enpä tiedä mistä tämä oloni johtuu... minusta tuntuu etten ole enää haluttava mieheni mielestä, tunnen oloni rumaksi ja inhottavaksi akaksi. mieheni sanoo aina kysyttäessä että rakastaa minua, mutta ei ole pitkään aikaa sanonut sitä"omatoimisesti". meillä oli joku aika sitten avioero lähellä mutta saimme asiat selvitettyä ja vähän aikaa olikin asiat hyvin. jotenkin mieheni käytös on nyt muuttunut. menee ja tulee oman mielen mukaan, eli on aika paljon poissa kotoa. meillä on vuoden ikäinen poika ja olen siis yksin kotona lapsen kanssa ja ite en pääse koskaan mihinkään. en edes muista aikaa milloin olisin ees kaupassa käynyt yksin. olenko mielestänne miehelleni "pakkopullaa" jonka kanssa ollaan vaan lapsen takia naimisissa. onko teillä ollut samanlaista tilannetta? rakastan miestäni ja haluaisin että meillä elämä palaisi taas raiteilleen. seksielämämme on olematonta, joten tästä syystä tunnen itseni rumaksi ja vastenmieliseksi eli ei haluttavaksi. itsetuntoni vajoaa päiväpäivältä alemmaksi. auttakaa, miten saan ensinnäkin itseäni niskasta kiinni ja sanottua ääneen että mä oon ihan hyvä tyyppi, ja edes hiukan sitä itsetuntoa jostain...
ruma ja inhottavakon?
manta
4565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kai vain käynyt niin että rakastajattaresta tulikin äiti? Mies ei bonjaa sinun uutta rooliasi.
----
mieheni sanoo aina kysyttäessä että rakastaa minua, mutta ei ole pitkään aikaa sanonut sitä"omatoimisesti".
----
Näin miehenä voisin tuota yksityiskohtaa kommentoida: Meillä miehillä on usein hankalanpuoleista tuo rakkaudesta puhuminen. Niinpä miesten rakkaudenosoitukset pyrkivät menemään tekojen puolelle.
En tiedä miksi näin on; omasta suustanikin on vaikea saada "lepertelyjä" ulos. Jotenkin sitä mieluummin vaikka pussaa kuin puhuu.
Tätä osaa miehesi käytöksestä ei siis välttämättä kannata juurikaan ajatella; se on todennäköisesti vähempiarvoinen seikka kuin miksi sen koet.
vanha sanonta kuuluu,jos miehellä on kaikki hyvin kotona,se ei sieltä mihinkään lähde. seksielämänpuolelta ja sen olemattomuudesta en tiedä teidän tapauksessanne kummassa on syy,kumpiko on haluton,mutta omakohtaisesti voin sanoa,että pitkälle edenneen parisuhteen kiroja on,että tietyt asiat tehdään määrättynä päivänä määrättyyn aikaan ja jopa määrätyllä tavalla,tämä tekee iloisesta ja luonnollisesta asiasta mielenkiinnottoman,eli sama kuin aamuinen astioiden tiskaus,jos suhteesta kuolee intohimo, ja seksi ei suju,ne halaukset ja rakkaudenosoituksetkin jää vähemmälle,pakostakin...
Jotenkin minusta tuntuu samoin kuin sinusta. Meillä se johtuu vain mieheni jonkun aikaisista nettiseikkailuista... olemme keskustelleet asiasta paljon ja mieheni nyt ymmärtää minua.Seksielämämme ei nykyään vieläkään toimi. Tunnen itseni myös haluttomaksi rumaksi... Kuitenkin mieheni myös sanoo rakastavansa minua mutta se kuitenkin mietityttää. Minä olen pienen vammaisen lapsen äiti. Lapseni antaa voimia lisää. Ja mieheni on suuremmoinen isä! En tiedä miten saisi itsetuntoni ja haluni takaisin. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Olisi kiva kuunnella!