Olen vuosi sitten eronnut ja asun lapsieni kanssa ok talossa ja käyn duunissa.
Omaa aikaa on vain joka toinen vkonloppu kun lapset entisellä puolisolla.
En ole baari ihmisiä ja viihdyn loistavasti kotona..mutta tänne ei niitä mies kanditaatteja ilmesty, niimpä silloin tällöin n.kerta kuukaudessa on tullut käytyä baarissa.
Sitten kun ilta etenee siihen pisteeseen, että joku mielenkiintoinen ihminen tulee
juttelemaan ja erehtyy kysymään on minulla lapsia ja vastaan tietysti rehellisesti että kyllä neljä löytyy ja siinä riittämiin, lopahtaa vastapuolen kiinnostus.
En etsi lapsilleni isää koska heillä se iskä on. Etsin itselleni mukavaa ystävää. En haaveile yhteen muutoista ja liian sitovasta suhteesta. Haluaisin vain löytää itsenäisen ihmisen joka tulee toimeen omillaan. Netti treffejä en ole edes yrittänyt enkä yritä, ei niin kiirettä ketään kuitenkaan löytää ja ei kyllä ole edes mun juttu.
Ehkäpä mun kohtalo on sitten tässä :)
Omaa aikaa on vain joka toinen vkonloppu kun lapset entisellä puolisolla.
En ole baari ihmisiä ja viihdyn loistavasti kotona..mutta tänne ei niitä mies kanditaatteja ilmesty, niimpä silloin tällöin n.kerta kuukaudessa on tullut käytyä baarissa.
Sitten kun ilta etenee siihen pisteeseen, että joku mielenkiintoinen ihminen tulee
juttelemaan ja erehtyy kysymään on minulla lapsia ja vastaan tietysti rehellisesti että kyllä neljä löytyy ja siinä riittämiin, lopahtaa vastapuolen kiinnostus.
En etsi lapsilleni isää koska heillä se iskä on. Etsin itselleni mukavaa ystävää. En haaveile yhteen muutoista ja liian sitovasta suhteesta. Haluaisin vain löytää itsenäisen ihmisen joka tulee toimeen omillaan. Netti treffejä en ole edes yrittänyt enkä yritä, ei niin kiirettä ketään kuitenkaan löytää ja ei kyllä ole edes mun juttu.
Ehkäpä mun kohtalo on sitten tässä :)
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ehkä sun kannattais korostaa jotenkin vaivihkaa sitä, että pystyt elättämään lapsesi, etkä etsi kuin romanssia tai vakipanoa.
Ehkäpä en korostele yhtään mitään vaivihkaa ;D Minusta minun ei tarvitse puolustella että minulla on lapsia.
Mutta eipä sen väliä. Arvelinkin että jotain tämän tapaista saisin vastaukseksi, mutta tulipahan kyseltyä ;D
Ei tämä yksinolo pahasta ole päinvastoin ja siitä vakipanosta ei siihen ole niin pakottava tarvis että tarvisin moista.
Joskus tulee vain hetki, että olis kiva kun tossa vieressä olis joku jonka viereen mennä ja olla vain...
No jaa, jatketaampa entiseen malliin :)
No toihan oli aika kiltisti ilmaistu multa verrattuna palstan perusvastauksiin...Mutta jotain halusit miehiltä ja kysyit liittyykö lapset siihen. Vastasin omalla tavallani.
Joo,moni ei halua muiden tekemiä kersoja riesakseen vaan haluaa tehdä sitten aikanaan niitä omia.
Kun ikää on päälle 30, niin niitä "kersoja" on sillä vastapuolellakin. Kysymys olikin miksi se on este kun lapset ovat naisella ;D
Eihän minun lapsista ole vastuussa muut kuin minä entinen puoliso eli lasten isä. Kiteytit kyllä sen mitä aavistelinkin miesten miettivän.
