Toisten lasten komentaminen

Olen samaa mieltä siitä että talossa talon tavalla. Komentaminen ensisijassa on lasten omien vanhempien asia,mutta mikäli he eivät huomaa mitä lapsi tekee niin toki kiellän sitten itse.

Peruskäytöstapoihin on meillä ainakin kuulunut myös oikeanlainen käyttäytyminen kun kyläillään muualla. Samat tavat kuin kotonakin;kahvipöydässä ei rohmuta ja kiitetään pöydästä lähtiessä. Toisten tavaroihin ei kosketa,sisällä ei juosta pää kolmantena jalkana jne.

Itse komennan yhtä asiallisesti toisten kuin omieni lapsia,en siis huuda tai ala raivoamaan vaan sanon ettei siihen saa koskea jne.

Ystävilläni on paljon pienempiä lapsia kuin itselläni joten meillä on ns. kaikki saatavilla. Ei niitä nosteta pois näkyviltä kun he tulevat käymään ellei kyseessä ole aivan pieni lapsi ja utelias lapsi,ja jos tavara on helposti särkyvä tai sillä voisi satuttaa itsensä.

Samaa mieltä.Omassa kodissa on oikeus määrittää miten voi käyttäytyä ja miten ei.Omille lapsille sanoin aikoinaan,että jos kylässä on eri säännöt kuin meillä sattuu olemaan,niin silloin noudatetaan kyläpaikan sääntöjä.
Vanhempien asia on pitää silmällä lapsiaan,mutta jos vanhemmat ei ole paikalla tai eivät muuten viitsi,niin silloin on oikeus asunnon omistajan esittää kiellot.

Pakko lisätä tähän klassinen "silloin ennen" kommentti: siihen aikaan kun minä olin nuori, siis 70-80 -luvun vaihteessa, asuimme pienkerrostalossa jossa vanhemmat komensivat sujuvasti toisten lapsia myös pihalla. Me vähän vanhemmat lapset leikimme pihalla monesti keskenämme. Joku vanhempi saattoi olla pihalla hoitamassa nuorempaa lasta, ja teki kyllä selväksi kenelle tahansa jos leikki meni liian rajuksi tai joku teki pahojaan. Tilanne taisi yleensä päätyä myös asianomaisen omien vanhempien tietoon.

Näin jälkikäteen ajatellen tämä teki paikasta turvallisen asua, enkä itse yhtään valita jos joku asiallisesti komentaa minun lapsiani jos siihen tarvetta on.

Itse olen tottunut siihen,että komennetaan omia ja naapurin lapsia.Yleisesti ottaen se on toiminutkin lähipiirissä,mutta tämä on miehen veljen perhe on poikkeus.En ole törmännyt aikaisemmin yhtä helposti suuttuviin ihmisiin...

No mutta mitäs siitä sitten. Ihmisiä on erilaisia. Nuijat on nuijia. Sääli tietysti, kun tuollainen aiheuttaa ristiriitoja perheessä, kun kyseessä on kuitenkin lankomiehesi. Pääasia olisi, että olisitte miehesi kanssa asiasta samaa mieltä!

Tottakai omassa kotonaan saa komentaa toisen lapsia. Se on ihan eri asia kun komentaisit heitä heidän kotonaan!

Ja minä vielä kaiken lisäksi saatan komentaa siellä toistenkin kotona! Ja vielä kylässä olevia lapsiakin talon oman väen lisäksi!! Vaikka itsellä ei ole vielä yhden yhtä mukulaa.

Minusta on luontevaa, että lapset ovat paikalla olevien aikuisten vastuulla. Eikä minulle ole merkitystä, kuka sen lapsen on synnyttänyt: jos muut aikuiset on kahvipöydässä ja itse olen muksumeressä olkkarissa, niin ihan varmasti kiellän heittämästä palloa holtittomasti telkkarin vieressä, kiipeämästä lasiselle sohvapöydälle, repimästä leluja toisten käsistä, laittamasta suussa käyneitä pahanmakuisia karkkeja takaisin karkkikulhoon tai kiroilemasta. En huuda enkä meuhkaa, mutta aivan taatusti komennan.

Miten komennetaan?
Sanon nätisti, jos aihetta on. En osaa vierasta lasta komentaa, vaan ääneni pysyy samalla tasolla kuin normaalistikin, jollei sitten ole pakko sekaantua johonkin äänekkääseen tappeluun.

Omatkin lapset ovat tyytyväisiä, jos sanon kaverillekin kuraisista kengistä tai lojuvista tavaroista, tai huomautan, että ruoka syödään pöydän ääressä. Lapsien mielestä on oikeus ja kohtuus, että kaikkien tulee noudattaa talon tapoja.

tottakai komennat jos vanhemmat on niin ääliöitä etteivät tajua. tai sitten sanot vanhemmille että nyt saatte katsoa noitten mukuloitten perään ja kirjoitat paperille säännöt mitä haluat että noudatetaan.
voittehan ihan keskustella noista säännöistä ja voit perustella miksi haluat että niitä noudatetaan ja vanhemmat sitten voi perustella että miksi heidän mielestä ei pidä noudattaa. lapsetkin voi siinä olla mukana.

Joillekin lapset ovat omaisuutta.

Normaalia on kuitenkin se, että lapset opetetaan vieraskoreiksi ja jos täti sanoo jotain niin totellaan.

Täyiskö sitten komentaa niitä vanhempia, kun lapsia ei kerran saa komentaa! Se on tätä vapaan kasvatuksen aikaa...

Tottakai toistenkin lapsia saa komentaa jos siihen on aihetta. Nykyään monet vanhemmat eivät pidä lapsilleen minkäänlaista kuria ja tulos on jo nähtävissä. Ala-asteikäiset nulikat huutelee hävyttömyyksiä tuntemattomille ja muutenkin käyttäytyy häiritsevästi. Sitten kerran kun se "väärä" ihminen osuu kohdalle niin siinä sitten vanhemmat saavat miettiä, että mihinkäs meidän lapsen hampaat on hävinnyt. No joo, oli vähän raju esimerkki mutta kaikki kuitenkin tajuaa mitä tarkoitan.

