on otettava sellaisena kuin se on; mitään lisäämättä tai vähentämättä. Jos yrittää venkuroida siitä ei seuraa kuin hammastenkiristelyä molemmille.
Parhaimmillaan suhde on silloin, kun ollaan rehellisiä ja avoimia, ainakin silloin kun molemmat niin haluavat. Tästä pari esimerkkiä.
Ystävälläni menojalka vipittää ja niinpä hän kohtasikin miehen, joka saa jalat alta, vaikka itsellään on varsin kelvollinen mies. No, kertoessaan miehelleen missä mennään, mies tokaisi, ettei hän ainakaan ystävääni halua jättää, vaikka tuon toisen kanssa tapahtuisikin jotain. Näin sanoi siis mies, jonka mielestä pettäminen on aina ollut törkeää ja kelvotonta touhua.
Eräs toinen ystäväni on jo tapaillut pari vuotta toista miestä, jonka kanssa hän ei todellakaan suunnittele yhteistä tulevaisuutta parisuhde-perhe -sektorilla. Ihan muuten vain. Menettäessään yöunensa ja normaalin ajattelukykynsä hän vihelsi väliajan suhteelle, joka kesti 3 kuukautta. Sinä aikana ei tavannut miestä, mutta viestitteli kyllä. Hänen aviomiehensä ei olisi periaatteessa pitänyt tietää toisesta suhteesta juuri mitään, mutta kuitenkin tiesi. Ystäväni kyllä oli kertonut miehestä ystävänään aviomiehelleen, mutta siitä huolimatta hän tiesi, että kyse on paljon enemmästä. Aviomies luulee vaimonsa harrastaneen seksiäkin rinnakkaissuhteensa kanssa, vaikkei niin kuulemma, ainakaan vielä ole käynyt. Mitään riitoja ei ole aiheen tiimoilta käyty.
Itsellänikin on ollut sen verran erikoisia tilanteita, että olen vetänyt johtopäätöksen: Jos kaksi ihmistä on parisuhteessa, itseensä tyytyväisiä ja TUNTEVAT toisen rakkauden niin on lähes tulkoon aivan sama mitä kumppani puuhastelee jonkun toisen kanssa. Koska itse tunnen aviomiestäni ja myös toista miestä kohtaan paljon, ymmärtänen, että sama voisi sattua miehellenikin. Se, että ihastuu/rakastuu toiseen ei tarkoita sitä, ettei rakastaisi omaansa. Tunteet ailahtelevat ja niitä voi yrittää pitää kurissa ja nuhteessa, mutta joskus voi olla jopa elämänjanon haaskaamista tehdä niin. Siis joskus vain.
Parhaimmillaan suhde on silloin, kun ollaan rehellisiä ja avoimia, ainakin silloin kun molemmat niin haluavat. Tästä pari esimerkkiä.
Ystävälläni menojalka vipittää ja niinpä hän kohtasikin miehen, joka saa jalat alta, vaikka itsellään on varsin kelvollinen mies. No, kertoessaan miehelleen missä mennään, mies tokaisi, ettei hän ainakaan ystävääni halua jättää, vaikka tuon toisen kanssa tapahtuisikin jotain. Näin sanoi siis mies, jonka mielestä pettäminen on aina ollut törkeää ja kelvotonta touhua.
Eräs toinen ystäväni on jo tapaillut pari vuotta toista miestä, jonka kanssa hän ei todellakaan suunnittele yhteistä tulevaisuutta parisuhde-perhe -sektorilla. Ihan muuten vain. Menettäessään yöunensa ja normaalin ajattelukykynsä hän vihelsi väliajan suhteelle, joka kesti 3 kuukautta. Sinä aikana ei tavannut miestä, mutta viestitteli kyllä. Hänen aviomiehensä ei olisi periaatteessa pitänyt tietää toisesta suhteesta juuri mitään, mutta kuitenkin tiesi. Ystäväni kyllä oli kertonut miehestä ystävänään aviomiehelleen, mutta siitä huolimatta hän tiesi, että kyse on paljon enemmästä. Aviomies luulee vaimonsa harrastaneen seksiäkin rinnakkaissuhteensa kanssa, vaikkei niin kuulemma, ainakaan vielä ole käynyt. Mitään riitoja ei ole aiheen tiimoilta käyty.
Itsellänikin on ollut sen verran erikoisia tilanteita, että olen vetänyt johtopäätöksen: Jos kaksi ihmistä on parisuhteessa, itseensä tyytyväisiä ja TUNTEVAT toisen rakkauden niin on lähes tulkoon aivan sama mitä kumppani puuhastelee jonkun toisen kanssa. Koska itse tunnen aviomiestäni ja myös toista miestä kohtaan paljon, ymmärtänen, että sama voisi sattua miehellenikin. Se, että ihastuu/rakastuu toiseen ei tarkoita sitä, ettei rakastaisi omaansa. Tunteet ailahtelevat ja niitä voi yrittää pitää kurissa ja nuhteessa, mutta joskus voi olla jopa elämänjanon haaskaamista tehdä niin. Siis joskus vain.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.