Eipä se mitään, eikun salille ja sitten lukemaan loistavaa kirjaa :)
No jos aikomuksena on majailla samassa asunnossa, niin ei se mies voi sulkea niitä lapsia silmistään ja tietoisuudestaan... eli on ne senkin riesoja.
Sitä paitsi, itse en ainakaan pystyisi katselemaan ihan hälläväliä-asenteella, mitä lapset siellä ympärillä puuhailevat, mulla on se roti että aikuisen kuuluu ottaa aikuisen rooli eli kiittää hyvästä ja torua pahasta, oli sitten omia tai ei.
Kannattiko erota?? justiinsa :D eihän tässä voi kuin nauraa...No oneksi vahvistu tunne, että ehkei kannata edes silloin kerran kuussa käydä siellä baarissa :D
Uskoisin ikäluokassasi löytyvän runsaastikin miehiä, joilla on myös lapsia ja jotka ymmärtävät lapsiperheen arkea vai onkohan ne eronneet vkl-isät(kin) lapsettomien naisten perään jotka taas katsovat lasten olevan suuri este vakavaan yhteiseloon.
Minusta ainakin lapselliset sopivat hyvin yhteen ja lapsettomat taas, koska näin molemmat ymmärtävät perhe-elämää sekä lapsettoman elämää, jotka eriävät aikalailla toisistaan.
Itsekkin olen yh mutta jo heti tavattuani jonkun mielenkiintosen ihmisen kerron että minulla on lapsi. Siis kun ollaan muutama sana vaihdettu niin kerron asian. Yleensä miehet sanoo ettei se mitään haittaa mutta joo..eipä niistä sitten muutaman päivän päästä kuulukkaan enää mitään. Joten taitaa tuo kuitenkin haitata. Toisaalta ymmärrän sen täysin lapsettomalta ihmiseltä että asia voi ns. pelottaa, jos nyt noin voi sanoa.
Enkä minäkään hae lapselleni isää koska sellainen jo löytyy ja käyn töissä joten elättäjääkään en hae.
Miehet nyt eivät vaan halua kasvattaa muiden siittämiä pentuja.
Kuka vastuuntuntoinen äiti antaisikaan vieraan miehen kasvattaa lapsiaan?
Ei meidän perheessä noteerattu "isäpuolen" komentoja. Meillä oli jo isä eikä uutta tarvittu.
"Eikä ole, olen 40 eikä mitään kakaroita riesana. Nythän on niin, että jos ämmällä on kakaroita, niin voin kyllä käydä sitä panemassa, kunhan pennut eivät ole paikalla eikä niiden paska haise talossa. (Teini-ikäiset tyttäret saavat kyllä olla paikalla, voin polkaista niitä siinä sivussa.)
Aviopuolisokseni ei penikoinut narttu kuitenkaan kelpaa."
Voi V***U!!! tää on siis äärimmäisen kaunista luettavaa!!! ärrrh...
Mut mä olen alottajan kanssa samalla linjalla, tosin olen kyllä törmännyt niihinkin, jotka on ihan sujuvasti hyväksyneet lapset vaikka mullakin niitä kolme on.
Kai se on vähän niinkin päin, että siinä missä osa miehistä sujuvasti ohittaa yh äidin, niin myös osa naisista voi ohittaa myös yh isän.
itse olen niitäkin tapauksia nähnyt/kuullut.
Minä ehkä menen tuohon "ai sinulla on lapsia, hei hei" -kategoriaan, sillä en halua aloittaa suhdetta lapsia omaavan naisen kanssa. Mutta minulla on kyllä ainakin näin omasta mielestäni siihen ihan täysi oikeus, sillä olen vasta 26 ja tuo uusperheellisen ihmisen rooliin hyppääminen tuntuu ihan liian suurelta harppaukselta.
Haluaisin kokea myös ne lapsia edeltävän suhteen ajatkin, saada omia lapsia ja kasvattaa niitä yhdessä. Jos alkaisin suhteeseen lapsia omaavan naisen kanssa, niin pelkään että minulta jäisi tavallaan iso osa elämää elämättä. En usko että niillä naisen lapsilla on mitään sen isompaa merkitystä jos sitä itselläkin olisi jo lapsia.