Ihanaa, kun täällä näyttää olevan vastuullisia aikuisia, jotka toimivat tilanteen mukaan ja ottavat vastuuta. Opiskellessani juuri lasten ja nuorten erityisohjaajaksi on vahvana huonona vaikuttajana lapsen elämään vanhemmat, jotka eivät ota vastuuta. Ollaan muka hyviä vanhempia, kun ei kielletä mistään ja opeteta, mikä on kiellettyä.
Erikoisesti käyttäytymissääntöjen opettaminen kuuluu vanhempien vastuulle. Koulut yrittävät parhaansa, mutta jos lapsi sinne menee asenteella, ettei ennenkään ole tarvinnut, niin opettajat ovat melko "kädettömiä".
Minulta kysyi juuri eräs vanhempi, että kuinka sitä käyttäytymistä sitten opetetaan.
???
Sanoin, että omalla kohdallani on toiminut se, että olen toiminut omien arvojeni mukaan alusta alkaen; hyvä ja kohtelias käytös lasta kohtaan ihan kuin muitakin kohtaan, toisten ihmisten arvostus, erilaisuuden hyväksyminen ym.
Olen äiti neljälle ja mummi neljälle :)

Liekö "ammattiatuti", mutta komennan sujuvasti omia ja muitten tenavia missä milloinkin: kotona, koulussa, kaupassa, kyläilemässä. Rajojen asettaminen luo lapselle turvalliset raamit elää ja kasvaa. Rajat ovat rakkautta, lapsesta välittämistä. Lapsille paljon syliä, halia ja suukkoja, tarpeen tullen rajoista muistuttamista.

Kyllähän kieltoja ja rajoja on asetettava...ja piiskaa jos eivät muuten usko!
Eikä pidä maanitella ja rukoilla, pimeään huoneeseen vaan miettimään syntejään ja ruoatta muutama tunti.

Voi taivas...jos ystävyys katkesi siihen,kun lasta toruitte...ei mitään ystävyyttä ollutkaan
Mun mielestä..EI OLE VAARALLISTA..vaikka ventovierasta joskus ohjaisi tai torusi.
Täällä ollaan saman taivaan katon alla. Ketään ei tapa pienet torut.

On olemassa jotain pieniä paikkakuntia, jossa on olemassa tuonkaltaiset tavat esim. forssa. Auta armias, jos meet leikkikentällä komentaan toisen lasta. Vaikka kyseessä olisi vaaratilanne....toinen lapsi esim heittää isoa kiveä ilmaan toisen lasten nenän edessä, eikä oma äiti näe. Silloinkaan ei saa sanoa mitään. Kerran sanoin ja sain vihat niskoilleni. Kerran taas oli pakko sanoa lapsille , että ei saa leikkiä katolla(silloin ei ollut muita vanhempia lähettyvillä, muuten olisin itse saanut vihat niskoille)

Riippuu millä äänellä.

josta olen ollut todella "äimänkäkenä".

Tämä on asia jonka soisi menevän kaikkien lapsiperheiden tietoisuuteen
punnittavaksi.

Meidän perhe tai ainakin minä vanhempana järkytyin todella pahan kerran,
kun eräs vanhempi jonka lapsi oli leikkinyt ja ollut aika paljonkin yhdessä
meidän lapsen kanssa (ja kuinka muutoin juuri meillä enimmäkseen)
yht äkkiä vihaisena ottaa yhteyttä, kun heidän lapsi on saanut niin paljon
traumoja teillä jne...

Hyvää hyvyyttäni olin tämän lapsen sallinut olla meillä, vaikka hän teki lapselleni mitä milloinkin "pahaa". Joitakin kertoja oli vain sellainen asia, että oli puututtava tämän toisen lapsen touhuihin. (rajansa kaikella ei sitä loputtomiin voi katsoa miten oma lapsi saa kaverin taholta mielipahaa jne...

Alkuunkaan en ymmärrä, että kaverille tehdään niin kuin esim. tämä lapsi teki
lapsellemme.
Mutta katsoin läpi sormien todella paljon, kun kuitenkin heillä yhdessä näytti
olevan hauskaakin.
Kaiken lähtökohta en olisi saanut puuttua tämän lapsen tekosiin yhden yhtäkään kertaa tämä lapsi oli vanhemman mukaan kasvatettu hyvin?????

Itselläni on kyllä hyvin kasvatetusta lapsesta aivan toisenlainen käsitys.

Tällaista se on, kun onkin niin, että ei se meidän lapsi tee mitään pahaa jne..
niin silloin ei kyllä toteudu hyvän kasvatuksen alkeetkaan, vaan lapsi kasvaa
kieroon ja se on ikävä nähdä.

Joten vanhemmat jotka luulette ettei teidän lapsi tee mitään pahaa olette silloin kasvattamassa lastanne kieroon joka saa vapauden jatkaa tekemisiään kaikessa rauhassa ja siinä kärsivät kyllä todellakin ne jotka on kasvatettu hyvin. Mistä syntyvätkään koulukiusaajat ja edelleen työpaikkakiusaajat?????

Ja esimerkiksi, kun ollaan Kirppiksellä myymässä, niin toiset vanhemmat antaa lasten "räpsiä" joka tavaraa? Vaikka pöydällä olisi arvokasta, wanhaa Iittalaa, Arabia ja antiikkia.
Kun siinä sitten sanon lapsille ystävällisesti, että tässä ei nyt sitten ole lasten tavaraa, että ei saa koskea, katsoa saa, niin jo äidit, jotka ihastelevat juuri noita Iittaloita, tempaisevat lapsensa kädestä jatkaakseen matkaa - tuohtuneina huomautuksesta!

Tuskin monellakaan Kirppiksillä käyvällä perheillä on Kotivakuutusta, joka sisältää perheen vastuuvakuutuksen, joka korvaisi, jos vahinko tapahtuu.

On se kumma, että äidit ja isät eivät noissa tilanteissa tai jo Kirppikselle lähdettäessa opeta, anna ohjeita lapsilleen, joista pidetään myös kiinni!

Jos poikani tuo meille kavereitaan niin kyllä minä komennan ja kerron miten meillä toimitaan, jos meno menee mahdottomaksi. Kyse on kuitenkin minun kodistani, meidän perheen säännöistä ja pojista iältään 8-12v.
Joka paikassa on omat sääntönsä ja sen mukaan ollaan. Olen myös kavereiden vanhemmille sanonut, että komentaa saa, jos ei osaa olla. Rajat on sitä rakkautta ja välittämistä :)

Lasten kasvatukselle kun tuntuu joskus olevan vaikea löytää se kultainen keskitie, mutta itse olen sitä mieltä että ne perus käytöstavat ja säännöt PITÄÄ opettaa lapselle jo pienestä pitäen. Noiden asioiden opettaminen lapselle kun ei tunnu kaikille edes nykypäivänä olevan selviä. mm. kiittäminen.

Tottakai tulee tilanteita, jossa varsinkin pienet lapset keksivät jotakin ei niin järkevää, mutta sillon pitäisi jo lasten omien vanhempien tajuta komentaa lasta, varsinkin jos ei olla edes omassa kotona. Sehän on selvää, että ei lapsen käytös ainakaan parane jos ei mistään kielletä.
Jokaisella vanhemmalla pitäisi olla jonkulainen arvostus sitä toisen kotia,rauhaa ja omaisuutta kohtaan, eikä sillon anna oman lapsensa riehua ja tehdä mitä haluaa. Jos lasten omat vanhemmat eivät tätä tajua, niin mielestäni sillon sulla on täysi oikeus puuttua asiaan ja komentaa.

