Nyt kyllä ei jaksa enä.
Olen mies ja tässä oli viimeisten viiden yhteydenoton tulos naisiin, jotka mielestäni aika hyvin sopi siihen mitä haen ja minä sovin siihen mitä he hakivat:
1. Laitan viestiä. Vaihdetaan viestejä ja nainen kuulostaa kiinnostuneelta. Niissä on havaittavissa innostus ja vastaukset ovat nopeita. Vaihdamme linkkien kuvia viesteissä kun molemmilla on kuvattomat profiilit. Naisesta ei kuulu enää mitään.
2. Laitan naiselle viestiä. Hän vastaa ja viestittelemme tovin. Puhutaan jo tapaamisesta. Vaihdamme kuvia. Sovimme tapaamisen kunnes nainen ilmoittaa edellisenä iltana että hänellä on kiireitä. Kun kyselen tapaamista myöhemmäksi niin saa puristettua ulos hänen harkinneensa ja tulleensa siihen tulokseen etten ole ulkonäöllisesti "hänen tyyppiään".
3. Nainen laittaa itse flirtin. Vastaan flirttiin. Ei kuulu mitään takaisin joten laitan viestin hänelle. Hän vastaa viestiin. Laitan seuraavan viestin ja tämän jälkeen seuraa taas hiljaisuus. Mitään "omituista" en itsestäni paljastanut ja juteltiin ihan niitä näitä. Jos nuo viestit eivät olleet tarpeeksi "teräviä" niin en sitten enää ymmärrä mistään mitään. Naisilla on surkea viestin taso ja kun itse tekee parhaansa niin loppuu viestittely.
4. Lähetän naiselle viestin kuvattomaan profiiliin. Hän vastaa innookkaasti varsin pitkällä viestillä. Vastaan takaisin ja heti tokassa viestissä hän kyseleekin jo kuvaa vaikka oli vakuuttanut ettei ulkonäkö ratkaise. Kuvat vaihdettuamme hänestä ei kuulu enää mitään.
5. Laitan flirtin. Nainen hyväksyy sen. Lähetän viestin jonkalaisilla olen yleensä saanut vastausta naisilta takaisin. Naisesta ei tämän jälkeen mitään. Mitäköhän ihmettä sen ekan viestin olisi pitänyt sisältää?!!
Kuudennelle naiselle menevään viestiin ei tule vastausta vaikka viestini mielestä on perusfiksu ja profiileita vertaamalla näkee että meissä on samanlaisia piirteitä.
Näitä samankaltaisia tarinoita on sitten tämän "matkan" varrelle kertynyt monia monia kymmeniä (en uskalla edes alkaa oikeasti laskemaan).
En ottanut turhan vakasti touhua eikä pitäisi tykätä kyttyrää, mutta ei tässä hommassa huumori riitä. Todella nöyryyttäävää touhua ja ajan hukkaa.
Kukaan fiksu ja oikeasti täysijärkinen kunniallinen mies ei viitsi tällaiseen sirkukseen alkaa.
Pohja se on minunkin säkissä.
(voin muuten sitten todeta että osaan kirjoittaa aika helkutin hyvin, että jos joku epäilee viestieni tasoa, niin kannattaa miettiä uudelleen.)
Olen mies ja tässä oli viimeisten viiden yhteydenoton tulos naisiin, jotka mielestäni aika hyvin sopi siihen mitä haen ja minä sovin siihen mitä he hakivat:
1. Laitan viestiä. Vaihdetaan viestejä ja nainen kuulostaa kiinnostuneelta. Niissä on havaittavissa innostus ja vastaukset ovat nopeita. Vaihdamme linkkien kuvia viesteissä kun molemmilla on kuvattomat profiilit. Naisesta ei kuulu enää mitään.
2. Laitan naiselle viestiä. Hän vastaa ja viestittelemme tovin. Puhutaan jo tapaamisesta. Vaihdamme kuvia. Sovimme tapaamisen kunnes nainen ilmoittaa edellisenä iltana että hänellä on kiireitä. Kun kyselen tapaamista myöhemmäksi niin saa puristettua ulos hänen harkinneensa ja tulleensa siihen tulokseen etten ole ulkonäöllisesti "hänen tyyppiään".
