Onkohan meillä nyt avoin suhde ?

Erottiin vain 4 vuotta kestäneestä avioliitosta. Ollaan jo keski-ikäisiä, molemmat toisessa liitossaan.
Yhteinen liittomme oli yhtä helvettiä, huonoa oloa, henkistä väkivaltaa.Seksikin loppui. Ei siitä tämän enempää.

Nyt olemme asumuserossa, molemmilla omat kämpät. Kun eron alkuvaikeuksista selvittiin, aloimme tuntea uudelleen vetoa toista kohtaan. Nyt tapailemme säännöllisesti, välillämme on ystävyyttä, rakkautta ja seksiä. Kumpikaan emme halua enää muuttaa yhteen. Haluamme asua erilleen, molemmat omassa elämässämme.

Olemme sopineet, että seksiä harrastetaan ja olemme uskollisia toisillemme.

Minusta vain suhteemme on jotenkin nurinkurinen: rakastetaan, sekstaillaan, seurustellaan, vaan emme koskaan enää asu yhdessä. Outoa ??? Vaan nyt tuntuu, että tämä sopii meille. Kuitenkin huolestuttaa, että jatkuuko tämä todellakaan, voiko tällainen suhde kestää ?

Huolehdinko turhaan ?
6595
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Keski-ikäisten suhteet on nykypäivänä kummallisia, varsinkin kertaalleen eronneiden, joilla kynnys on korkea jne.. Olennaista kai on kuitenkin tuutteko toimeen noin? Ja mitä jos jommalla kummalla tai molemmilla on muitakin jossain vaiheessa?

Asioista pitäisi pystyä sopimaan, se on kai olennaista.

Olen samanikäinen kuin sinä ja ymmärrän hyvin tilanteenne. Vihelsin juuri poikki suhteen jossa mies olisi halunnut muuttaa yhteen. Minä en halunnut, koko ajatus ahdisti niin että tuntui etten happea saa. Mies taas ei halunnut "tapailusuhdetta". Meidän juttu loppui siihen. Mielestäni oikein hyvä niin. En todellakaan voi kuvitella olevani suhteessa suhteen vuoksi.

Äänestä

Juuri tämä minua huolestuttaa, jos jompi kumpi löytää uuden ? Vaikka kuinka uskollisuutta luvataan nyt. Joutuuko taas käymään läpi saman tunnehelvetin, joka on jo koettu eroon siirtymisen myötä ?

Meillä kyllä puhutaan paljon ja sovitaan asioista. Mies on sitä mieltä, että suhteemme jatkukoon onnellisena näin elämämme loppuun asti. Hän on se romanttisempi osapuoli, minä realistisempi.

"Nainennelkytä " teit aivan oikein, kun kuuntelit sisintäsi.

Äänestä
  • Kuulostaa kuitenkin siltä että teillä kummallakin on henkisesti parempi elämä nyt. Avoimen suhteen "kriteerit" eivät kuitenkaan täyty koska olet luvannut uskollisuutta. En halua olla kyyninen mutta jos miehesi on harrastanut henkistä väkivaltaa mustasukkaisuutta, syyllistämistä ja elämän rajoittamista haiskahtaa hieman hänen motiivinsa. Mutta toivottavasti näin ei ole.

    Äänestä

En oikein tiedä. miksi kuvailemaasi suhdetta pitäisi sanoa, selvästi suomenkielestä puuttuu termi sille. Itsekin elän naisystäväni kanssa vastaavanlaisessa suhteessa. Emme halua muuttaa yhteen, koska suhde tuntuu toimivan näin. Olemme molemmat tahollamme eronneita, emmekä ole valmiita altistamaan itseämme uusille pettymyksille ainakaan vielä. Itse en pelkää pettämistä tai sitä, että toinen löytää paremman, koska olemme kaikin puolin loistokumppaneita toisillemme ja olemme molemmat tyytyväisiä tilanteeseen. Oikeastaan en enää ymmärrä, miksi sitoumuksellinen parisuhde vaatisi välttämättä yhdessä asumisen.

Äänestä

Kyllähän sitä pettämistä ja toisen löytämistä voi tapahtua vaikka asuisikin yhdessä.

Me miesystävän kanssa emme asu yhdessä. Emmekä varmaan tul ekoskaan asumaan,koska meillä suhde toimii näin. Ja jotta tämä toimii näin täytyy olla luottamusta toiseen. Ja avoimuutta.


"Oikeastaan en enää ymmärrä, miksi sitoumuksellinen parisuhde vaatisi välttämättä yhdessä asumisen. "

Näin juuri. En ymmärrä minäkään. Tilanteessa ei ole mitään salailtavaa tai halua mennä muiden ihmisten kanssa. Yksinkertaisesti meillä vaan suhde toimii näin paremmin.

Äänestä
  • Mitä sitä koko lehmää..... kun kaupasta saa tuorettakin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mietityttää kirjoitti:

Erottiin vain 4 vuotta kestäneestä avioliitosta. Ollaan jo keski-ikäisiä, molemmat toisessa liitossaan.
Yhteinen liittomme oli yhtä helvettiä, huonoa oloa, henkistä väkivaltaa.Seksikin loppui. Ei siitä tämän enempää.

Nyt olemme asumuserossa, molemmilla omat kämpät. Kun eron alkuvaikeuksista selvittiin, aloimme tuntea uudelleen vetoa toista kohtaan. Nyt tapailemme säännöllisesti, välillämme on ystävyyttä, rakkautta ja seksiä. Kumpikaan emme halua enää muuttaa yhteen. Haluamme asua erilleen, molemmat omassa elämässämme.

Olemme sopineet, että seksiä harrastetaan ja olemme uskollisia toisillemme.

Minusta vain suhteemme on jotenkin nurinkurinen: rakastetaan, sekstaillaan, seurustellaan, vaan emme koskaan enää asu yhdessä. Outoa ??? Vaan nyt tuntuu, että tämä sopii meille. Kuitenkin huolestuttaa, että jatkuuko tämä todellakaan, voiko tällainen suhde kestää ?

Huolehdinko turhaan ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu