"Juutalaisten kautta kristinuskoon

hiipinyt dualistinen maailmankatsomus, jonka kristilliset kirkkokunnat - kuten adventismi mm, on kehittänyt mitä ahtaimpaan muotoon, ja selittää oppiaan mitä suurimmassa määrin materialistisesti, sen henkisen opetuksen jonka Jeesus Kristus jätti seuraajiensa tehtäväksi, joka laajudessaan koskee koko maailmaa.

Kun ajattelemme esim. sitä laajasisältöistä lausetta Uudentestamentin puolelta joka kuuluu näin, "Portti on ahdas ja tie on kaita, joka elämään vie, ja se portti on avara ja tie on lavea joka vie kadotukseen"). Portti joka taivaaseen veisi, olisi siis sokea usko johonkin järjen vastaiseen uskokappaleeseen eli päätelmään - dogmiin?

Kun taas uskomattomuus edellä mainittuun oppiin syöksisi johonkin haudantakaiseen helvettiin piinattavaksi tulikivenkatkuiseen helvetin tulikivijärveen. Ei ihme, että tallainen hirveän julma oppi ja sen selitystapa onkin kuolettanut monen monesta ihmisestä kauniin ikielämän kaipuun ja sen kalleimman pyyteen, mikä ihmismielessä piilee siksi, että on täytynyt tukahduttaa järkensäkin perustelut, dogmiuskon auktoriteetin tulkinnan alle.

Mutta on terve näkökenttä kuitenkin saanut aikaan se, että ihmismieli on terveellä ajattelulla irtaantumassa tallaisesta pimeästä dogmaattisesta opista, joka on perua keskiajalta; sen pimeydestä, ja ihmiset alkavat huomata, että niin hyvin taivas - kuin kadotus käsitteet eivät kuulu haudan takaiseen elämään.