3. Nainen laittaa itse flirtin. Vastaan flirttiin. Ei kuulu mitään takaisin joten laitan viestin hänelle. Hän vastaa viestiin. Laitan seuraavan viestin ja tämän jälkeen seuraa taas hiljaisuus. Mitään "omituista" en itsestäni paljastanut ja juteltiin ihan niitä näitä. Jos nuo viestit eivät olleet tarpeeksi "teräviä" niin en sitten enää ymmärrä mistään mitään. Naisilla on surkea viestin taso ja kun itse tekee parhaansa niin loppuu viestittely.
4. Lähetän naiselle viestin kuvattomaan profiiliin. Hän vastaa innookkaasti varsin pitkällä viestillä. Vastaan takaisin ja heti tokassa viestissä hän kyseleekin jo kuvaa vaikka oli vakuuttanut ettei ulkonäkö ratkaise. Kuvat vaihdettuamme hänestä ei kuulu enää mitään.
5. Laitan flirtin. Nainen hyväksyy sen. Lähetän viestin jonkalaisilla olen yleensä saanut vastausta naisilta takaisin. Naisesta ei tämän jälkeen mitään. Mitäköhän ihmettä sen ekan viestin olisi pitänyt sisältää?!!
Kuudennelle naiselle menevään viestiin ei tule vastausta vaikka viestini mielestä on perusfiksu ja profiileita vertaamalla näkee että meissä on samanlaisia piirteitä.
Näitä samankaltaisia tarinoita on sitten tämän "matkan" varrelle kertynyt monia monia kymmeniä (en uskalla edes alkaa oikeasti laskemaan).
En ottanut turhan vakasti touhua eikä pitäisi tykätä kyttyrää, mutta ei tässä hommassa huumori riitä. Todella nöyryyttäävää touhua ja ajan hukkaa.
Kukaan fiksu ja oikeasti täysijärkinen kunniallinen mies ei viitsi tällaiseen sirkukseen alkaa.
Pohja se on minunkin säkissä.
(voin muuten sitten todeta että osaan kirjoittaa aika helkutin hyvin, että jos joku epäilee viestieni tasoa, niin kannattaa miettiä uudelleen.)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jottei olisi ihan turha itkulaulumuuriketju niin tehän muut voitte kertoa miten viimeiset viisi yhteydenpitoa on mennyt?
Varmaan loisi vähän keskustelua aiheesta kokemuksia vertailemalla.
Yli kahdenkymmenen aloitusviestin kohdalla rupesi innostus hiipumaan.. vain yksi nainen on edes vastannut viestiini tähän mennessä. Olen myös aika hyvä kirjoittamaan.
Olen aikaisemmin ollut liikkeellä kuvattomalla profiililla ja juuri nuo mainitsemasi naamapakit saivat minut poistamaan profiilin. Se ottaa vaan niin pahasti luonnon päälle, ettei sitä kukaan loputtomiin jaksa.
Kuukausi sitten palasin reilun parin vuoden tauon jälkeen kuvallisella profiililla. Kuvallisella siksi, etten enää halunnut edes aloittaa viestittelyä jonkun kanssa vain siksi, että saisin myöhemmin ulkonäköni takia pakit.
Ymmärrän kyllä, että monille on suuri kynnys laittaa kuvansa deittipalstalle, mutta eihän sitä ole pakko siellä vuosia roikottaa. Aina voi ottaa vaikka viikon pätkän jolloin laittaa profiiliin kuvan ja ottaa yhteyttä kiinnostaviin naisiin. Viikon jälkeen katsoo vastasiko kukaan ja jatkaa siitä sitten kuvattomana eteenpäin.
Näin tein itse ja ensi viikolla minulla on toiset treffit yhden mukavan naisen kanssa. Eikä muuten todellakaan harmita ne kymmenet pakit jotka sain tätä yhtä hyvää etsiessä.
En tule laittamaan naamaani julkisesti näkyville nettideittisaitille.
Kysymys ei ollut enää pelkästään noista naamapakeista vaan näistä aivan käsittämättömistä jutuista noiden viestimisten epämääräisyyden suhteen.
"Eikä muuten todellakaan harmita ne kymmenet pakit jotka sain tätä yhtä hyvää etsiessä. "
En usko näiden kokemusten jälkeen kuule että netissä on enää yhtään hyvää olemassakaan juuri minulle.
"Aina voi ottaa vaikka viikon pätkän jolloin laittaa profiiliin kuvan ja ottaa yhteyttä kiinnostaviin naisiin. Viikon jälkeen katsoo vastasiko kukaan ja jatkaa siitä sitten kuvattomana eteenpäin."
Millä tavalla tämä poikkeaa niistä naamapakeista vaihdettaessa kuvia?
