miehet ahdistavat!

Niin.En osaa oikeen olla miesten kanssa.Niiden seurassa vaivaannun,enkä voi olla oma itseni.Mulla ei koskaan ole miespuolisia kavereita ollutkaan.Seurustelun suhteen olen myös täysin kokematon.Säätöjä ja yhen illan juttuja on sitten ollutkin yks jos toinenkin...kännissä kun ei oikeen järki kulje päässä.Aamulla sit kauhee morkkis ja semmonen hyväkskäytetty olo,kun mies halus vaan harrastaa seksiä ja sit "moimoi".Tosin en minäkään olis mitään sen enempää halunnut.Yks anto numeronsa vielä aamulla,mut en mä tietenkään mitään yhteyttä tähän halunnut pitää.

Aina jos mulla alkaa tulee vähänkin vakavempaa juttua jonkun miehen kanssa niin ahdistun ja vetäydyn syrjään.Lopetan homman kokonaan,ennenkun se edes kerkes kunnolla alkaakkaan.En kestä sitä jos joku roikkuu mussa kokoajan,jos mun täytyy olla jollekkin tilivelvollinen,jos en saa tehdä sitä mitä mä haluan ja milloin haluan,jos pitää olla kokoajan yhteydessä toiseen ja kertoa kaikki omat asiat ynm...Mä en varmaan koskaan tule seurustelemaan kenenkään kanssa,kun en vaan osaa.Alkaa ahistaa niin hemmetisti.Sekin jos nään että mies välittää musta.Sekin pistää ahdistamaan.En myöskään osaa luottaa miehiin ja musta tuntuu et kaikki on sikoja.Taidan olla ihan hemmetin outo tapaus?