Komentaminen ok, mutta onko kukaan huomannut miten lapsivihamielinen maa Suomi on?

Jos vertaa vaikka Italiaan, jossa lapsia saavat kaikki komentaa!

Italiassa myös kehutaan ja kannustetaan toisten lapsia. Julkisilla paikoillakin voidaan avoimesti lörpötellä ja ihastella lapsia. Tälläiseen kulttuuriin sopii hyvin komentaminenkin.

Siis kaikkea tasapuolisesti, jotta saatais suomalaisten itsetunto nousuun.

Se on tämä uusi tosi-humanistinen kasvatus, konstruktionismi. Uusi sukupolvi kehittää oman kulttuurinsa ja edellinen sukupolvi ei saa asettaa rajoja luovuudelle. Kissojen kiusaaminen ja koululuokassa häiriköinti on luovuutta, jota ei saa tukahduttaa.

Aikaisemmin yhteisö asetti säännöt ja oletettiin, että kaikki noudattavat niitä. Nyt on ihailtavaa osoittaa rohkeutta epäsovinnaisuudella.

Joten jos lapset eivät osaa hyviä käytöstapoja, he ovat toteuttaneet sen mitä uudet pedakokit ovat opettaneet.

Aikaisemmin yhteisö päätti, mitä opettajat opettavat. Nyt uudet pedagokit tietää miten asiat ovat ja vanhempien on syytä hyväksyä luovuuden rakentaminen.

Jokainen joka vaatii lapsille kuria, on Fasisti.

Lapsia emme voi vaihtaa, mutta kasvattajat sentään voimme.

NINEL

Tottahan aikuisilla ihmisillä täytyy olla vastuuta ja järkeä puuttua tilanteeseen jossa lapsi ei osaa käyttäytyä tai on vaaratilanteessa, kun omat vanhemmat eivät huolehdi.
Esimerkki eiliseltä jossa isäukkoni oli kopannut 3v. pojan syliinsä lujaa ajavan auton edestä. Poika juoksi karkuun äitiään joka huusi parkkihallin neljännestä kerroksesta kadulle poikaansa!
Hyvät ihmiset, järkeä saa käyttää...

Totta kai saat, ja sinun täytyy komentaa, jos lapsi ei muuten ymmärrä mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Kyllä oman talon isäntä / emäntä saa (ja pitääkin) komentaa muksuja, olivat omia tai ei.

Ja jos siitä muksun vanhemmat ottavat herneen nenäänsä, niin voisiko sanoa näin että melko naurettavaa.

Tuommoinen vapaa kasvatus.... no esimerkin siitä näkee,kun katselee osaa näitä nykynuoria,ei minkäänlaisiakäytöstapoja ollaan rivosuisia ja röyhkeitä, laiskoja...Miehesi veli on hyvää vauhtia kasvattamassa paria yhteiskunnan ongelmatapusta.

Vaikeita tilanteita, on sanojia ja sanojia, on äänensävyjä ja äänensävyjä, on sekaantujia ja kommentoijia. Omassa kodissa tietenkin voi asiasta sanoa, mutta toisaalta on eroja komentajissa. Toiset jätkättää joka asiasta, sekaantuu joka asiaan ja lapsukaiset senkun villiintyy. Meissä aikuisissakin on eroja.
Mutta tokihan omassa kodissa komentaa saa, mutta kannattaa tietenkin miettiä tarkoin vaikkapa tilanteessa, jossa kyläilevän lapsen vanhemmat ovat paikalla. Ehkä heitä ei vaan huvita enää tulla kuuntelemaan. Voi olla, että heidän kodissaan on ihan kohtuulliset säännöt heidän mielestään, mutta ne ovat erilaiset kuin meillä tai teillä. Oikeasti jotkut vanhemmat ovat ihan kauheita, sori vaan. Jatkuvaa lasten asioihin sekaantumista. Lasten pitää antaa esimerkiksi ratkaista riitansa ihan keskenään, jos ei väkivaltaiseksi ruveta. Kokeilkaa, se toimii .. ettekä menetä hermojanne.
Tuli mieleeni tapaus, pariskunta, jolla ei ollut lapsia. Menimme kylään ja etukäteen jo yritin valmistella poikaani, että sitten pitää olla kiltisti. Poikani ei mitenkään villiintynyt, mutta uteliashan hän oli, halusi kosketella tavaroita ja kyseli ja näin kuinka kiukustunut talon emäntä oli, vaikka minä kulin pojan perässä koko ajan. Eipä haluttanut enää mennä sinne kahden lapsen kanssa myöhemmin, ei todellakaan. Vaikka kuinka pyydettiin ja vaikka mitään kauheaa ei tapahtunutkaan. Ja tosiaan, poikani käyttäytyi ihan hyvin lapseksi. Mutta mutta..

Yritin vaan kertoa, että ehkä kannattaa miettiä komentelunsa laatua ja tapaa, jos haluaa pitää suhteet. Ei tietenkään tarvitse, jos ei halua.

Komentaa saa , muttei saa huutaa lapselle , jos komentaja on normaalijärkinen.

Tämän päivän vanhemmat ovat menettäneet auktoriteettinsa, ja henkisen yhteytensä lapsiinsa.

Oma asunto, omat luvat...
olen täysin samaa mieltä. Sama kuin lapsi juoksisi leipäveitsen kanssa uhaten tappaa vaikka silmiesi edessä kissasi paloittelemalla ne.
Kuka nyt tommoisia riiviöitä kestäisi, mikäli tulevat astumaan taloon, niin sinulla on oikeudet omata talosi säännöt, kissasi ovat omia, lapsilla ei ole oikeutta rikkoa lakeja. Itse ottaisin yhteyttä viranomaisille lasten väärinkasvatuksesta. OPETA IHMISILLE KUKA ON TALOSI ISÄNTÄ!

Talossa talontavat oli ennenvanhaan talon isäntä tai emäntä antoi selkään koiruuksista samoin nytkin jos tenavat tempuilee.

Lapsia saa ja täytyykin komentaa. Minä ainakin toivon että omiani myös muut ohjaa oikeaan suuntaan jos väärillä poluilla ollaan. (Jos vaikka itse olen uppoutuneena johonkin muuhun asiaan enkä vahingossa huomaa mitä tapahtuu.)

Ammatissani olen todella paljon lasten kanssa ja täytyy sanoa että sen kyllä huomaa kenellä on kotona rajat joita noudattaa ja kenellä ei. :/

Ei jokaista asiaa saa lapselta kysyä, vaan toisinaan pitää myös ilmaista että nyt lähdetään (vrt. lähdettäisiinkö...)