Täytyy myöntää että kokemuksena sikäli rikastuttava että ekaa kertaa tajusin miten pinnallisia naiset oikeasti ovat ja miten sattumanvaraista touhu lopulta parisuhteita etsiessä on johtuen naisten epävakaasta tunne-elämästä sekä odotuksista miehelle tilanteessa jossa naisesta on miesten välistä kilpailua.
Jos en poistuisi nyt nettideitistä niin uskoisin että se tuhoaisi uskon vastakkaisen sukupuolen fiksuuteen lähes täydellisesti.
Ihan pilipalihommaa ihme leikkimisineen ja suhteessa se hupi jonka saa kun ei kohdata edes treffeillä on todella vähäinen.
Ainut asia mikä itteäni kuitenkin oikeastaan nyt kejulttaa on oma typeryyteni siitä että jaksoin näin kauan olla touhussa mukana ja elätellä toiveita että netissä olisi oikeasti fiksuja ja persoonallisia naisia.
Mieluummin luoti päähän kuin jatkan tätä touhua. Tulee ihan merisairaan olo kun ajattelenkin. Ei itketä eikä enää naurata vaan ihan puhdas laattaa lentää laidan yli.
Mutta kiva jos sinua onnisti.
Parempi kun en kirjoita asiasta enempää etten pilaa ihmisten odotuksia ja tunnelmai enempää.
Hyvä riksrakspoks, en tiedä, minkä ikäinen olet, mutta itse olen lähempänä viittäkymppiä oleva nainen. Kuvaa ei profiilissa ole (eikä juuri nyt profiiliakaan), Naamapakkeja olen saanut, myös kehuja ulkonäöstäni. Perusihmisen näköinen olen. Joitakin aikoja täällä deitissä olleena, kuvallisten ja kuvattomien kanssa viestitetty, treffeillä käyty ym. Yhtäkään kuvallista, kuvatonta, jonka olen tavannut, tai jonka kanssa pelkästään kuvia vaihdettu, en ole nähnyt huomattavan filmitähtikomeaa, tai sikarumaa.
Ihminen täytyy tavata, ennenkuin ulkoisesta olemuksesta voi juurikaan mitään sanoa. Nyt puhun ihan keskivertoihmisistä, en yli kertakaikkisen ylilihavista, tai epäsiisteistä.
Jännä juttu, aina keskustelu menee siihen, että naiset sitä, miehet tätä. Luulisi, tämän palstan perusteella ihmiskuntaa uhkaavan sukupuuton, kun ei sukupuolet kertakaikkiaan voi elää yhdessä. Kuitenkaan ei se vaadi muuta, kuin hiukkasen ymmärtämystä, vähän tulla ulos sieltä "minäitse"- mukavuusalueelta. Ja parejahan kaikesta huolimatta muodostuu koko ajan.
Muuten, kaikki, jotka nettideittailun vaikeutta valitatte: pieni ajatusleikki. Huoneessa 100 sinun profiilivaatimuksiisi sopivaa henkilöä. Monenko kanssa luulet, että sinulla synkkaa, ja sitten vielä hänellä sinun kanssasi? Ei netti ole mikään ihmevempain, joka ihan itsesi työtä tekemättä, kantaa massoittain missejä/mistereitä eteesi. Ihan täälläkin itse joutuu duunia asian eteen tekemään. Niinkuin livenäkin.
Tuo oli hyvä vertaus "Huoneessa on 100 sinun profiilivaatimuksiisi sopivaa
henkilöä. Monenko kanssa luulet, että sinulla synkkaa..."
Voi käydä niin, että vaikka siellä huoneessa olisi ne sata "sopivaa",
niin sieltä huoneesta voi silti lähteä tyhjin käsin.
Ihmissuhteet ja niiden solmiminen on monimutkaisia prosesseja,
se mikä vaikuttaa hyvälle paperilla, ei välttämättä toimi käytänössä.
Kumppanin löytäminen on joskus ihan sattumaa ja hyvää onnea,
kumppania ei välttämättä löydä lainkaan etsimällä tai hakemalla.
Monet parisuhteet on alkaneet ihan sattumalta.
Tiedä häntä miten paljon oisin itse tuollaisia pakkeja jaksanut. Tuskin nyt kymmentä. Vaikka tietenkään ne ei harmita, jos löytyy hyvä, mutta jos se selkä katkeaa ennemmin eikä usko mitään löytyvän, niin se on silloin niin. Ja minusta on järkevää tunnistaa milloin jaksaa ja milloin ei, sillä nettideittihän ei ole ainoa keino tavata ihmisiä ja omaa itsetuntoaan ei voi hukata matkalla etsiessä sitä sopivaa ja katkeroitua.
