Tavallisuus

Kero nyt jo kuinka itse olet tavis tai et ole, sehän vaihtelee aina sen mukaan miten pääset parhaiten vänkäämään vastaan.

Niin varmaan on taas tosi epäselvää.

Jos puolestasi menisit vaikka jytkylle ja jättäisit spedealoitukset tältä illalta.

Minä olen mielestäni tavis. Taviksen minusta tekee se, etten ole millään tavalla "poikkeava". Minun kaltaisiani mahtuu 13 tusinaan; elän taviselämää tavislähiössä ja käyn tavistyössä ja jonotan töiden jälkeen S-Marketin kassalla. Ja ihan mielelläni ottaisin tavismiehen.

(Hitsi että olen ihastunut yhteen asiakkaaseen, joka on vielä reilun viikon samassa projektissa, mutta kun kuormasta ei saa syödä...)

En tiedä. Eiköhän me kaikki olla jollain tavalla erikoisia ja ainutlaatuisia.

Kai se on sitten sellanen joka ei liikaa poikkea massasta, joka sijottuu siihen keskiväliin ominaisuuksinensa. Hirveen vaikea tuota on määrittää.. Ehkä jotkut ökyrikkaat julkkikset on sitten sellaisia, joita ei lueta taviksiksi, koska he elävät niin erilaista elämää kuin tavalliset pulliaiset. Mutta toisaalta kyllähän heilläkin voi ongelmassa ihan samanlaisia ongelmia olla kuin kenellä tahansa muullakin esim. yksinäisyyttä, sairauksia ym.

Ei mulle oo oikeastaan väliä, onko mies tavallinen vai ei. Miten tuo nyt sitten määritelläänkään. En tiedä, oonko itsekään tavis.

Itsehän olen hyvinkin tavallinen ja huomaamaton kaveri.
Toisaalta omituisuuteni ne ovat minullakin. Fantasioin juuri, että törmäisin joskus yhteen tai toiseen työpaikkani upeimmista naisista (joiden kanssa pääsen toki arkielämässä vain hieman jutustelemaan mukavia) kaupungin yössä ääritiukkaan minimekkoon ja übersexyihin stay-uppeihin sonnustautuneena. Hän ottaisi tiukasti ohjat käsiinsä ja käskyttäisi minut ensin kuumaan tanssiin yökerhossa ja sitten jatkoille kämpilleen, jossa minulle ei jäisi juuri sanan sijaa tulevan ohjelman suhteen. Hän tuuppaisi minut sohvalle repien paitani pois ja asettuen määrätietoisesti hajareisin kapoiselle rintakehälleni, jolloin en enää voisi olla havaitsematta, ettei hamosen alla ole mitään ja että seuraavaksi minun on tarjottava suullisia palveluita hänen ihanuudelleen.

Minulle "tavallisuus" merkitsee arkista elämää, elämän "pieniä" asioita. Kun sanon haluavani tavallisen miehen ja tavallista elämää tarkoitan haluavani kiltin ja turvallisen miehen ja elämää jonka ei pidäkään olla juhlaa ja jännitystä. Olisi ihanaa käydä vaikka vaan ruokakaupassa jonkun kanssa, katsoa tv:tä, käydä mökillä jos olisi sellainen - tavallisia asioita.

Katson tietenkin asioita omasta näkökulmasta. Jollekin toiselle, jolle parisuhteet ovat itsestäänselvyyksiä, voi olla suurempi tarve "jännittävämpään" parisuhteeseen. Olennaisempaa kuitenkin on se, etten minä en ole koskaan lapsena tai nuorena kokenut tavallista ja normaalia elämää, aina on ollut jotain "suurta". Haluan tavallista ja pientä ja että on turvallista.

En kuitenkaan haaveile esim. että on ehdottomasti asuttava omakotitalossa, en piittaa sukujuhlista enkä kaikista perinteistäkään, haluaisin kovasti matkustella jne.