Laitoin tän tonne avoero-palstalle, mut laitan nyt tännekin jos sais neuvoja...
Ollaan seurusteltu yhteensä 6v. Muutettiin tosi nopeasti alussa yhteen mutta viime riidan jälkeen ollaan asuttu eri osotteissa. Tää suhde on ollut yhtä vuoristorataa alusta asti ja todellinen on-off suhde. Mä en jaksais enää. Molemmat aina sopiessa vakuuttaa muuttuvansa mutta kun ei niin ei. Miksi ees pitäisi, miksei voisi olla yksin tai jonkun sellaisen kanssa joka tykkää just sellaisena? Ollaan erottu niin monta kertaa, että oon jo mennyt laskuissa sekaisin. Nyt taas kuitenkin ollaan "yhdessä". Enkä mä haluais. Mä en rakasta enää. En vihaa mutta en rakastakaan. Välitän paljon ystävänä, mutta ei muuta. Harrastetaan me seksiäkin, mutta sekin on vaan kuin suoritus. Toinen osapuoli on sitä mieltä, että vielä me saadaan tää juttu toimimaan, mä taas en. Tää on jo niin rikkirevitty, ettei sille pohjalle voi tulevaisuutta rakentaa. Ongelma onkin se, että miten mä saisin sen toisen osapuolen tajuamaan saman, niin että voitais erota ns. yhteisymmärryksessä?
Ollaan seurusteltu yhteensä 6v. Muutettiin tosi nopeasti alussa yhteen mutta viime riidan jälkeen ollaan asuttu eri osotteissa. Tää suhde on ollut yhtä vuoristorataa alusta asti ja todellinen on-off suhde. Mä en jaksais enää. Molemmat aina sopiessa vakuuttaa muuttuvansa mutta kun ei niin ei. Miksi ees pitäisi, miksei voisi olla yksin tai jonkun sellaisen kanssa joka tykkää just sellaisena? Ollaan erottu niin monta kertaa, että oon jo mennyt laskuissa sekaisin. Nyt taas kuitenkin ollaan "yhdessä". Enkä mä haluais. Mä en rakasta enää. En vihaa mutta en rakastakaan. Välitän paljon ystävänä, mutta ei muuta. Harrastetaan me seksiäkin, mutta sekin on vaan kuin suoritus. Toinen osapuoli on sitä mieltä, että vielä me saadaan tää juttu toimimaan, mä taas en. Tää on jo niin rikkirevitty, ettei sille pohjalle voi tulevaisuutta rakentaa. Ongelma onkin se, että miten mä saisin sen toisen osapuolen tajuamaan saman, niin että voitais erota ns. yhteisymmärryksessä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta... Ei ole muuta keinoa kuin kylmästi sanoa, että tämä juttu loppuu nyt. Itse olen juuri eroamassa 2 vuotta kestäneestä avoliitosta ja minä olen se osapuoli, joka teki päätöksen. Meilläkin on ollut ongelmia ihan alusta asti, riitoja ja uhkailuja, että "nyt minä lähden". Lopulta minäkin tajusin, että tässä mikään ei enää muutu... Se on vaikea päätös, varsinkin kun on pitkä suhde kyseessä. Mutta ei kannata jäädä sellaiseen suhteeseen, josta puuttuu se olennainen: rakkaus ja halu olla toisen kanssa. Tsempiä sinulle!