Pattitilanne..:/

Ensinnäkin, karseeta että joku voi ihan tosissaan ajatella että lapsen tekeminen parantais suhdetta tai toisi siihen jotain kipinää lisää. Se on viimeinen asia mitä kannattaa tehdä, ja tosi itsekästä että tollainen tulee edes mieleen. Lapselle pitää yrittää tarjota mahdollisimman hyvät olosuhteet!
Eikä ehkä naimisiin/kihloihin menokaan väljähtänyttä suhdetta paranna, kivampihan se sitten on mennä naimisiin kun oikesti tuntuu siltä, että haluaa olla toisen kanssa loppuelämänsä, teidän tilanteessa kyseenalaistat kuitenkin sen.

Jokatapauksessa, kaikissa suhteissa tulee kausia, jolloin tuntee olevansa enemmänkin vaan kaveri toiselle. Jos mikään ei toisessa erityisesti ärsytä, niin ei nyt varmaan muuten hyvää suhdetta kannata tuollaisen takia heti lopettaa. Seksikin paranee mielestäni vaan sen myötä mitä enemmän sitä viitsii ja jaksaa harrastaa, ja varsinkin jos molempien haluista ja toiveista pystyy kunnolla juttelemaan kumppaninsa kanssa. Usein tietysti jos toisessa jotkin asiat alkaa ärsyttämään liikaa, niin seksinkin saattaa alkaa kokemaan hieman vastenmieliseksi. Puhukaa toisillenne ihan avoimesti kaikesta! Tuntuu että teillä on suhden, jossa kuitenkin luotatte toisiinne täysin, jolloin on helpompi kertoa tuntemuksistaan.

Itselläni on ollut vastaava tilanne, joka päättyi sopuisaan eroon, juuri sen takia, että sellaista intohimoa puuttui, ja tuntui vaan että ollaan kämppiksiä. Toisessa oli liikaa piirteitä, jotka häiritsi, ja pikkuhiljaa toisen läheisyys alkoi ahdistaa. Seksi nyt kuitenkin on todella tärkeä asia nuorten ihmisten parisuhteessa. Jos päädytte siihen että ero on parempi ratkaisu, niin ei sitä kannata pelätä, ette te yksin kuitenkaan jää, ja voitte silti jatkaa kavereina, eikä sen eron tarvitsisi olla lopullista, varsinkin jos se on teidän molempien yhteispäätös. Mutta voihan tuo hyvinkin olla vain ohimenevä vaihe.

väestöliitolla voi chatin kautta jutella parisuhdeterapeutille ilmaiseksi! kanattaa kokeilla.

Tuossa tilanteessa ei kannata edes harkita lasten hankkimista. Lapsia ei nimittäin tehdä, heitä saadaan jos saadaan. Eikä naimisiinmenokaan ole mikään autuaaksitekevä ratkaisu. Vaikuttaa nimittäin siltä, että suhteenne on jo edennyt siihen vaiheeseen, johon pitkään naimisissa olleet parit joskus vähitellen ajautuvat. Eli toinen on jo arkinen itsestäänselvyys eikä enää juuri kiinnostava. Voisi olla hyväksi asua jonkin aikaa erillään. Se ehkä selvittäisi, onko intohimoa vielä jäljellä sen verran, että uusi kipinä voisi syttyä. Rutiinia ei kannata jatkaa, vaan jotain uutta teidän pitäisi aloittaa. Ehkä se siitä kuitenkin vielä paranee.

Olin joskus kirjoittanut blogiini seuraavaa ...osa lainattu tiedelehestä. Jutustani voisi olla apua teille.

Rakkaus on mielihyvän signaaleita, mitä saamme osaksemme meille rakkailta läheisiltämme. Rakkauden aivokemiassa jylläävät luottamusta lisäävä oksitosiini, mielihyvää tuottava dopamiini ja suosiota suuntaava vasopressiini. Näitä hormoneita erittyy paljon ihastumisen huumassa. Pitemmän päälle, parisuhteessa jo 2 vuoden kuluessa hormonin määrä vähenenee oleellisesti, ja lopuksi jopa hiipuu kokonaan.
Toivottavasti näitä piristettä saisi joskus ostaa apteekista, josko haluaisimme rakkauden huuman kestävän pitempään. Näitä voisi tipauttaa puolison kahvikuppiin, aamutuimaan.

Hormonien eritys ihmisillä on yksilöllistä. Teidän kohdallanne uudenkin kumppanin kanssa voisi käydä kuten nytkin, lempi hiipuisi olemattomiin. Suhteessanne teitä yhdistää luottamus ja rakkaus, mikä on paljon enemmän mitä seksi tai rakastumisen illuusio.