Heip,
Olemme nuori pariskunta joka on seurustellut nyt noin 4 vuotta ja yhdessä ollaan asusteltu about 2 vuotta.. rakastamme toisiamme ja jne. Suhde on muuttunut vuosien varrella ylläri ylläri ns. ystävyydeksi. Olemme kuin kämppikset joilla on hauskaa yms. molemmat ovat tämän huomanneet ja ihmetelleet että tätäkö tämä on ja tulee olemaan?!?! Seksiä ei juuri enää ole ja molempia se vaivaa, mutta kummankaan ei juuri toista tee mieli vaikka pidämme toisiamme kuitenkin ns. "viehättävänä". Pariterapiaa ollaa mietitty mutta rahtilanne ei oikein siihen anna tilaa kun molemmat olemme opiskelijoita. Mietitty on että kannattaisko ottaa hieman etäisyyttä esim. toinen muuttaisi sille paikkakunnalle missä opiskelee kun tällä hetkellä matkustaa.
Molemmat tiedostaa tämän asian ja tämä ei kummastakaan tunnu oikein oikealta, mutta kuitenkaan emme haluaisi ns. heittää yhteisiä vuosia hukkaa ja molemmat haluasivat yhteisen tulevaisuuden. Mietitty on, että olisiko asia toinen jos olisimme esim. tavanneet hieman vanhempina, kun molemmilla on varmasti hieman taustalla pelko, että nuoruus on ehkä vähän niinku heitetty hukkaa, mutta kuintenkaan emme kadu mitään. Totta kai taustalla mietitään myös ehkä epäoleellisia asioita joiden ei pitäsi vaikuttaa päätöksiin, mutta vaikuttavat kuitenkin.. näitä on mm. on yhteinen kaveripiiri (toinen luultavasti joutuu siitä eron myötä irralleen), yhteinen asunto sekä lemmikit sekä pelko kertoa jopa perheelle, koska molemmat ovat tulleet hyvin läheisiksi perheidemme kanssa.. Suhde on muuten hyvin..miten sen nyt sanois..terve..eli siis mtään pettämisiä ei ole ja molemmat ottavat hyvin toisensa huomioon päätöksissä yms. ja läheisyyttääkin on eli pusuja ja haleja jne. Mietity on että ollemmeko tavallaan jääneet junnaa paikoillaan..olisiko nyt aika mennä kihloihin,naimisiin ja ehkä jopa tehdä lapsia kun valmistuminen on molemmilla melko lähellä ja tämä saisi ns. uutta potkua suhteeseen mutta näistä vaihtoehdoista ei mikään oikein tunnu oikealta vaihtoehdolla kun tilanne on tämä.
Tässä pattitilanteessa ollaan oltu jo ehkä about viimoinen -½vuosi ja harkiitu on, sekä tarkkaan mietitty mutta kumpikaan ei tiedä mitä pitäsi tehdä.. Molemmat ovat sitä mieltä etta nyt tarvitaan ns. ulkopuolisen mielipide ja siksi nyt pyydänki teidän mielipidettä tästä tilanteesta ja onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia ja apuja kuinka tästä voisi selvitä..
Olen todella kiitollinen jos teillä on mielipiteitä ja ehkä jopa vastauksia ongelmiimme, pistäkää vaan kaikki vaikka ne voisi vaikuttaa mielestänne..miten sen nyt sanois..oudoilta..:D koska nyt vastauksia todella tarvitsemme..
Kiitoksia etukäteen vastanneille :)
Olemme nuori pariskunta joka on seurustellut nyt noin 4 vuotta ja yhdessä ollaan asusteltu about 2 vuotta.. rakastamme toisiamme ja jne. Suhde on muuttunut vuosien varrella ylläri ylläri ns. ystävyydeksi. Olemme kuin kämppikset joilla on hauskaa yms. molemmat ovat tämän huomanneet ja ihmetelleet että tätäkö tämä on ja tulee olemaan?!?! Seksiä ei juuri enää ole ja molempia se vaivaa, mutta kummankaan ei juuri toista tee mieli vaikka pidämme toisiamme kuitenkin ns. "viehättävänä". Pariterapiaa ollaa mietitty mutta rahtilanne ei oikein siihen anna tilaa kun molemmat olemme opiskelijoita. Mietitty on että kannattaisko ottaa hieman etäisyyttä esim. toinen muuttaisi sille paikkakunnalle missä opiskelee kun tällä hetkellä matkustaa.