Itselläni kävi jostain syystä todella hyvä mäihä. En laittanut mitään kuvaa profiiliin vaikka kuinka sillä jotain arvoa olisi ollut. Ja tokalla viestillä tärppäsi ja kunnolla. Tämän naisen kanssa nähtiin toistemme pärstät vasta livenä ja yhdessä ollaan nyk. vaimoni kanssa taplattu jo yli kuusi vuotta.
Ja sulle riksrakspoks. Kyllä, se touhu on ERITTÄIN sattumanvaraista. Niin netissä kuin ulkopuolellakin. En oikein vieläkään osaa uskoa tuuriani, että juuri minä ja vaimoni kohdattiin netissä, olisi ihan hyvin voinut jäädä sekin klikkaus välistä. En nyt usko yhtään, että naiset olisivat jotenkin sen pinnallisempia. Persoonia löytyy moneen eri lähtöön.
Mieluummin luoti päähän kuin jatkan tätä touhua. Tulee ihan merisairaan olo kun ajattelenkin. Ei itketä eikä enää naurata vaan ihan puhdas laattaa lentää laidan yli.
Oliskohan tässä syy siihen ettei onnistu? Kielii jo elämänasenteesta aika paljon.
No kuule ihan tuota samaa tapahtuu naisillekin. Kaikkia kun vaan ei voi miellyttää, ulkonäöllisesti tai muuten. On käynyt niinkin, että kuvista tulee kehuja mutta kuitenkin yhteydenpito loppuu kuin seinään ilman mitään selitystä. On ehkä puhuttu puhelimesssakin ja silti yhteydenpito loppuu. On viestitelty vilkkaasti ilman kuvia tai puhelua ja yhteydenpito loppuu. Kaikki variaatiot löytyy myös toisin päin eli miehiltä naiselle, usko pois.
Selityksenä varmaan on joku seuraavista:
-ulkonäkö ei sittenkään kiinnostanut eikä mies kehtaa kuitenkaan sanoa sitä
- persoona ei kiinnostanut enää cuseamman viestin jälkeen
- miehillä on monta viritelmää meneillään yhtä aikaa ja joku toinen kiinnosti enemmän
- mies on ns. ikuinen etsijä, joka luulee että tässä nettideittailun ihmemaassa on aina vaan parempaa tapausta tyrkyllä, kun vaan jaksaa odottaa
- mies testaa täällä vain omaa markkina-arvoaan
Oli miten oli, kyllä täältä voi löytää ihan tosissaankin olevan miehen, näinkin on kohdallani käynyt. Syntyy suhde, joka kestää minkä kestää, mutta on kuitenkin sellainen mitä voi nimittää suhteeksi. Ei kannata vielä heittää kirvestä kaivoon vaan ottaa hieman kevyempi suhtautuminen asiaan.
Ja muuten, ei kannata kauheasti panostaa siihen profiiliin eikä ensimmäisiin viesteihin. Konkarit laittavat itsestään ainoastaan edustavan kuvan ja viestiin yhden lauseen. Profiilissa voi olla ehkä vain otsikko "Moikka" ja ihannekumppanin kriteerit sekä perustiedot itsestä tietysti. Kuva on kuitenkin se, mikä vetää jos on vetääkseen. Sanokaa mitä haluatte.
Oliskohan nyt niin, että aloittajan mielestä tämä touhu olisi fiksumpaa, jos ne pakit ihan oikeasti osattaisiin antaa? Sen sijaan, että ollaan vaan hiljaa tai keksitään jotain typeriä muita syitä. Sehän noita kaikkia aloittajan esimerkkejä yhdistää. Eli vastapuoli ei ole kykenevä kommunikointiin eikä ajattelemaan asioita toisten ihmisten kannalta vaan haluaa olla mielummin hiljaa kun tulee tiukka paikka. Ja tämä on erittäin yleistä etenkin nettideitissä. Ihmettelen aina, että miten nämä ihmiset pärjäävät parisuhteessa, kun siellä vasta vaikeampia asioita voi joutuakin käsittelemään ja niistä ihan juttelemaan kuin että antaa jollekin pakit parin viestin jälkeen, jos kiinnostus pääsi loppumaan. Täällä kun ei tarvitse olla edes kasvotusten toisen kanssa, niin asian pitäisi olla helppoa kuin heinän teko.