No tosta ny viel puuttus tatuointi...Sen pääl toi lapset onki
sit turn off:it kasas.. kun etitään ihan sellasta hmm...vakavaa suhdetta.
Mut jos löydät sellasen ihmisraunion mitä itte oon nyt,
eli just eronneen niin saattaa hyvinkin natsata ETENKIN...
Jos sil on jo omia lapsia tai kauhukokemuksia entisistä.
Meinasin sanoa, ettei niin tyhmää ihmistä ole...
Mut oli jo tuolla keskustelun seassa.
Eli joo en vois kirjotella näitä jos ei olis kokemusta.
Mul on ollut 9-16 lasta, mut ei yhtään omaa...
Että ihan ontolle sokkelille en juttuja heittele.
Olen lapseton nainen, ja jos tapaisin miehen jolla 4 lasta, niin täytyy sanoa että kiinnostukseni lopahtaisi. Yksi suurimmista syistä on se, että tahdon kahdenkeskeistä aikaa. Itselleni on luonnollista että mieskandidaatin kanssa treffaillaan kahden kesken, tutustutaan kaksistaan toisiinsa ja niin edespäin. En usko että 4 lasta kotona mahdollistaa tuon.
En tahdo mennä treffeille esim eläintarhaan, vaan vaikka illalliselle kahden aikuisen kesken. Tahdon että se on mahdollista muulloinkin kuin vain joka toinen viikonloppu. Kun suhde etenee siihen pisteeseen että yökyläily tulee kuvioihin, en tahdo senkään tapahtuvan vain joka toinen viikonloppu, tai sitten talossa jossa lapset nukkuvat viereisessä makkarissa. Kun kyläilen päiväsaikaan, en oikein jaksaisi mitään neljän lapsen hullunmyllyä, vaan haluaisin viettää aikaa tuon miehen kanssa, kaksistaan.
Ja lomat. Oli se sitten lomamatka kauemmas tai supisuomalaista mökkielämää, onko se mahdollista kahdestaan? Vai pitääkö aina laskea sen varaan että jos miehen entinen kumppani lomailee lasten kanssa, niin silloin voisimme lomailla kahdestaan? Se taas tarkoittaa sitä että minun lomat määräytyvät miehen exän pillin mukaan, mikä on melko tympeä ajatus.
Et sanonut minkä ikäisisä lapsesi ovat, mutta ovat he sitten pikkulapsia tai jo isompia teinejä, he ovat kiinteästi osa elämääsi. He tulevat paketissa mukanasi automaattisesti. Samoin tulee tuo elämänrytmi; kaksi viikkoa tätä ja yksi viikonloppu tuota. Ja se tulee myös siinä tapauksessa vaikkei muutettaisi yhteen, eikä muutenkaan oltaisi turhan kiinteä pari. Nuo ovat isoja asioita kenelle tahansa, vaikkei mitään isää tarvitsisikaan leikkiä.
Luulisin kylläkin ettei nämä asiat eivät ole niinkään isoja ongelmia ihmiselle jolla on jo lapsia. Näin lapsettomana asian kokee varmasti aivan eri tavalla. Joten siis vapaat isät varmaankin varmin ratkaisu? Tai sellaiset miehet jotka eivät omia lapsia halua ollenkaan, mutta on valmis astumaan valmiiseen perheeseen. Semmoinen mies, joka haaveilee perheen perustamisesta varmasti pelkää ettet halua enempää lapsia.
ikäs on noin 19-21 =) Tietäisit asioista et luulis =D
Ai, minulla on ikää kohta 50, olen saanut oman lapseni omilleen ja olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa, en lähtisi suhteeseen lapsellisen miehen kanssa. En erityisemmin välitä lapsista enkä halua missään tapauksessa liittää elämääni lapsiin enkä lasten vuoksi tehdä mitään erityisjärjestelyjä tai kompromisseja. Koira olisi eri juttu...
