Onko tämä ihan normaalia? Erosin kaksi vuotta sitten pitkäaikaisesta avoliitosta ja nyt ex tuntuu jo aivan vieraalta, ihmettelen lähinna vaan miten on edes voitu olla yhdessä kun olemme niin erityyppisiä ihmisiä. Päiväkään en ole katunut eroa, en ajattele edes haikeudella, en mieti olisko pitänyt jatkaa. Lapsiakin on, mutta ex laittoi välit poikki heihinkin. Lapsetkaan ei kysele isäänsä ollenkaan. Tunnekylmältä kuulostaa exään päin ja exästä meihin, mutta minun ja lasten välit ovat hyvin lämpimät ja läheiset. Lähinnä mietin vaan tuleeko edes sellaista katumusta erosta, kun luulisi sen tulleen jo jos on tullakseen. On kurjaa miten isä ja lapset ovat toisilleen kuin ilmaa. Aiheuttaako kuitenkin lapsille jotain traumoja ajan kanssa?
Ei katumusta erosta?
kolme lasta ja äiti
1140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pääasia että sinä lähivanhempana olet lämmin, läheinen äiti lapsille. On niitä leskien lapsia ja vastaavia kasvanut normaaleiksi, hyviksi ihmisiksi tuhansittain ennenkin. Uskon että sinä ja lapset onnistutte hyvin elämässä. Voithan jutella, kysellä ihan reilusti lasten kanssa, onko tämä heistä surullista. Luulen että ei.
Samoin jos olet aavistavinasi pientäkin masennusta tms. jollakulla lapsella, neuvolapsykologi auttaa keskustellen lapsen elämän vaikeista kysymyksistä.
Itsellä sama tilanne lasten isän suhteen : ), sekuntiakaan en ole perään haikaillut, lähinnä vain harmittaa että eroa ei saanut aikaiseksi pikemmin. Oli ahdistavaa vuosia.