Sanotaanhan jo raamatussa: "Joka vitsaa säästää, hän vihaa lastaan, mutta joka lastaan rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa ja kunniassa pitää."

Tämä on muuten niin tosi juttu ettei uskoiskaan jos ei tietäis... Toiset vetävät aivan hirveät herneet nenään, jos heidän lastaan komennetaan ihan aiheesta (esim. että kun ollaan kylässä, ei revitä perheen koiraa turkista).

Toinen vastaava ongelma on "eihän meidän lapsi mutta kyllä vieraiden". Mulla on yksi ystävä, jossa on kyllä siis paljon hyviäkin puolia, mutta ongelmia tulee aina, kun ollaan jossain niin, että on molempien lapset läsnä. Ystäväni lapsi on hiukan omaani vanhempi, n. 1,5 v, meillä on tällainen taaperoikäinen ihminen vielä.

Olen sanonut aina, jos ollaan oltu heillä kylässä, että meidän jälkikasvua saa kyllä komentaa, jos tekee selvästi tuhmuuksia. Mutta kyläilyt on aina yhtä painajaista. Perheen lapsi kiusaa järjestelmällisesti meidän lasta, joka on sen verran pienempi, ettei vielä edes kunnolla puhu. Kieltää kaiken (siis vaikkapa menemästä viereiseen huoneeseen vaikka olisimme itse sinne siirtymässä, kieltää istumasta sohvalle, ottaa lelut pois ja nostaa ne päänsä päälle ja katsoo kun toinen huutaa, tuuppii...

Kaikkein "paras" oli, kun viimeksi käydessämme tämän perheen lapsi asettui oviaukkoon niin, ettei meidän lapsi päässyt samaan huoneeseen, jossa me kaikki muut olimme. Pyysin nätisti lasta siirtymään, ei mitään vaikutusta. Sanoin sitten vähän napakemmin, että kuule, kyllä meidänkin lapsen pitää päästä tänne samaan huoneeseen, missä me kaikki muut ollaan. Ei tehoa. Sitten, kun meidän lapsi jo huusi suoraa huutoa, heittäytyi maahan itkemään ja toinen vielä komentaa että et saa tulla, oman äitinsä ollessa vieressä, en katsonut muuta voivani kun rauhallisesti ja nätisti kävin lapsen nostamassa syliini ja siirsin pois oviaukosta vielä kerran toistaen että meidänkin lapsen pitää päästä tänne. Tämän jälkeen otin tietysti oman lapsen syliin lohdutellakseni häntä. Hulluinta oli, että tämän kyläpaikan äiti ei reagoinut koko tilanteeseen MILLÄÄN tavalla.

Kaiken huipuksi, oli ystäväni yhteisille tuttavillemme sanonut meidän lapsesta, että aika tempperamenttinen, heillä ollessaan kiukkusi koko ajan. Niin, miksiköhän, kun toinen repii lelut käsistä ja estää pääsyn samaan huoneeseen jossa äitinsä on. ...Kiva sitten kuulla tällaista kun kaikki menee yksin meidän lapsen ja minun kasvatuksen syyksi.

Enää en ole mennyt lapseni kanssa heille kylään, koska olen niin loukkaantunut tavasta, jolla ystäväni tilanteen hoiti. Hänessä on paljon hyviä piirteitä, mutta kaikki menee pieleen aina, kun lapsemme ovat molemmat paikalla.

En sano että meidän lapsi ei tuhmia tekisi, tekee ja koitan kyllä komentaa, pidän selvänä sitä että oman lapsen perään katsotaan. Lapset kyllä keksivät vaikka mitä, se on selvä, ei voi olettaa että lapset käyttäyvät kuin koulutetut koirat, mutta on vanhempien vastuulla, kuinka käytökseen reagoidaan ja tämähän on yksi tapa kasvattaa lastaan.

Eikä tämä kaveriperheen lapsi mikään totaalinen kauhukakara ole, oikein symppis tapaus muuten ja tosiaan ei tuon ikäinenkään voi aina tietää sitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

En oikein tiedä, mitä tehdä, kun yritin asiasta nätisti sanoa, niin ystäväni kumosi kaiken sanomalla, että teidän lapsihan on tuollainen herkästi suuttuva niin kuin äitinsä. Hmm.

... ...

Kannatat siis ruummiillista kuritusta???

Vapaakasvatus on muotia nykypäivänä, se on rikkautta ja monimuotoisuutta. Että halleluja vaan.

Olen itse vasta 20-vuotias pienen lapsen äiti, ja minua ihan hirvittää millainen komentelia minusta tulee. :D Viimeksi tänään komensin pihamme lapsia jotka olivat vaihteeksi sotkeneet koko pihamaan roskiksista kaivamillaan tavaroilla. Samoin olen joutunut komentamaan kovempaakin kun ovat kiusanneet koiriamme, heitelleet talvella lumipalloja ikkunaan jne. Nämä asiat ovat pikkujuttuja, mistä komennan, ja olen valmis keskustelemaan myös vanhempien kanssa, mutta jos olisi isompia juttuja kertoisin suoraan vanhemmille. Minä en tulevaisuudessakaan aio katsoa sormien läpi muiden tenavien törttöilyä, ja minä tahdon todellakin tietää jos omani törttöilee, millä ihmeellä se muuten oppii? :D Eli en tiedä olenko nykypäivän vanhempi muottiin menevä, mutta ainakin toistaiseksi kasvatusmetodini ovat tuntuneet ihan hyviltä. :D

Tarvittasessa ruumiillistakin. Lapset osaavat kyllä koetella vanhempienkin rajoja. Itse olen saanut vitsaa usein, vaikka olisi juomalasi vahingossa pudonnut, niin vitsaa siitä tuli, mutta minä ajattelin, että olen sen ansainnut ja koetin olla tarkempi. Ei minulle ole siitä mitään traumoja tullut.

Päätin etten omilleni anna vitsaa, enkä antanut, mutta joskus oli pakko poskelle läimäyttää, kun niitä on kuusi ja ikäero pieni. Mutta hyviä ihmisiä niistä tuli. Ovat jo aikuisia. Nimimerkki vaan on epäonnistunut.

Entä jos pyytäisit vanhempia ojentamaan lapsiaan? Fiksusti ja filmaattisesti.

Radiossa sanottiin viisaasti, että lapsen vanhempien tehtävä on rakastaa ja tuottaa pettymyksiä.

SAA!! Komentaa saa! Eihän se huutamista tarkoita, mutta napakkaa puuttumista. Ei tarvitse kysellä lopettaisitko eikä anella vaan ottaa aikuisen vastuu! Minä puutun ja komennan kodissani ja leikkipuistossa kaikkia lapsia. Toki myös juttelen ja nauran ja höpöttelen heidän kanssaan.

