Olen 20-vuotias nainen ja en ole vielä elämässäni seurustellut ennen tätä päivää.
Viime vuoden kesällä tutustuin yhteen tyyppiin netissä, mutta tavattuamme tajusin, että en oikestaan tykännyt tyypistä. Jätin sen jutun siihen.
Nyt sitten olen seurustellut jonkun parisen viikkoa vasta ja mietin, että en taida ollakaan ihastunut-taas. Tyyppi käy samaa koulua ja piirit on pienet ja tuntuu jotenkin pahalle sanoa, että hei tää ei toimi, kun toinen on selvästi ihastunut muhun.. Mutta samalla en haluais päästää noin muuten täydellistä tyyppiä menemään.
Lisäksi syksyllä tapailin yhtä toista tyyppiä kanssa, mutta silloinkin etäännyin ennen, kun meni pidemmälle, kun tyyppi tuntui liian epäkypsälle...
Onko nyt mun mielessä jotain vikaa, kun en voi vaan tykätä ihmisistä joita tapailen? Vai onko mulla joku läheisyyden kammo, kun oon ollu niin kauan yksin?
Tiedän kyllä mitä sanoisin tuolle tämän hetkiselle tyypille, mutta pelottaa vaan kovasti miten hän reagoi tuohon juttuun.. Edellisellä kerralla sain kaikkea kuraa päälleni, mikä ei sen tyyppisen ihmisen kanssa haitannut, mutta nyt haittaa, koska välitän tyypistä kovasti _ystävänä_.
Viime vuoden kesällä tutustuin yhteen tyyppiin netissä, mutta tavattuamme tajusin, että en oikestaan tykännyt tyypistä. Jätin sen jutun siihen.
Nyt sitten olen seurustellut jonkun parisen viikkoa vasta ja mietin, että en taida ollakaan ihastunut-taas. Tyyppi käy samaa koulua ja piirit on pienet ja tuntuu jotenkin pahalle sanoa, että hei tää ei toimi, kun toinen on selvästi ihastunut muhun.. Mutta samalla en haluais päästää noin muuten täydellistä tyyppiä menemään.
Lisäksi syksyllä tapailin yhtä toista tyyppiä kanssa, mutta silloinkin etäännyin ennen, kun meni pidemmälle, kun tyyppi tuntui liian epäkypsälle...
Onko nyt mun mielessä jotain vikaa, kun en voi vaan tykätä ihmisistä joita tapailen? Vai onko mulla joku läheisyyden kammo, kun oon ollu niin kauan yksin?
Tiedän kyllä mitä sanoisin tuolle tämän hetkiselle tyypille, mutta pelottaa vaan kovasti miten hän reagoi tuohon juttuun.. Edellisellä kerralla sain kaikkea kuraa päälleni, mikä ei sen tyyppisen ihmisen kanssa haitannut, mutta nyt haittaa, koska välitän tyypistä kovasti _ystävänä_.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En oikein ymmärrä teitä naisia. Sanot että tyyppi on täydellinen, mutta toisaalta et ole ihastunut. Ehkä sitten täydellinen jossain muussa kuin romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä.
No tyypillä on sellaisia ominaisuuksia joita olen aina halunnut että seurustelu kumppanillani olisi. Puutteitakin tokin on, mutta taitaa syynä olla nyt se, että en pysty olemaan hänen tyttöystävä, vain ainoastaan kavereina.
Joskus ei vain joku ihminen natsaa... Ei sitä tarvitsekaan ymmärtää.