Jos menettää toivonsa tai katkeroituu onkin parempi siirtyä pois nettideiteistä, ainakin hetkeksi. Monen monta kertaa on itsellänikin (nainen siis, kolmekymppinen) mennyt hermot. En minäkään saa vastauksia viesteihini, enkä kauheasti viestejä miehiltäkään. Tunnen aina jonkinlaisen harmituksen pistoksen, jos joudun antamaan pakit toiselle syystä tai toisesta. Paitsi jos kyseessä on selvästi pelimies ja viesti tasoa "moi, mitä kuuluu". Olen jättänyt joskus vastaamatta myös hyvin kirjoitettuihin viesteihin, jos niissä puhutaan vain miehestä itsestään ei siitä, mikä meillä olisi yhteistä. Eli sellainen vinkki että vaikka ei kirjoittaisi kovin pitkästi, kannattaa aina mainita miksi kiinnostui juuri ko. naisesta. Eikä pelkästään "vaikutat mukavalta" tai "jotain sun profiilissa sai kiinnostumaan". Mieluummin jotain tyyliin "viihdyt näköjään luonnon parissa, niin minäkin".
Ja jos on kuvaton profiili, niin ne ns. naamapakit pitää vaan hyväksyä. Jokaisella on kuitenkin jonkinlainen mies/naismaku ja sille ei voi mitään..
Uskon että osaat kirjoittaa kivoja viestejä.
Koska yhteydenpito naisten puoleta tapahtui usien kuvien vaihdon jälkeen, vaikuttaa siltä että ulkonäkösi oli useimmiten syynä kiinnostuksen lopahtamiseen. Ikävä juttu, minkäs naamalleen mahtaa, ei se sinun syysi ole. Naiset olisivat kyllä voineet kertoa sen oikean syyn (yksi taisi kertoakin); on raukkamaista noin vain selityksittä lopettaa viestittely.
Toisaalta sillehän ei nainenkaan mitään mahda, jos tietynlainen ulkomuoto tuntuu vastenmieliseltä. Eikä seurustelu voi tulla kysymykseen, ellei toinen tunnu fyysisesti puoleensavetävältä. Siinä asiassa ei moralisointi auta yhtään: on hyödytöntä selittää toiselle, että tämä on pintapuolinen ja lyhytnäköinen, kun hylkää hyvän miehen siksi että tällä on perunanenä. Saattaa olla tottakin, ja saattaa jopa olla että nainen itsekin ymmärtää että näin on. Mutta se ei muuta mitään: kun ei sytytä niin ei sytytä. Jos et pidä appelsiinista, sinulle on turha todistella että se on maukas ja terveellinen hedelmä - kun se ei maistu sinulle niin se ei maistu!
Onneksi miesmakuja on monia. Eivät kaikki naiset pidä pitkistä lihaksikkaista kauniskasvoisista miehistä (useimmat kylläkin - kaiketi...). Tiedän naisia joiden mielestä liian hyvännäköinen mies on vähän ällöttävä, jotenkin tehtaassa tehdyn oloinen.
Ilmeisesti olet ulkonäöltäsi sellainen että monet naiset eivät pidä sinua houkuttelevana. Mutta aivan varmasti löytyy joku joka on sitä mieltä että olet täsmälleen hänen tyyppiään, jonka silmissä olet ihan vastustamaton.
Tai ehkä ulkonäössäsi ei ole erityisempää vikaa, mutta et onnistu valokuvissa, et esim, kerta kaikkiaan osaa olla luonteva kuvaa otettaessa, ja näytät luonnossa paljon paremmalta kuin kuvissa? Tai entä jos olet tosin aika rumanaamainen, mutta sinulla on niin hurmaavia ilmeitä ja elehdintää, että livenä viehätät naisia? Jos näin on, ota itsestäsi videofilmiä ja lähetä sitä naisen sähköpostiin valokuvan sijasta. Tai tee ensimmäiset treffit nettiin webbikameran välityksellä.
Ts. älä anna periksi. Kyllä noita ohareita ja yhtäkkisiä yhteydenpidon lopettamisia tapahtuu naisillekin. Huonosti käyttäytyviä ihmisiä löytyy kummastakin sukupuolesta. Vakuutan.
