Olen lukenut teidän kirjoituksia...
Mietin kannattaako minun mennä naimisiin: mies rakastaa minua todella paljon ja minä häntä, en vois ikinä pettää ja yhteisiä suunnitelmia riittää...
Haluaisin aina olla hänen tukena ja rakastaa häntä. Unelmoin isosta perheesta(vähintään 3-4 lasta), lämpimästä kodista...
Miksi rakkaus "kuolee"? Miksi jotkut lähtee pettämään vaikka vaimo/mies odottaa kotona? Ette varmaan voineet kuvitella että se menee näin kun menitte naimisiin ja teitte lapsia.
Alan olla pessimisti... :(
Mietin kannattaako minun mennä naimisiin: mies rakastaa minua todella paljon ja minä häntä, en vois ikinä pettää ja yhteisiä suunnitelmia riittää...
Haluaisin aina olla hänen tukena ja rakastaa häntä. Unelmoin isosta perheesta(vähintään 3-4 lasta), lämpimästä kodista...
Miksi rakkaus "kuolee"? Miksi jotkut lähtee pettämään vaikka vaimo/mies odottaa kotona? Ette varmaan voineet kuvitella että se menee näin kun menitte naimisiin ja teitte lapsia.
Alan olla pessimisti... :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
se rakkaus vaan kuolee. Me ollaan oltu naimisissa vasta vuosi mut tuntuu että mitään ei oo enää välillä. Kaikki tekee sen typerän virheen että menee naimisiin. Se vaan on vähä niinku että mennään ku muutkin menee..
kai se riippuu mitä ajattelee asiasta
minusta häät ovat kaunis tapa sanoa toiselle että rakastan ja ihana juhla, en haluais mennä naimisiin jos se olisi vaan tyhja sana ...
toisaalta nykyään on niin paljon eroja etten tiedä miten meidän isovanhemmat ovat pysyneet yhdessä...
Isovanpien nuoruudessa ero olisi ollut huomattavasti tuomittavampi asia kuin nykyään, joten yhdessä pysyttiin vaikka väkisin. Tiedän omista isovanhemmistani, että he eivät eläneet onnellisessa avioliitossa.
Älä masennu. Tahtokaa yhdessä että se onnistuu, se teidän liittonne. Alusta asti tehkää se selväksi. Hyväksykää toisenne sellaisina kuin olette..silloinkin kun se tuntuu lähes mahdottomalta. Uskokaa että te onnistutte. Pitäkää huolta toisistanne. Ja muistakaa, mitä toisillenne lupasitte. Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin pitkä yhteinen elämä.Rohkeutta ja onnea!
Häähumuhan se tärkeintä on, mutta viikonlopunkin jälkeen tulee arki. Jotenkin tuntuu siltä, että jotkut, etenkin naiset, haluavat oikein mahtihäät ja sitä satua sitten pitäisi olla koko loppu elämä.
Voihan sitä mennä avioliittoon maistraatissakin, eikä tarvi olla kuin 2 todistajaa mukana.
Toisinaan kun sivullisena kun katsoo noita rituaaleja, niin ihmettelen sitä että, mennäänkö sitä naimisiin morsiammen/sulhasen kanssa vai sen luoman tilaisuuden kanssa.
olen itsekin ihmetellyt. Miksi morsian repii hermonsa ennen häitä kukkakoristeiden ja konvehtien vuoksi? Ja sulhanen repii hermonsa kun tuleva vaimo on jo valmiiksi hermoraunio. Sitten yhdessä maksetaan jumalaton summa yhden päivän juhlasta? Mitä järkeä?
Toisaalta ei se maistraatissakaan käynti onnea takaa...
Ihmiset tarvitsevat juhlia. Arjen vastapainoksi. Mutta sitä minäkään en ymmärrä, että juhlat paisuvat ja saavat ylettömiä piirteitä.. juhlaan ei tarvita niin paljon rahaa...juhlamieltä enemmänkin. Ja häissä rakkautta ja tahtoa.
Kunnes kuolema meidät erottaa. Niinhän sitä luvataan.
Nykyään vaan tuo eroaminen on liian helppoa, kuten elämä muutenkin. Ihmisillä on aikaa tehdä muutakin kuin työtä ja energiaa puretaan sitten riitelyyn.
Minä aion mennä kesällä naimisiin ja kestää lupaukseni, tuli siitä sitten taivas tai helvetti.
Täytyy sanoa, että ihailen appivanhempia, jotka ovat olleet naimisissa kohta kolmekymmentä vuotta. Omat vanhempani olivat siihen asti, kunnes kuolema erotti, hekin kymmenen vuotta.
Päivä vain ja hetki kerrallansa, minä aion uskoa hyvään.
se "kunnes kuolema meidät erottaa" ole jätetty pois noista hääseremonioiden alttaritarinoistatarinoista. Sehän se on avio- ja avoliittolaisia erotellut maailman sivu. Valitettavasti siellä "taivaassa ja helvetissä" ovat ihmiset itse alkaneet toteuttaa tuota kirkollista lausahdusta, kun eivät ole sitä ennen siitä "paratiisista" ymmärtäneet lähteä.
Sitten sitä jäljellejääneet joutuvat nappia tai muuta huumetta vetäen kärvistelemään sitä maallisen helvetin puolta, kuka minkäkinpituisen loppuelämänsä.
Että silleen...
Moni ei muista mitä on tullut luvattua...niin myötä- kuin vastamäessä. Nykyään heitetään hanskat tiskiin heti, kun tulee vähän vaikeampaa. Enkä usko, että rakkaus kuolee, mutta se arkipäiväistyy. Toki rakkaus voi kuollakkin, mutta se on molempien vika, jos ei olla valmiita tekemään suhteen eteen mitään. Kaikki muuttuu aikanaan tylsiksi rutiineiksi ja on itse pidettävä huolta, että rutiineista aina välillä poikettaisiin, jotta suhde pysyisi hengissä.
...lopeta tämän palstan lukeminen !!!
Kukaan ei voi tietää miten avioliitossa käy, mutta kukapa tietää miten elämässä muutenkin käy. Rohkeutta vaan, ja tehkää työtä sen eteen, että teillä kaikki menisi hyvin.
Ja lopuksi - ei päättynytkään avioliitto ole totaalinen epäonnistuminen ja hukkaan heitettyä aikaa. Se on pahimmillaankin vaihe ihmisen elämässä, johon kuitenkin on liittynyt paljon hyvää ja arvokastakin.
Täältä se pitää elämänohjeet hakea, eikä suotta käyttää omia aivojaan.
kyllä avioliiton vaaliminen on pitkälti siitä kiinni mitenkä sitä hoitaa se ei ole todellakaan itsestään selvyys että olemme Herran edessä luvanneet ikuista uskollisuutta ja rakkautta.olen ollut 14 vuotta naimisissa ja kolme ihanaa lasta ja täytyy sanoa että aina vain paranee se on omasta tahdosta ja mielikuvituksesta kiinni kuinka sitä suhdetta hoitaa.välillä olemme kuin juuri seurustelemaan ruvennut pari.