Sun miehes oli mulle kakkonen reilun vuoden. Olisin pitäny pitempääkin, mut hän tunsi huonoo omatuntoo sun ja lastenne takia. Pidä siitä hyvä huoli niin kauan kun se pysyy sun luona. Hän kyllä sanoi alkavansa uskolliseksi aviomieheksi, mutta luulen, että ei se päätös loppuikää kestä.
Sulla on yllättävänkin hyvä mies siihen nähden, että hän petti sua. Hän ei koskaan pahaa sanaa sanonut sinusta ja lasten etu meni aina meidän suhteen edelle.
Älä heitä häntä pihalle, hänelle kävi vain niin, että hän ihastui ja hullaantui täysin erityyliseen naiseen kun sinä. Siinä hän tietysti teki virheen, että antoi himoilleen periks, mutta kyllä minä siiihen kovasti häntä kannustinkin. Toki käsiraudoissa en vienyt enkä huumannut.
Sulla on yllättävänkin hyvä mies siihen nähden, että hän petti sua. Hän ei koskaan pahaa sanaa sanonut sinusta ja lasten etu meni aina meidän suhteen edelle.
Älä heitä häntä pihalle, hänelle kävi vain niin, että hän ihastui ja hullaantui täysin erityyliseen naiseen kun sinä. Siinä hän tietysti teki virheen, että antoi himoilleen periks, mutta kyllä minä siiihen kovasti häntä kannustinkin. Toki käsiraudoissa en vienyt enkä huumannut.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kova itsekehu päällä siitä huolimatta että mies palasi kuitenkin lopulta vaiminsa luo? Joten kukahan tässä se "voittaja" oli, jos nyt tällaista peliä ajatellaan...
Tosin poinsit hemmolle, nosti taas yhden eukon itsetuntoa kullinmitan ylöspäin 1
No tuskin tässä mitään voittajia etsitään, vaikka te luuserihäviäjät (nähtävästi petetyt?) haluatte sellaisen asetelman aina vääntää.
Ei kai tässä oo kun häviäjiä, paitsi tietenki se mies, se sai vähäks aikaa molemmat. Itse en älynnyt kirjoittaneeni itsekehuja, en koe olevani parempi kun vaimo, vaan erilainen. Enkä missään nimessä kuvittele, että seuraavan kerran pettäessään mies tekisi sen minun kanssani, eihän siinä ole mitään jännitystä enää.
Enkä tiedä siitä itsetunnon nostosta, kyllä se aika maissa on nyt, kun miehen kiinnostus minuun lopahti. Itse olisin jatkanut vielä kakkosena, mutta kaipa se mies ajatteli, että tää juttu on nyt nähty.
Kerro, miten olet erilainen kuin vaimo?
Niinpä, niinpä. Minäkin satuin salasuhteeksi miehelle, joka on yllättävän hyvä mies siihen nähden, että otti ja petti. Otti ja rakastui ja hullaantui - minuun. Ja varmaankin juuri vain siksi, että olin jotain aivan erilaista.
Mutta hän palasi ja toivotan onnea. Jopa uskon, että jatkaa uskollisena. Eipä hän ollut ennen minuakaan koskaan pettänyt mitenkään ja liittoa takana silti pian pari vuosikymmentä. Lapset tulivat aina ensin. Ja vaimostaan hän ei koskaan sanonut pahaa sanaa, halusi ymmärtää ja paikata erehdykset.
Paljon huonomminkin voisi olla. Ihminen on erehtyväinen ja pettäminen ei sentään ole se synneistä suurin, siitäkin voi oppia ja päästä vahvempana yli.
Niinpä niin. Ai ihan ensimmäinen salasuhde olit miehelle, joka on ollut parikymmentä vuotta aviossa? Ihan yks kaksko mies pettäjäksi heittäytyi, kun sinut kohtasi? On sillä ollut muitakin vuosien varrella, ei vaan kertonut sulle niistä, ettet pahoita mieltäsi. Esitti parempaa kuin on. Lapsilleen on hyvä isä, kyllä. Rakastaako vaimoaan? Kyllä, tavallaan. Kunnioittaako ketään? Ei. Eikä ajattele muita kuin itseään.
No, hyvä kun päästit miehestä irti. Olisi pettänyt sinuakin ajallaan.
No onpa hyvä että sinä tiedät aina toisten asiat paremmin.
Mistä tuo sinun jatkuva katkeruutesi ja uskomaton negatiivisuutesi saa voimansa? Eikö pitäisi jo hakea ammattiapua, elämäsi helpottuisi lopultakin!
saatko hyvätkin kiksit ollessasi ton sortin miehen RVA
ai kuulutko itse samaan kastiin narinoines, jankutuksines, pihtaamisines, kiristämisines...janiined
"Rakastui ja hullaantui minuun". Heh,heh.
Lässytti huvikseen, etkö ymmärtänyt mitä oli vailla?