Mikäli mies on vastuunsatunteva ja osallistuu lastensa elämään, se väkisinkin vaikuttaa seurustelu- ja parisuhteeseen, ei toinen osapuoli voi pitkän päälle sanoutua irti niistä. Mikäli mies taas ei osallistu lastensa elämään, hän todennäköisesti on muillakin elämänsä osa-alueilla selkärangaton hyypiö jota kannattaa kaihtaa.
Neljä lasta alkaa olla jo sellainen määrä, että se pistää miehen kuin miehen miettimään. Aikuisiällä kukaan ei enää ihastu sokeasti, vaan puntaroi mahdollisen suhteen realiteetteja ennekuin antaa itselleen vapauden kehitellä tunteita.
Oma lapsilukuni on täysi ja siksi on parempi, että naisellanikin on sama tilanne. Siitä huolimatta neljän lapsen äiti saisi myös minut mietteliääksi. Valitettavasti sealiteetit ovat nämä useimpien miesten kohdalla, ei toki kaikkien. Toivon, että löydät sellaisen. Ehkäpä sitä nettiäkin kannattas kokeilla.
mullakin on oma lapsiluku täysi (ainakin luulen ehkä niin....) mut ei mua haittais seurustella miehen kanssa, jolla omia lapsia..
Jos oikeesti aidosti kiinnostuu jostain ihmisestä, ni luulen että ne lapset hyväksyy kyllä.
. . Tai minä ainakin hyväksyisin
Ei kukaan halua neljää VIERASTA tenavaa jalkoihin juoksemaan. Lapsettomat haluavat itse siittää lapsensa ja lapsellisille neljä on aika suuri määrä.
No jaa a, minulla on neljä sisarusta eli meitä on viisi lasta yhteensä perheessä.
Ei äitimme uusi mies pahemmin kauhistellut asiaa vaan otti asian hyvin ja kas, yli kymmenen vuotta he ovat olleet yhdessä. Eikä mies ole omia lapsia vaatinutkaan.
Juu neljä on "suuri" määrä monelle muulle paitsi minulle ;) Ymmärrän kyllä reagoinnin kun kerron lapsilukumääräni. Lapset ovat koululaisia eli ei ihan pieniä enään ja lisää lapsia en halua enään. Minulle riittää nämä neljä. Luulempa, että elelen pitkään sinkkuelämää, noh ehtiihän sitä myöhemminkin...jotain 10 vuoden päästä ;D Entisellä miehelläni on kyllä jo suhde mutta kaipa se on miehille helpompaa löytää kumppani joka ei lapsista säikähdä :)
Ymmärän kyllä kun joku sanoi ettei haluaisi rakentaa elämää "lasten keskellä" uuden kumppanin kanssa, kukapa sitä haluaisi tuntea olonsa kakkos tilalaiseksi.
Minusta tuntuu ettei tässä nyt mitään kiirettä kannata pitää ja pitää vain keskittyä lapsiin ja omaan aikaan ja todellakin miettiä asioita sitten myöhemmin. Joku sanoi että kokeilla sitä nettiä, mutta sanon suoraan ettei henkinen kantti riittäisi moiseen, parempi toimia kasvotusten tai ei ollenkaan.
Kiitos kommenteista kaikille :)
Minulla on 2 lasta ja niissäkin on aika paljon työtä, vaikka jo isoja lapsia ovatkin. Suoraan sanottuna minä en haluaisi suhteeseen miehen kanssa, jolla olisi 4 kotona asuvaa lasta ihan siitä syystä, että aikapuute on ihan selvä. Aina tulee kuitenkin sairastumisia, syntymäpäiviä tai muita menoja, jolloin aikatauluja muokataan uuteen uskoon.