"Tai ehkä ulkonäössäsi ei ole erityisempää vikaa, mutta et onnistu valokuvissa, et esim, kerta kaikkiaan osaa olla luonteva kuvaa otettaessa, ja näytät luonnossa paljon paremmalta kuin kuvissa? Tai entä jos olet tosin aika rumanaamainen, mutta sinulla on niin hurmaavia ilmeitä ja elehdintää, että livenä viehätät naisia? Jos näin on, ota itsestäsi videofilmiä ja lähetä sitä naisen sähköpostiin valokuvan sijasta. Tai tee ensimmäiset treffit nettiin webbikameran välityksellä. "
Useimmissa tapauksissa ihminen ei ole parhaimmillaan valokuvassa. Valokuva on vain staattinen otos sekunnin murto-osan hetkestä, jollaisena ihmistä ei koskaan elävässä tilanteessa nähdä. Puhun nyt itse ihan valokuvaajana. Vaatii useampia valokuvia eri tilanteista, jotta ihmisestä voisi saada edes jotenkin verrattavaa käsitystä elävään tilanteeseen nähden. Ihmisen ulkonäkö toki tulee aika hyvin esille kuvassa kuin kuvassa, mutta ulkonäkö on kuitenkin myös kokonaisuus niitä ilmeitä ja elehdintää, ei se staattinen yksittäinen otos siitä ulkonäön jostain tilanteesta. Ihmisissä viehättää monesti hymy, muut ilmeet ja yleinen olemus, joka ei aina kuvasta välttämättä välity yhtä hyvin kuin elävänä. Näitä keskusteluja täällä ja muualla lukeneena tuntuu siltä, että hyvin moni ei tunnu käsittävän tätä asiaa. Tämä johtaa siihen, että osaltaan ihmisiä karsitaan liian aikaisessa vaiheessa jo kuvien perusteella, kun periaatteessa ihminen pitäisi tavata livenä jos kuva ei aiheuta suoraan negatiivista reaktiota ja ihminen kiinnostaa muuten hänestä saatujen tietojen perusteella. Itse olen tavannut netin kautta useita naisia. Varsin suurin osa on ollut paremman näköisiä livenä kuin mitä kuvien perusteella pystyi ennakoimaan. Tästäkin syystä tiedän hyvin mistä puhun.
Aloittaja vei sanat suustani.Erotuksena vain se, että olen nainen.Ilmeisesti me samanhenkiset kirjoittelijat emme vaan jostain syystä kohtaa tuolla ihmisviidakossa, jossa tosiaan viidakon lait jylläävät.
Olen monenmonta kirjettä kirjoittanut, lukuisiin vastanut, kuvallisena, kuvattomana, mutta lopputulos aina sama.
Ilmeisesti olen vain kohdannut noita ikuisia ikisinkkuja, jotka odottavat ja odottavat, että se miljoonan dollarin ihmenainen heille täältä vielä putoaa.
Minunkin selkä katkesi, rajansa kaikella.
Olettekohan te muut neittideittailijat niin paljon vaativampia kuin minä, sillä omat kokemukseni ovat ihan päinvastaiset. Mielestäni palstoilla oli aika paljon kiinnostavia naisia. Yhteydenottojakin tuli, treffeille pääsi tai olisi päässyt, jos aikaa olisi ollut enemmän ja jos olisin jäänyt arpomaan ja etsimään parempaa. Sopiva kumppani löytyi kolmessa päivässä, tosin sitoumukselliseen seurustelusuhteeseen päädyttiin aika monen mutkan kautta.
Ehkäpä syynä oli se, että keskityin vain uusiin profiileihin ja raakasin pitkään sinkkuilleet pois heti kättelyssä. Heidän kanssaan kun ajatusmaailmat eivät oikein kohtaa.
Näkisin että naisten ja ehkä joidenkin miestenkin ongelma on se että tottakai ihmisellä on ne omat mieltymyksensä ulkonäön suhteen, mutta ei sitten kehdata sanoa suoraan että nyt ei nappaa. Aletaan kiertelemään ja kaartelemaan, tai ei sanota yhtään mitään eli lopetetaan vain yhtäkkiä. Kyllähän se tuntuu häijyltä kuulla se iänikuinen "valitettavasti haen vähän toisenlaista tyyppiä", mutta useimmat ihmiset EIVÄT ole kaikkiruokaisia naamavärkin tai kehon suhteen, ja se oma sisäinen visio siitä mitä piirteitä haluaa elämänkumppanissaan nähdä voi olla todella vahva.