Molemmat tiedostaa tämän asian ja tämä ei kummastakaan tunnu oikein oikealta, mutta kuitenkaan emme haluaisi ns. heittää yhteisiä vuosia hukkaa ja molemmat haluasivat yhteisen tulevaisuuden. Mietitty on, että olisiko asia toinen jos olisimme esim. tavanneet hieman vanhempina, kun molemmilla on varmasti hieman taustalla pelko, että nuoruus on ehkä vähän niinku heitetty hukkaa, mutta kuintenkaan emme kadu mitään. Totta kai taustalla mietitään myös ehkä epäoleellisia asioita joiden ei pitäsi vaikuttaa päätöksiin, mutta vaikuttavat kuitenkin.. näitä on mm. on yhteinen kaveripiiri (toinen luultavasti joutuu siitä eron myötä irralleen), yhteinen asunto sekä lemmikit sekä pelko kertoa jopa perheelle, koska molemmat ovat tulleet hyvin läheisiksi perheidemme kanssa.. Suhde on muuten hyvin..miten sen nyt sanois..terve..eli siis mtään pettämisiä ei ole ja molemmat ottavat hyvin toisensa huomioon päätöksissä yms. ja läheisyyttääkin on eli pusuja ja haleja jne. Mietity on että ollemmeko tavallaan jääneet junnaa paikoillaan..olisiko nyt aika mennä kihloihin,naimisiin ja ehkä jopa tehdä lapsia kun valmistuminen on molemmilla melko lähellä ja tämä saisi ns. uutta potkua suhteeseen mutta näistä vaihtoehdoista ei mikään oikein tunnu oikealta vaihtoehdolla kun tilanne on tämä.
Tässä pattitilanteessa ollaan oltu jo ehkä about viimoinen -½vuosi ja harkiitu on, sekä tarkkaan mietitty mutta kumpikaan ei tiedä mitä pitäsi tehdä.. Molemmat ovat sitä mieltä etta nyt tarvitaan ns. ulkopuolisen mielipide ja siksi nyt pyydänki teidän mielipidettä tästä tilanteesta ja onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia ja apuja kuinka tästä voisi selvitä..
Olen todella kiitollinen jos teillä on mielipiteitä ja ehkä jopa vastauksia ongelmiimme, pistäkää vaan kaikki vaikka ne voisi vaikuttaa mielestänne..miten sen nyt sanois..oudoilta..:D koska nyt vastauksia todella tarvitsemme..
Kiitoksia etukäteen vastanneille :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Väestöliitolla vois olla jotain parisuhdeneuvontaa edullisesti ja seurakunnilla myös. Muutama kertakin voisi auttaa jo pääsemään eteenpäin.
125 euroa kerta näyttäis olevan parikäynnillä hintaa.
Kerrothan miten prosessinne etenee, meillä varmaan sama edessä avovaimon kanssa. Erona vain on se että hän rakastaa minua todella syvästi mutta itse en tunne enää muuta kuin seksuaalista vetoa, sitäkin harvemmin.
Oletteko miettineet tuota kaveripiiriongelmaa?
Heissan,
Ystävyydeksi se suhde ajan mittaan muuttuu. Harvemmalla pitkään suhteessa olleella on älyttömän tulinen suhde arjen elämässä. Tärkeempää on, että vierellä elää joku joka tuntee sut täydellisesti ja rakastaa sinua kaikista virheistä huolimatta. Pitkän suhteen ihanuus on juuri siinä yhteenkuuluvuudessa ja ystävyydessä. Mikä on parempaa kuin luottamus teidän välillä? Ei tarvitse joka aamu meikata tai miettiä mitä laittaa päälle, voi vaan nauttia siitä, että on joku joka elää samaa elämää.
Ehkä seksi on nyt vähän hiljaisempaa kun tämä uusi tilanne ihmetyttää. Kyllä se intohimo löytyy sieltä uudelleen.
Älkää ihmeessä erotko, teidän suhde kuulostaa juuri oikealta ja toimivalta.
Ottakaa tämäkin uutena vaiheena joita elämässä tulee vastaan.
Onnea matkaan. Yhdessä, ystävinä, toisianne tukien tämäkin uusi tunne tuntee oikealta ja ihanalta.