Tapasin täältä Suomi24:n kautta kivan miehen, jolla itsellään on 3 lasta. Suhde ei toiminut ollenkaan. Meillä ei löytynyt yhteistä aikaa kuin max 1 x/kk. Sellainen ei riitä mulle. Lopetin koko jutun ja totesin, että jatkossa seurustelen vain lapsettoman kanssa tai sellaisen kanssa, jolla on 1-2 isoa lasta (ei tarvitse kuljettaa mukana aina) . Myös välimatka minun ja hänen kodin välillä on merkittävä seikka.
Voi olla, etten itsekään löydä miestä siksi, että minulla on lapsia. Se ei ole ongelma. Olen ajatellutkin, että ehkä olen halutumpi parisuhdemarkkinoilla taas sitten, kun lapset muuttavat pois kodista.
Silloin olet jo markkina-arvosi menettänyt vanha kurppa, joka voi ehkä tuurilla saada jonkun rollaattorilla liikkuvan sotavereraanin pään kääntymään.
Se miksi kiinnostus sinuun Ap lopahtaa baari miesten kanssa tutustumisessa, on se että baarista useahko mies etsii ns. jotain muuta kuin sinä olet? Ehkä nettitreffien kautta saisit helpommin yhteyden mieheen jolla olisi suuri sydän ja joka voisi aidosti rakastaa sinua ja lapsiasi.
Tosi "miesten" puhetta täällä tuomita yh-äidit ongelma jätteeksi :(
mutta seurustelusuhteeseen naisen kanssa, jolla on lapsia. Ei kiitos!
monien miesten mielestä yh-äidit on "ongelma jätettä", mites sitten yh-isät?? en oo ikinä tajunnut sitä, miten nainen, jolla on vilkas seksielämä ja useampi partneri, luokitellaan heti huoraksi jne. kun taas mies, jolla samoin, luokitellaan loisto jätkäksi? Sama tän yh- jutun kans. Yh-äitejä usein mollataan, kun taas yh-isä onkin sitten loistava jätkä ja lapsen äidista tulee se paska, kun on muksunsa jättänyt...
Sanoisinko, että just tollanen on yks suurimmista tän planeetan epäkohdista.
Ne jotka jaksaa yh vanhempia haukkua ja arvostella, vois ennen suun avaamista miettiä, että kannattaako sitä pään aukomista alkaa ollenkaan.
Lasten kasvattaminen, ja niiden kanssa oleminen, on raskasta, ja vaatii paljon. Sellasia ihmisiä, jotka jaksaa lapset yksin hoitaa, pitää arvostaa ja kannustaa, ei haukkua.
Ps. monilla aina se käsitys, että se on yksinhuoltajan oma valinta ollut, yh-ksi jäädä.... onkohan se nyt ihan niinkään sitten?
En etsi lapsilleni isää koska heillä se iskä on. Etsin itselleni mukavaa ystävää. haaveile yhteen muutoista ja liian sitovasta suhteesta. Haluaisin vain löytää itsenäisen ihmisen joka tulee toimeen omillaan.
Eli etsit itsellesi ja lapsillesi elättäjää. No eikö se sinun exäsi sitten elätä niitä sinun lapsiasi?
Ei kai kukaan mies ole niin tyhmä ole, että alkaa elättämään sinun lapsiasi saamatta itse yhtään mitään.
Unohdit lainata/lukea tekstistä kohdan: käyn töissä.
Tämä kertoo jo mielestäni sen että ei etsi elättäjää.
Tutustuin jokin aika sitten mieheen jolla on 4 muksua. Ensireaktioni oli, aiemmasta suhteesta johtuen että ei missään tapauksessa enää miestä jolla lapsia. Tosin tuo aiempikaan suhde ei kaatunut lasten olemassaoloon vaan ihan miehen idioottimaiseen käytökseen.
Pidän lapsista ja haluan toki omiakin vielä joskus, eikä äitipuolen rooli ollut mitenkään karmaiseva kokemus.