Olen aina komentanna vaikka kysessä vieras aikuinen tai, lapsi.Säännöt on oltava rajat luo turvaa ja rakkautta niin se menee.Uskotaan mitä sanotaan perustellaan kyllä.Olen myös nähnyt tapauksia kuinka kasvavan lapsen ehdoilla vanhemmat menee.. kamalaa katseltavaa.Teiniiässä lapsi ottaa ohjat sähän et mua määärää ja sit ollaankin metsässä.Kasvattajan rooli on vanhemmalla.Isovanhemmilla myös..kunniota heitä.

Jos täällä Suomessa saisikin komentaa naapurin lapsia, niin siihenkin varmaan vaadittaisiin ensin jokin koulutus. Muuten komentaminen ei välttämättä toteutuisi oikeaoppisella tavalla.

TODELLAKIN talossa talon tavoilla,meillä esim.syödään pöydän vieressä sitä ennen käsien pesulle josta on kuulunut mutinaa että pesin just...oma poika pesee ne automaattisesti. Kaveri oli poistumassa ikkunan kautta kun totesin kovaan ääneen että jos nyt et kuitenkaan.. Olen miettinyt myös että mitähän muiden vanhemmat tekisivät samassa tilanteessa... Hyssyttely ja hymyily ei tässä auta vaan nehän hyppii silmille. Yleensä kaverit osaavat olla eikä tarvitse koko ajan sanoa jostakin. Toivon että omaani poikaani komennetaan jos on aihetta,ei hänkään muuten opi. Me vanhemmat emme ole joka hetki näkemässä ja kuulemassa, niin hyvä on jos komennetaan eikä siunailla takanapäin, mitä senkin mukula taas teki...jne. Porukassa keksitään jos jonkinlaista juttua, pidetään yhdessä huoli että näistä kasvaa mukavia, välittäviä, hyvät tavat omaavia aikuisia. Hyvää ja rauhallista kesää kaikille! Eikä niistä pidä välittää, jos joku suuttuu kun omaa komennetaan,joskus hekin huomaavat että hyvää me tarkoitimme. :)

Ei naapurin lapsia saa komentaa,jos haluaa olla alusvaatteisillaan -20 pakkasessa,toki on niin tehtävä ja mielummin vähän pitempään.Jos haluaa hypätä 5.kerroksen kaiteelta ,on annettava hypätä,jos kerran kotonakin näin.

Huomasin eräässä sukulaisperheessä sen tilanteen vuosia sitten, että lapset saivat valtoimenaan tehdä lähes mitä mieleen juolahti, mukaanlukien sen että saivat käyttäytyä aikuisvieraita kohtaan miten halusivat. Ja vanhempia vaan nauratti, muodollisesti komennettiin käyttäytymään kunnolla. Tämän takia sukulaiset kiersivät sen kyläpaikan kaukaa. Perheen vanhemmilla oli vaikeita henkilökohtaisia ongelmia, joita luonnollisesti salailtiin, päihdeongelma siinä sivussa, joten sallimalla lastensa käyttäytyä miten halusivat vanhemmat tällä tavoin hyvittelivät lapsille sitää omaa käyttäytymistään ja jatkuvaa ryyppäämistä. Eipä siinä lasten kohdalla sitten hyvin käynytkään. Varmaan toisten syy.

Tämä on nyt vähän eri asia,mutta minä olin kerran lapseni kanssa naapurin mummun luona kylässä ja lapsi sai päähänsä mennä hyppimään mummun sängylle.Minä toruin lasta moisesta tempusta,mutta mummu totesi vain,että "antaa hyppiä,eihän tuo nyt haittaa".Sen jälkeen ei sinne menty kahville enää.

Kyllä ennen vanhaan ainakin lapset opetettiin tottelemaan ja kunnioittamaan kaikkia vanhempia, ja todellakin lapsia komensivat kaikki aikuiset, ei vain omat vanhemmat.

Nykyajan kermaperseet vanhemmat eivät ymmärrä lastenkasvatuksesta muutenkaan mitään ja tekevät lapsistaankin kermaperseitä.

Jokainen tavallaan. On pyydetty komentamaan, jos lapset tekevät jotain typerää. Joskus, kun taas komensin jotain lasta, hän sanoi minulle, etten saa komentaa häntä. Oma äiti kuulemma sanonut, ettei toiset saa komentaa. Ja toisaalta perhe, jossa kaikki asiat hoidetaan puhumalla, ei koskaan ääntä korottamalla eikä huutamalla.
Mutta omassa kodissani komennan muitten lapsia, jos aihetta on, sitäkin lasta, jonka äiti on toisin opettanut, mutta ääntä en korota enkä huuda, mutta voi olla, että vielä tulee se hetki, kun en voi/en enää kykene hillitsemään itseäni.

Mun sisko on näitä 'lastani ei saa komentaa'-ihmisiä. Usein on aiheesta otettu yhteen, yleensä sukulointien jälkeen. Milloin mun tytärpuoli on loukannut siskoani komentamalla hänen lasta väärin, milloin minä olen katsonut väärin jne.. Aina niistä on selvitty kuitenkin. Meillä on hyvin erilainen lastenkasvatustyyli, itse olen nuorena (20v) äidiksi tullut suurperheellinen ja pitänyt lapset tiukassa kurissa alusta asti. Siskolla taas on yksi lapsi, jonka sai yli kolmikymppisenä ja se kyllä näkyy.

Sisko sitten lopulta esitti toiveen, että jos tulee tarve komentaa hänen lastaan niin sanoa hälle niin hän hoitaa asian 'lapselle sopivalla tavalla'. Eli hyssyttelemällä ja hyvittelemällä. Hänen lastaan ei tarvitse opettaa huomioimaan muita, ei kannusteta leikkimääm muiden lasten kanssa vaan saa yhä koululaisena tehdä mitä tykkää ja esim. juhlissa keikkua vanhempiensa sylissä ja päättää mitä nämä syövät ja milloin.

Minusta taas on vain hyvä, jos omiani tarpeen vaatiessa muutkin ojentavat. Se kun luo lapselle turvaa.

Tuossa tapauksessa kyse taitaakin olla siitä nykyään, että vanhemmat eivät myönnä omien lastensa "virheitä" tai tekemisiä huonoiksi.
Tai eivät usko, että oma lapsi voisi käyttäytyä huonommin, vanhempihan hänet on hyvin ja viisaasti kasvattanut. Miksi ei siis sopisi hieman lisää kasvatusta?
Voivat myös ottaa 'komentamisen' käännöksenä siitä että "Lapsesi on huonosti kasvatettu kun sitä pitää toinen komentaa"
Nykyvanhemmuus on tosiaan muuttunut, ja valta on lapsilla.

Menisit nukkumaan.