Vaimo on nuori, hoikka, kaunis, pitkät paksut hiukset. Kiireinen uranainen. Mä oon häntä 13 vuotta vanhempi, lihava, maantienväriset ohuet hiukset, osa-aikatyössä. Luonteiden erilaisuuteen en voi ottaa kantaa, en tunne vaimoa kuin ulkonäöltä.
Tiedät varmaan sanonnan: Reikä se on rinkelissäkin. Itsetunnon kohotuksen takia nimenomaan tulit paskaa tänne jauhamaan.
Mitä ihmettä sinulla on hampaankolossa vaimoa vastaan? En ymmärrä, JÄTÄ VAIMOT RAUHAAN. Eikö riitä, että kärtät varattua miestä. Ei voi mitään, jos pilaat elämäsi ja jäät lehdelle soittelemaan, näin käy yleensä ylijäämä naiselle.
Sulla jotain vikaa luetunymmärämisessä..? Aloittaja sanoo heti ensimmäisessä lauseessa miehen olleen kakkonen, huomasitkos..? Meilläpäin tollanen tarkoittaa, että aloittajalla on ykkösmieskin. Eikä aloittaja sanonut mitään pahaa vaimosta - joku tainnut kusaista sun muroihisi, kun tuollaistakin luet jostain rivien välistä?!
Itteasiassa tän palstan yleiseen tasoon nähden ihan "kiva" kirjoitus aloittajalta.
Toivoi tai ainakin uskoi kuitenkin, että mies vielä tilaisuuden tullen pettäisi taas vaimoaan.
Ei ollut kivasti kirjoitettu se.
Minä nimenomaan toivon, että hän ei pettäisi enää, saisin kunnian olla hänen viimeisin salasuhteensa, voisin fiilistellä sillä, että hän ei ole minun jälkeeni parempaa löytänyt. Elämänkokemukseeni vedoten kuitenkin väitän, että hän tulee vielä pettämään, kerran pettäjä, aina pettäjä. Kynnys on kerta kerralta matalampi. Jokunen vuosikin saattaa mennä välissä, mutta jossain vaiheessa meidän suhteen omantunnontuskat helpottaa ja muistuu mieleen kaikki kiva ja jännitys, sit aletaan katella uutta. Ja tiedän, että se on tule olemaan minä. Haluaisin kyllä, mulle kelpas tää tilanne, mut kuten jo sanoin, siitä puuttuu se jännitys ja uutuudenviehätys.
Siitä "kunniasta" olla salasuhde olen kyllä jokseenkin eri mieltä. Minulla on kunniasta erilainen käsitys, mutta mahdumme kyllä moemmat tähän maailman erilaisine kunniakäsityksinemme.
Oikeasti säälin sinua, sillä jatkuvan uutuudenviehätyksen ja jännityksen metsästäminen estää näkemästä sitä, mikä elämässä on kaikkein kauneinta. Arki, elämä, vaikeusta selviäminen, taistelu, sitoutuminen. Eli tutkimuksissakin on useasti todettu, että onnellisimpia ovat ne ihmiset, joilla on selkeä päämäärä, tavoite ja sitoutuminen siihen päämäärään. Jatkuvan paremman jahtaaminen aiheuttaa vain sen tunteen, että mikään ei riitä. Aina on parempaa. Jossain. Ihaninta on se tunne, kun tuntee ja tajuaa, että se on tässä ja nyt. Ei aina muualla. "Sit kun" elämä siirtää elämistä aina päivällä eteenpäin. Ja jonain päivänä meiltä jokaiselta loppuvat ne päivät.....
Jäi taas kommenttini lukematta. Minä en ole se, joka aikoo jatkossa hakea jännitystä ja uutuudenviehätystä. Minähän sanoin, että mulle kelpais tää entinen kakkosmies takasin. Tiedän vaan, että se ei toimi niin, hän tarvitsee jännitystä ja uutuudenviehätystä.
Musta ois kiva, jos kommentoijat lukis koko ketjun ennenkun puuttuvat yksittäiseen kommenttiin. Ja turhaan mua säälit, mulla oli kivaa sen miehen kanssa ja tiesin alusta alkaen, et tää ei oo mikään vuosisadan rakkaustarina. Siitäkin kiitos miehelle, hän ei koskaan valehdellu mulle, et aikos jättää perheensä.
Ironia on näköjään vaikea laji. Ihan vaan tarkennukseks, se kunniasta puhuminen oli sitä. Mun pitänee opetella ilmasemaan itseäni paremmin. Ai niin, eihän tällasilla pettäjähuorilla oo aivoja.
Niin, mut eikös sulla ollut se omakin mies? Etkös sitten hakenut siihen suhteeseen jotain uutuudenviehätystä ja jännitystä. Ainakin puhuit aloituksessa, että mies oli sun kakkoses. Yleensä silloin on jossain se ykkönenkin....Vai emmekö me tyhmät oikein ymmärrä sitäkään? Vai olikos sekin sitä ironiaa.....