Naisena, en tiedä onko miehillä ikinä samanlaista kokemusta, huomaa tuon tuostakin että vaikka miten miellyttävästi ja myötäkarvaisesti yrittäisi miehen torjua, niin tämä voi silti saada raivokohtauksen ja sitten sieltä tulee vaikka mitä sen vuoksi ettei hän "kelvannut". Muutamien komeina itseään pitäneiden miesten taholta varsinkin olen kuullut kunniani. Heille iskee kamala tarvis todistella että on tässä kaikki muutkin naiset tykänneet, varsinkin ns. vanhemmat, joten he syyllistävät minut täysin ja loppujen lopuksi juttu menee niin että et sinä haahka ketään miestä saisikaan. En ymmärrä miksi pitää alkaa tuhlaamaan aikaa ja energiaa siihen ihmiseen joka ei kokenut sitä kuuluisaa kolahdusta!
Ne taas jotka ovat vakuuttuneet siitä että ovat susirumia saavat jonkin naisen kohdalla sitten lopullisesti tarpeekseen, ja yleensä se tunnun olevan minä kaiketi sen vuoksi että kun en ole kauhean nokkava kai niin minulle uskaltaa alkaa rähjäämään? Tietysti voi olla että pärstäkertoimeni kanssa olen niin "ruma" heidän mielestään että katsovat että minun on pakko heihin tyytyä eli sitten kun minäkin sanon että ei kiitos, niin kamala mikä raivo iskee. Parempi tietysti on kun ei sen jälkeen sano enää mitään kun on sanonut ei kiitos ja siitä nousee meteli. Olen joskus erehtynyt vähättelemään ja mitätöimään itseäni tai sitä miestyyppiä joka mieleeni on, mutta eihän se mitään auta kun raivopää raivoaa aina vaan.
Kyllähän tässä itsensä aivan aasiksi on saanut vuoden varrella tuntea. Ja nyt kun tuolla joku sanoo ketjussa että ei kannata ottaa yhteyttä niihin jotka ovat olleet pitkään tarjolla, niin tuntuu että pitäisikö tässä alkaa teeskentelemään että on muka ollut jotain suhteita tässä pitkin vuotta että ettei vaan vaikuta miltään ikisinkulta?
Tyhjästä on kuitenkin paha nyhjäistä, eli jos molemminpuolista kiinnostusta ei vaan synny kenenkään kanssa, niin ei kai sitä voi väkisinkään alkaa seurustelemaan, vaikka miten olisi valmis "tyytymään" mihin vain. Itse en ainakaan erossa jätetyn osapuolen asemassa olleena ole tippaakaan kiinnostunut roikkumaan kenessäkään joka ei minusta oikeasti välitä, joten en kyllä ala mitään suhteita joissa ollaan vaan kun ei "muutakaan saada".
>:(
Kyllä tästä touhusta voi aika risaksi tulla ihmisenä, jos ei opi kovettamaan itseään.
1. Laitan viestiä. Vaihdetaan viestejä ja nainen kuulostaa kiinnostuneelta. Niissä on havaittavissa innostus ja vastaukset ovat nopeita. Vaihdamme linkkien kuvia viesteissä kun molemmilla on kuvattomat profiilit. Naisesta ei kuulu enää mitään.
4. Lähetän naiselle viestin kuvattomaan profiiliin. Hän vastaa innookkaasti varsin pitkällä viestillä. Vastaan takaisin ja heti tokassa viestissä hän kyseleekin jo kuvaa vaikka oli vakuuttanut ettei ulkonäkö ratkaise. Kuvat vaihdettuamme hänestä ei kuulu enää mitään.
1
Ulkonäköön ihastutaan, kaipa siihen voi myös rakastua?
Hei, itse naisena olen taas sitä mieltä, että meitähän on monenlaisia, kuten miehiäkin.
Omia kokemuksia on kirjoittelusta hyvinkin paljon.
Itse kirjoitan heti ja kiitän mielenkiinnosta, jos mies on esim. liian nuori, kerron sen, enkä jatka turhaan. Ei tarvitse olla törkeä,
Mutta...kirjoitellaan sitten viikkotolkulla jonkun kanssa ja toinen vaan lopettaa. Oliskohan liikaa vaivaa vaan kirjoittaa, että nyt mulle riitti.
kyllä täytyy sanoa suomalaisesta naisesta,että kurkottavat kuuta taivaalta.esim ulkonäöllä ei merkitystä,ja vitut se näin oo.olokaa naiset kumminki rehellisiä,elkääkä valehelko itellenne.nii ja onhan ulkomaalaisia kauniita ja täydellisiä miehiä?pääsette jopa lehden otsikoihin .itkemään *onnellista avioliittoa,ja hakemaan lähestymis kieltoja. että oikein antosaa kesää kaikille..