Joten, päätin antaa tälle uudelle miekkoselle nyt mahdollisuuden, koska vaikuttaa todella mukavalta ja tasapainoiselta ihmiseltä.
Tänään mennään ekoille treffeille. :)
mitäh? miten sä -m30- nyt sait pääteltyä, että etsii elättäjää?
mä nyt sain ihan sellasen käsityksen, että ei kaipaa elättäjää, muttei myöskään elätettävää. Omat tulot, omat menot, ja ystävyys ehkä luontaiseduilla, ilman suurempia tulevaisuuden suunnitelmia.
Kaikki aikanaan.
(mitenhän väärin mä nyt sit ymmärsin...x)
Sen että kaipaako osittaista elättäjää vai ei, voi lukea vain rivien välistä. Ei naiset sanoisi sitä suoraan. Tässä voi olla ettei etsikään.
Jos mies ja nainen muuttavat yhteen siksi, että heillä on niin mukavaa yhdessä, että kokevat parhaaksi vaihtoehdoksi asua yhdessä, niin NORMAALI käytäntö on se, että YHTEISET menot jaetaan esim. toinen maksaa ruoat ja toinen sähkölaskun, netin ja vakuutukset. Toinen vaihtoehto on laittaa kaikki puoliksi. Kolmas vaihtoehto on se, että nettotulojen suhteessa kumpikin laittaa palkastaan yhteiselle tilille (ns. kolmas tili) tietyn määrän ja tältä tililtä maksetaan sitten sovitut menot esim. ruoka, pesuaineet, asumiskulut jne. Tällä systeemillä ei vielä ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko kummallakaan lapsia entuudesta.
Jos normaalissa parisuhteessa noudatetaan tätä systeemiä, niin mikä kohta siinä on elättämistä kummankaan puolelta??? Jos toisella puoliskolla (olipa hän mies tai nainen) on lapsia entuudestaan, niin missä kohtaa mainitsen sen, että isä- tai äitipuoli elättää avopuolisonsa lapsia?
Edellisessä suhteessani asuin avoliitossa lapsettoman miehen kanssa. Lapset olivat luonani joka toinen viikko, jolloin maksoin kaikki ruoat (myös miehen ruoat) ja kun lapset olivat isänsä luona, mies maksoi minun ja hänen ruoat. Jos nyt sähköä meni hieman enemmän siksi, että lapset kuluttivat sähköä, niin vastaavasti mies esim. käytti minun omistamaa tietokonetta. Kummallakin oli omat autot, joten miehen ei tarvinnut hoitaa lasten kuskaamista minnekään.
Ärsyttää tuollainen, että heti kuvitellaan, että YH on hyötymässä ja kynimässä miehen putipuhtaaksi. Koska minulla on alaikäisiä elätettäviä, niin tarkoittaako ATM:t, että naisen pitäisi ottaa elätettäväksi myös mies? Eli heidän logiikallaan koska lapsetkaan eivät ansaitse omaa rahaa (paitsi että heistä saa sentään lapsilisän), niin miehenkään ei tarvitse maksaa mitään siitä, että hän loisii naisen asunnossa!!!!!!!
"Jos normaalissa parisuhteessa noudatetaan tätä systeemiä, niin mikä kohta siinä on elättämistä kummankaan puolelta??? "
Jos taloudessa asuu miehen ja naisen lisäksi naisen lapsia ja kulut pannaan puoliksi, niin kyllähän nainen silloin loisii miestä.
- Esimerkiksi asunnon koko: naiset lapset tarvitsevat tilaa. Jos asumiskulut menee puoliksi, silloinhan naisen kakarat asuvat ilmaiseksi lukaalissa. Ja sama pätee kaikkeen muuhunkin: vesi, sähkö, vessapaperi jne.
Ja maksaako nainen yksin lasten harrastukset? Vai pitääkö miehen tulla sitten vaikka matkoissa vastaan, kun nainen on just maksanut ratsastustunnit Ulrika Eleonooralle?