Ohhoh..taitaa lasten äiti olla sitä kamalint kaliiperii eli "meijän lapset ja muitten kakarat äitee" mun muksuja saa ja on komennettu mummolassa jne..ja riiviöt tuntuu jopa paremmin uskovan talon omistajaa kuin äitiä/isää.

mun kantani on että omassa kodissa saa komentaa vieraita lapsia jos ne ei käyttäydy kunnolla. saatiin kyllä viimekerralla siskon kanssa huudot siitä että komennettiin vanhempiemme kavereiden lapsia jotka riehuivat huoneessamme. minusta talossa on talon säännöt joita totellaan, eihän siitä mitään tule jos vieraiden lapset riekkuvat ei toivotulla tavalla ja lasten vanhemmat eivät tee mitään, silloin on aivan pakko sanoa/komentaa.

oikeassa olet..itselläni kasvatettiin kans siihe et ku on kyläilemässä pitää osata käyttäytyy ja jos ei osaa.. nii kyl silloi jos noin ..ehdottomasti saa asiassa käskeä...hienohelmoja ja huonosti kasvatettuja kakaroita näkee paljo ..
just näitä joille ei vanhemmat oo koskaan mitää sanonu ..
monet päässilmäisii paskiäisia ilman mitää käytöstapoja

MAKE; SYMPPIS; POOF; JUST ZIP IT , WILL YOU , you were so plastered i can not remember how i get home! Fuck you Do not fuck around with me, MR.I think MAKE IN SYMPPIS is A FAG;

Voisit kokeilla seuraavaa: Otat yhteyttä siihen neuvolaan missä he käyvät ja kerrot asiasta sinne. Ilmaiset huolesi siitä, ymmärtävätkö nämä vanhemmat ollenkaan lastensa turvallisuuden päälle kun kukaan muu ei saa heidän lapsiaan komentaa.

pitäisi komentaa, kun jotkut vanhemmat eivät sitä itse tee, antavat vaan lasten olla idiootteja.
tässä yhtenä päivänä ruokakaupan jonossa n. 6v poika otti kamerakännykällä ihmisistä kuvia, esim minusta ja näytti sitä heti perään äidilleen, joka juuri maksoi ostoksia. hän katsoi kuvaa ja oli vaan että joo joo. ei siis kieltänyt. en antanut lupaa kuvaamiseen, se on laitonta, ja vanhempi ei puutu mitenkään. lapsen isä siinä pakkasi heidän ostoksiaan. ulkona sitten jäin odottamaan, jos saisin sanottua heille jotakin niin lapsi ottaa uudestaan minusta kuvan ja juoksee näyttämään vuorostaan isälleen, joka myöskin vain toteaa, että joo-o hyvä hyvä. siis ei **ttu mitä toimintaa.

tää nyt ei sinäänsä liity asiaan mut.. oon 14 vuotias tyttö ja mul on 13 v. sisko. me tykätään käydä serkuillamme kylässä hoitamassa niiden 1-6 vuotiaita lapsia. meille se on hermolomaa ja todella mukavaa olla rakkaitten lasten kanssa. ja serkkujen kanssa ollaan sovittu et lapsia saa komentaa jos nähdään tai kuullaan jotain mikä ei oo oikein. ne lapset on meille opettajia, riitapukareita ja kaikista rakkaimpia ystäviä mitä maa päällään kantaa. ja on se vaan niin et jos niitä ei pienestä pitäen olis kasvatettu hyvin, ni ei sitä virhettä enää teini-iässä korjata..

Johan on erikoista sakkia. Viranomaiset sitten joutuvat lopulta näyttämään rajat pikkukeisarille. Toki se on silloin jo myöhäistä.

tuossa keskustelun puolivälissä oli jossakin viestissä sanottu että nykyajan nuoriso on rivosuista, laiskaa yms.. MITÄ???? joo toki toi on totta mut KAIKKIKO? olen teini, mutta minä en juo, polta yms.. käyttäydyn aikuisia kohtaan kunnolla. toki kiroilen, mutta en aikuisten kuullen! miksikö? MINUT ON KASVATETTU HYVIN! mun mielipide on se, että kun joku aikuinen valittaa nuorten huonoa käytöstä KATSOISI PEILIIN, koska aikuisilta lapset oppii ja ainakin mun koulussa todella moni osaa käyttäytyä!

Aiheeseen liittyen, paras mitä olen tähän asti kuullut on kun kälyni viime viikolla kertoi kuinka kulmakunnan muksut olivat tehneet jotain herjuuksia erään vanhan pariskunnan tontilla ja mies oli sitten torunut tai komentanut lapsia. Eipä ollut kauaakaan mennyt kun yhden pojun isä oli tullut sanomaan tälle vanhemmalle miehelle "Loppui sitten se komentaminen tai alkaa turpas turpoamaan seuraavalla kerralla."
Pyörittelin silmiäni kälylleni ja totesin samaan hengenvetoon että voipi olla et kyseisen isin olis paree olla hiljaa tai alkaa hänen turpansa turpoamaan. Näen ja kuulen jatkuvasti nykyaikana tästä ilmiöstä "Ei meidän lapset vaan ne muiden" tai "Ja meidän muksujahan te ette komentele."
Luojan kiitos kyseinen perhe on myymässä taloaan, tosin huonolla menestyksellä, joten jospa heitä ja lastaan ei tarvitse enää kauan kestää.

moikka
elä oikeesti omassa kotosessa kuten haluat!!! en voi muuta sanoa
hymyhuulin terkuín
Mertsi
vantaalta

Kyllä komennan minäkin vieraiden lapsia täysin estottomasti ja varmasti enemmän kuin omiani - heille kun hyvä käytös on jo selviö.

Olen keksinyt, että samalla voin vähän näpäyttää välinpitämättömiä vanhempia. "MEILLÄ kiitetään, kun noustaan pöydästä." "MEILLÄ eläimiä ei kiusata, vaan haluamme, että niillä on hyvä olla täällä." "MEILLÄ mennään vessaan, jos on paukku tulossa." "MEILLÄ toisten puhetta ei saa keskeyttää."

Lapsilla ei todellakaan tarvitse olla samat säännöt joka paikassa. He oppivat ihan helposti, että mummon luona ei mennä voileivän kanssa sohvaan, vaikka se kotona onkin luvallista, jos ei sotke. Tai että kotona saa hedelmiä ottaa kulhosta, jos tekee mieli, mutta kaverin luona pitää kysyä ensi lupa.

ei saatana kyllä minun pentuani ihan kuka tahansa komenna kyllä sorvaan nenän sisään siltä joku minun lastani rupeaa komentamaan ilman minun lupaani

valitetavasti nykypäivänä vanhemmat eivät sierä lastensa komentellua omat uskovat mutta niitä on saanut muutkin komentaa ja ovat nyt jo teinejä
,mutta ei ilkesti eli huutamalla .
eihän nykyaikana opeetkaa saa kometta kun jonkun vanhemmat esitävät jo tappouhkauksia hienoa tämä vappaa kasvatus tulos
(omat ovat saaneet rankastuksia jos ovat tehneet tyhmia myös en ole päästänyt kylään jos ei ole olut kiltisti sielä )eli pitää osatta pyytää anteksi ja antaa anteksi olen pitänyt vanhanaijankasvattuksen

ihan kauheaksi on mennyt, isovanhemmatkin palaa loppuun, kun lapsenlapset hyppii silmille, ja heitä pitäs jaksaa rakastaa?