Ilmeisesti naiset eivät uskalla olla rehellisiä. Olen itse monta kertaa tuonut esille että on olemassa mieskehoja joista en pidä (lihavat) ja melkein jokaikinen kerta saan kuulla kunniani siitä kuinka olen pinnallinen. Naiset opetetaan jo kotona myötäilemään aina muita, ja jos vähänkin omaa jotain omia voimakkaita mielipiteitä niin siitähän sota syttyy. Pitäisi vaan antaa hapannaamojen kurnuttaa...
Jotkut miehet hokevat kuin mantraa itselleen että naiset eivät välitä miehen ulkonäöstä, naiselle ei ole väliä miltä näyttää, nainen ei syty eroottisesti visuaalisella tavalla vaan kosketuksesta... blaa blaa blaa sanon minä. Varmasti on tuollaisiakin naisia, mutta itse en pysty päästämään sellaista miestä edes koskettamaan jonka ulkonäkö on itselleni täydellinen turn off.
Tässä siis sulle rehellisyyttä, varmaan joku tästäkin loukkaantui...
Ja tämä EI tarkoita sitä että tavoittelen kuuta taivaalta. Jotkut miehet joista itse pidän ovat olleet muille yök yök...
se on kuitenki hyvä,että on ainakin yksi TÄYDELLINEN nainen ..elä pidä itestään selvänä että kelpaat kaikille..neuvoksi vaa,ettei tartte itkiä``voi meitä tavallisia tallaajia???
Täydellisesti sopivia miehiä tai naisia voi olla olemassa, mutta mikään ei takaa että nämä sattuvat samaan deittipalveluun samana aikana, asuvat samalla alueella tai edes samassa maassa... Kyllä 6 - 7 miljardin ihmisen seassa vähän joka iikalle löytyy kyllä omansa ja useampaankin kertaan, mutta todellakaan jos ne eivät pyöri omassa horisontissa niin minkäs teet.
On se kyllä ärsyttävää jos tuntuu jonkun ihmisen kohdalla että kaikki olisi ok mutta joku tietty palikka on väärin. Esim. katsomus. Jotkut sietävät sitä että toinen on ateisti ja toinen uskovainen, jotkut eivät. Itselleni olisi aika raskasta jos katsomusjutuista ei pysty puhumaan mitään ilman että menee riidaksi tai toinen osapuoli kohauttaa olkiaan että ei kiinnosta, tai menee ihan lukkoon kun ei kestä aihetta.
Mutta tyypillisin ongelma toisen ihmisen kanssa on se että ei vaan löydy niin mitään yhteistä tai toinen on kertakaikkiaan "toisella tasolla" henkisesti. Ihan ok ihminen ehkä, mutta jotenkin lapsellisempi tai jälkeenjääneempi, tai miten sen nyt nätisti sanoisi. Tai sanotaan että ne lapsellisuudet on muissa asioissa kuin toisessa ihmisessä. Voihan sitä olla 99 % aikuinen mutta joku tietty asia on missä ei ole. Esim. tykkää katsoa Salkkareita telkasta ja toinen ei voi sietää sellaista höttöä.
Niin vielä tuosta kuvasta.
Itselläni oli kuvaton profiili.
Kävipä sitten niin, että kirjoiteltiin miehen kanssa muutamia kertoja ja hän vaan kärtti kuvaa. Vastasin, että mennään kahville jonnekkin, niin sittenpähän näet minut. Välimatka oli niin lyhyt, ettei olisi tarvinnut tunteja ajella.
Kirjoittelu lopahti. Oiskohan vaan halunnut kokoelmiinsa lisää kuvia?
Kyllä suomalaisen miehen pitäisi alkaa katsomaan peiliin. Kaikenmaailman resu-pekat laittavat viestejä. Viesteistä saa mukavan vaikutelman miehestä, mutta kun lähettävät kuvan, niin huh-huh. Kaljamahoja, epäsiistejä hiuksia, lihaksittomia, kamala pukeutuminen.
Eikö Suomesta löydy enään tasokkaita herrasmiehiä?
Täällä on tasokas herrasmies. Lähdetkö treffeille?
Ehkäpä siihen kuvaan kannattais tosiaan panostaa..
Peilin kautta aamulla kalsareissa otettu kuva voi olla pieni turn-off..