullut just se ihminen mikä nyt olet jos et olisi tehnyt virheitäsi, mitä ne sitten onkaan. Tuskimpa vaan. Minä ainakin uskon jonkunlaiseen kohtaloon, kaikella on merkitys, niillä huonoillakin päätöksillä.
Niin pitkään kun kukaan ei ole menettänyt mitään, asiaa ei kannata vatvoa.
Toivottavasti sait edes vähän toivoa tuosta höpinästä, tiedän mitä käyt läpi koska itselläkin oli kausi kun tuli vatvottua vanhoja virheitä ja muuhun ei oikein keskittyä voinutkaan. - kyselijä77777
Hei ja kiitos. Kysympä että miten sitten sait nuo asiat pois mielestäsi? Tosin tyhmä kysymys koska siihen tuskin on keinoja.
En nyt muista kuinka kauan olen näitä pohdiskellut. Mutta jos sanoisin 2kk niin voisin olla aika lähellä. Suurin syyni syytöksiin on niinkin "naurettava" kuin itseinho omiin ajatuksiin ja tekoihin nuorempana joista ei ole toisille aiheutunut haittaa. Jotenkin nämä teot tuntuvat juuri eilen tapahtuneilta vaikka näistä on aikaa useampi vuosi. Tuo että teot ja mietinnät tuntuvat eilisen päivän asioilta että pahentaa asiaa ja siksi en voi asiaa unohtaa. Tiedän että syytän itseäni kenties liian ankarasti, mutta sen ratkaisemiseksi en ole löytänyt keinoa.- 8 + 4
Jos voisit vaikka miettiä, että mitä opit virheistäsi. Jos et olisi läpikäynyt niitä asioita joita et pysty antamaan itsellesi anteeksi, niin et olisi myöskään oppinut sitä läksyä minkä se opetti sinulle. Eli mieti mitä hyvää siitä on seurannut, miten olet siitä kasvanut ja viisastunut. Toimisitko tänä päivänä edelleen samoin? Miten neuvoisit ihmistä, joka tällä hetkellä painii saman asian parissa? Mieti sitä.
Anteeksianto on irtipäästämistä, se on sitä kun heität taakat pois selästäsi ja jatkat matkaa kevyempänä. Joka kerta kun sulle tulee mieleen se asia jota et ole antanut itsellesi anteeksi niin ole kiitollinen siitä minkä opetuksen siitä sait, katkaise näkymättömät langat jotka pitävät sua edelleen menneessä kiinni. Tee se aina uudelleen ja uudelleen. Jonain päivänä on kevyempi olla.
Muista huumori, itseironia, sekin voi auttaa kun ei elämä ole niin vakava asia.
- JK
VAI N IIN
- Kaikki yhtä
Se, että asiat ovat alkaneet vaivata, kertoo ehkä siitä, että olet kehittynyt/kehittymässä henkisesti niin, että koet asiat vääräksi. Se on hyvä asia. Vielä kun voisit ajatella niin, että ne oli sun ratkaisuja silloin. Ne on mennyttä ja tällä hetkellä sulla on joka hetki tilaisuus päättää toisella tavalla. Et ole yksin, vaan moni moni on kokenut samanlaisen vaiheen.
- ilpopynna
Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee........yritä nyt vaan karsia kaikki mielestä mitä oot aiemmin tehnyt.....aattelet vaan so what......ja aloita uudelta pohjalta.......et ole tilivelvollinen kenellekkään......pärjäile!
- Anonyymi
Pakko sanoo et pystyn samaistumaan toho sun juttuu iha täysin ja vaikka tää keskustelu onki näi vanha nii jos oot viel siellä nii kerrotko mikä tilanne nyt ja mikä on mahollisesti auttanu
- Anonyymi
Pystyn samaistumaan kanssasi . Itsesyytökset. Minua on auttanut, ja suosittelen: Anna elämäsi Jeesukselle. Silloin pystyy lopulta "unohtamaan", vaikka kyllä ne vielä muistaa. Ei ne muistot enää aamulla ensimmäiseksi ole mielessä. aamut on hyviä, aloitan Raamatun lukemisella ja rukouksella. Sitten lenkille. Nytkin on ihana, syksyinen ilma, kirkas, niin kuin minun mielenikin on silloin kun rukoilen ja olen lukenut Sanaa
- Anonyymi
Rikollinen menneisyyteni ja ikinen velkani naisille (naisiksi luetaan myös kaikki virkaa tekevät ja korkeasti koulutetut) estää minua saamasta ihmisarvoista kohtelua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 396895
- 323888
- 453270
- 342844
- 162662
- 372228
- 162176
- 372082
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482037- 371952