Vanhemmat luulee, että hyvä kasvatus on sitä kun lapsi saa tehdä mitä lystää ja ajatella vaan itseään.

Katsokaapas lasten ohjelmiaä, mitä siellä tapahtuu, haukutaan idiootiksi toisia ja pilkataan, siitäkö lapset saa mallin?

Ei ihme jos ei jaksa kohta sukulaisten lapsia edes tavata.Isovanhemmille ei anneta mitään arvoa, toisin oli ennen.

lapset osaavat nykyisin manipuloida hyvin ja syyllistävät jopa isovanhemmat, että saavat tahtonsa läpi?

vanhemmat ja isovanhemmatkin ne mallin antaa, ei lasten syy

Jos et saa lasta kuriin.Eräs mamma ainaskin teki niin.

komentaa.
Maassa maan tavoin tai maasta pois.
Et ihan mahdottomasti ole menettänyt jos tuo "ystävyys"suhde tuohon on katkennut.
Mitähän nuo tuumaisivat kun pistäisit omat lapsesi vastavuoroisesti noille virvelöimään akvaariostaan kaloja? Eivät ilmeisesti olisi moinaskaan, sikäli kun linjassaan pysyisivät.

Joo on tullu nähtyä näitä vapaan kasvatuksen tuloksia.. "sä et määrää mua" kun kieltää sylkemästä päälle,nipistelystä tai sohvalla hyppimisestä..Omassa kotonaan kiljuvat pöydässä ja huutavat jos aikuiset juttelevat,vanhemmat saattavat johonkin väliin sanoa normaali äänellä "älähän nyt viitsi tehdä noin"
Meillä ei turhaan huudeta,nipistellä aikuisia tai syljeskellä päälle..Ja varmasti komennan omassa kotonani jos tehdään jtn väärää eikä kukaan muu sano mitään.Yleensä joidenkin lasten vanhemmat antaa luvan,että heidän lastaan/lapsiaan kyllä saa komentaa

pitääkö olla lupa, jos komentaa omassa kodissa vierasta lasta?

Hmm,no ei..Mutta jotkut sanovat että heidän lapsiaan saa komentaa,kun taas toiset suuttuvat siitä kun niin tekee..Kannattaa ihmeessä tarttua jokaiseen pieneenkin sanaan

EIKUN VYÖHIHNAA NIIN SAATANASTI PALJAALLE PERSEELLE !!

Ja vanhemmille myös koska ei kakaroitaan kurissa pidä !

Mitä jos lapselle sattuisi jotain esim paha onnettomuus tai vaikka jopa kuolisi johonkin vaara tilanteeseen .Tilanteen nähnyt vieras aikuinen ei olisi kieltänyt ja puuttunut tilanteeseen...kysyn vaan mitä siitä seuraisi?Luultavasti syytteet katkeroituneilta lapsensa menettäneiltä vanhemmilta sitä aikuista kohtaan joka on nähnyt tilanteen eikä kieltänyt tai puuttunut asiaan koska vieraita lapsia ei saa kieltää!.Kyllä kaikki aikuiset ovat vastuussa lapsista oli ne sitten omia tai vieraita.Monissa maissa on itsestään selvää toisten ihmisten kunnioittamien ja varsinkin itseään vanhempien.Suomessa näyttää, että pennut saa hajottaa yhteistä ja toisten omaisuutta,huudella törkeyksiä ja kukaan ei saa puuttua asiaan!!Varmaan lapsien vanhemmat itse ovat myös samallaisia itsekeskeisiä ei käytöstapoja omaavia juntteja.Eipä opi sellaiset lapset kunnioittamaan toisia ihmisiä eikä myöskään itseään.Kyllä lapsilla rajat täytyy olla ja jokaisella on vastuu lapsista .Muutenkin kaiken periksi saaneet kullannuput voisivat hieman enemmän opetella käytöstapoja ne ovat elämää helpottavia asioita eikä hienostelua.Itse olisin tyytyväinen, jos lapseni olisi hölmöilemässä ja vaara tilanteessa, että joku "vieras"aikuinen kieltäisi lapsia jatkamasta vaaratilanne touhua.

JOO OLEN TÄYSIN SAMAA MILTÄ ONHAN VANHA SANONTA JOKA KURITTA KASVAA SE KUNNIATTA KUOLEE!

PITÄÄ MYÖS MUISTAA, ETTÄ KUN KOMENNAT TOTTELEMATTOMIA LAPSIA SAMALLA MYÖS KYSEEALAISTAT HEIDÄN VANHEMPANSA KASVATUKSEN.
ONHAN SE NIIN FIKSULLE RIITTÄÄ KERTA SANOMINEN JA IDIOOTIN KANSSA EI MAKSA VAIVAA VÄITELLÄ.

KYLLÄ OMAT MUKSUT SAA MEILLÄ KOVAA KOMENTOA. KAS KUMMAA PÄRJÄÄVÄT HYVIN KOLUSSA MISSÄ VAAN OLLAAN NIIN HYVÄÄ KÄYTÖSTÄ KIITELLÄÄN.

VAIKKA KUINKA KOMENNETAAN AINA TÄYTYY MUISTAA ETTÄ LAPSET ON LAPSIA REILU PITÄÄ OLLA EIKÄ TYRANNI

Niimpä, tais olla tämä maa aika perässä, siinä arvostelussa, miten koulussa käyttäydytään.
Opettajilla pitää olla hyvät hermot, jos meinaa selvitä.

Eihän nykyään saa edes omaakaan lasta komentaa. Suora lainaus Salon käräjäoikeuden päätöksestä .-"Isä on opettanut lapselleen, että hän on isänsä ainoa suku ja lapsi on opetettu olemaan kyseenalaistamatta isän auktoriteettia voi olla ongelma tulevaisuudessa". Joten "mummon" potkijoiden suuntaan mennään ainakin Salossa. Mikä tulee sosiaalitoimen ja käräjäoikeuden taholta hyväksytyksi.

Silloin kun minä olin lapsi, vielä 80 luvulla, niin aina, sekä kavereiden, tuttujen että sukulaisten kodeissa komennettiin jos siihen oli aihetta.

Toisten kodeissa oli erilaiset säännöt, joten tietenkin silloin tällöin piti meitä komennella, mutta ei se mitään vihassa komentamista ollut, kunhan vain sanottiin miten pitää olla ja hyvä niin. Silloin oppi kunnioittamaan toisen omaa ja toisen tilaa ja hyväksymään sen että me olemme erilaisia. Siinä sitä oppi myös niitä sääntöjä ja yhteistyötä. Eikä kukaan meistä lapsista valittanut että joku vanhempi oli komentanut.

Silloin 80 luvulla oli vielä sellainen tapa että kun asuimme rivitalossa jossa kaikki silloin tunsivat toisensa, eikä kyräilty tai kytätty, että myös muiden perheiden lasten perään katsottiin ja komennettiin jos esimerkiksi toisen perheen vanhemmilla viivähti töissä pidempään. Silloin pidettiin huolta ja kyllä minä ainakin, ja kaikki muutkin, lapset tykättiin muiden perheiden äideistä ja isistä jotka huolehtivat meistä. Tuntui hyvältä kun saattoi luottaa.

Eräänkin kerran kun meillä ei ollut äiti kotona ja vetäisin vahingolla veitsellä haavan sormeen, niin ei muuta kuin naapurin äidille näyttämään ja paikkauttamaan. Ja kun joskus tapeltiin kavereiden kanssa, niin naapurin äiti tuli ja nappasi hameenhelmoihinsa molemmat pojat ja sitten itkettiin ja vartin päästä kaikki oli taas hyvin ja riidat sovittuna.

Tänäpäivänä kun joku naapurin äiti ottaisi noin kiinni, niin linnaanhan hän joutuisi pedofiiliksi syytettynä.

Aika on muuttunut, mutta niin on tullut pahaa oloa sitäkin enemmän kun lapset ei enää tiedä mistä ja keitä he ovat eivätkä uskalla luottaa keneenkään.

ccxcxcxcx

En jaksanut ihan kaikkia viestejä lukea, kun vastauksia onkin kertynyt paljon. Huomasin kuitenkin jo alussa muutaman negtiivisen kommentin vapaasta kasvatuksesta. Meillä on viisi lasta, vanhin 31v ja nuorin 20v. Kaikki on kasvatettu ns. vapaasti, mutta silti kaikki ovat valmistuneet opinnoistaan hyvin arvosanoin, kaikilla mieleiset harrastukset, toimivat parisuhteet ja hyvät työpaikat. Koskaan ei tarvinnut kyliltä heitä hakea viikonloppuisinkaan, sillä alkoholi saati huumeet ei ole kellään ongelmana.
Lasten arvot tuntuvat olevan kohdallaan, he eivät ole kiusanneet toisia edes lapsena ja ovat nyt aikuisina suoraselkäisiä ja vastuullisia ihmisiä. Vietämme edelleen, lasten jo aikuistuttua, paljon aikaa yhdessä. Matkustelemme ja käymme esimerkiksi vaelluksilla ym.

Vapaa kasvatus ei tarkoita sitä, että lapsia ei ojenneta, vaan sitä että lapsia ei kiristetä, lahjota, uhkailla eikä heihin käytetä väkivaltaa. Ei edes tukistusta tai läpsimistä. Meille oli jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää selvää miten haluamme lastemme varttuvan ja nyt voimme olla ylpeitä vanhempia, sillä onnistuimme ja lapsemme kasvoivat tasapainoisiksi aikuisiksi ilman noita kasvatuksen kulmakivinä pidettyjä ikäviä keinoja.
Vanhat sananlaskut kuten "ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" ja muut vastaavat hokemat joutavat jo romukoppaan. Lasten kasvatus lempein keinoin on mahdollista, vaatii vain sen että itse sitä tarpeeksi haluaa.

Kyllä naapurin, sukulaisen tai tuttavan lasta saa ojentaa, sen pitäisi olla itsestään selvää. Sanallinen ohjaus menee yleensä hyvin perille, varsinkin kun sanoja on hieman vieras. Eikö sitä sanotakin, että "yhden lapsen kasvattamiseen vaaditaan kokonainen kylä" eli kaikki aikuiset ovat vastuussa ympärillään olevista lapsista, kyllä siinä joutuu välillä ojentamaan muitakin kuin vain omiaan.

kyllä lapsilla on oikeus elää omaa elämää! mutta omassa kodissa elätään sillä tavalla kun pitää. säännöt olkoot vaikka minkä laiset! mutta niitä noudatetaan on oikeus omassa kodissa sentään varoittaa että nämä on säännöt!

Kylläpä löysin aiheen joka herätti keskustelua,kiitos siitä :))
Joillakin tuntuu nykypäivänä olevan hukassa mitkä ovat hyviä tapoja,olen itse törmännyt tähän monenmoista kertaa.Mm.kiittäminen kun tuntuu olevan harvinaista monen lapsen suusta.En halua kuitenkaan yleistää,koska maassamme riittää varmasti paljon hyväkäytöksisiä nuoria ja lapsia,kuten tässäkin keskusteluketjussa sain sen huomata :))
Aloittamani aihe on varmasti sellainen "kuuma peruna",joka herättää monenlaista ajatusta ja tunnetta ,puolesta ja vastaan.
Lapsia ei tarvitse tukahduttaa,mutta rakkautta ja rajoja ne tarvitsevat,eikös?

Vapaa kasvattaja tuolla aiemmin on selvästi ilmeisesti sitä mieltä että kun lapsi haluaa tutkia ja ylittää rajoja, niin se saa silloin myös jäädä auton alle.

En minä turhaan sisareni poikia komenna pihalla pysymään kun ovat alle viisvuotiaita. Ja olen jopa tieltä hakenut pois.

Siinä sitten aina yhdessä muistellaan että missäs se raja olikaan jota ei saa ylittää ja miksi.


Kerran siskoni poika osoitti minua vesipyssyllä ja vielä piti samanmoista uhittelvaa pampamkuole ääntä. Nappasin pyssyn ja sanoin, että minua et tuolla äänensävyllä osoittele.

En hyväksy /eikä pojan äitikään/ pyssyleikkejä. Juttelimme sitten pojan kanssa, miksi me emme hyväksy pyssy ja tappamisleikkejä ja mainitsin, kuinka omia sukulaisia oli just raaemmalla pyssyleikillä /eli sodassa/ tappettu ja tappajina.

Sitten rauhassa neuvottelimme ja lopulta teimme sopimuksen, minä ostan pojalle hairuiskun / ei vesipyssy vaan ruisku josta nappia painamalla hain suusta ruiskuaa vettä.

Poika itse päätti laittaa pyssynsä roskikseen kun luvattiin oikea hairuisku.
Pikkuveljelleen hommasin kilpikonnaruiskun ja tässä kohtapuoliin vien paketin postiin.

Esikko odottaa innoissaan uutta hairuiskua jonka olen luvannut.