Kun nauru, seksi ja puheenaiheet

että toinen ajattelee kaiken olevan täysin kunnossa, aiheesta on kyllä keskusteltu. Miten toisen saisi edes huomaamaan, muuttumisesta vielä edes puhumatta?

Rakkaussuhteet etenee paljolti siten kuin niiden annetaan edetä – niin tai jämähtää paikoilleen, kuinka vaan. Syyllisiä on aika kaksi kappaletta.

Itsellä parisuhde kestänyt jo alun 20 vuotta, ei lapsia, ei avioliittovaloja, ja onnellisia ollaan kuin vastarakastuneet. Meillä kaiken perusta on yhdessä olemisen tarve ja halu. Luonteemme sopivat yhteen ja ajatusmaailmamme sopivat heti alussa hyvin yksiin. Olemme kuin sisko ja veli plus seksuaalinen intohimo, joka totta kai toimii koska tykkäämme toisistamme.
Koskaan emme ole toisiamme loukanneet ja se on iso perusasia jota kumpikin arvostaa. Sen seurauksena on syntynyt toisen ehdoton kunnioittaminen.

Kirjoituksestasi tuli mieleeni sellainenkin tosiasia, etteivät tunne (eli parisuhde)asiat ole yhtä helppoja miehen käsitellä kuin mitä ne ovat meille naisille. Mies sanoo kaiken olevan ok kenties siksikin, ettei hänellä ole tarjota sen kummempaa ratkaisua ongelmaan jonka nainen hänelle esittää. Mies mieluummin "pakenee" tilanteesta kuin alkaa ruotimaan asiaa, sillä sehän tarkoittaisi itsensäkin analysoimista partnerina, eikä sellainen analysointi onnistu kaikilta ihan tuosta vaan.

En tiedä, mutta sinullakin saattaa olla kumppani, joka mieluummin tekisi jotain konkreettista, kuin puhuisi ja analysoisi. Kannattaisi ehkä kokeilla keskittyä nykyhetken muuttamiseen ja unohtaa menneiden kaiveleminen. Joskus muisti on hyvä laittaa "off"-tilaan ja alkaa itsekin toteuttaa erilaista arkea juuri nyt, ilman historian painolastia ja ennakkoasenteita.

Sitä yhteistä tekemistä löytyy kyllä kunhan jompikumpi panee sen etsinnän alulle. Mukavan fiiliksen löydyttyä alkaa seksikin taas kiinnostaa ja yhdessä tekemisestä syntyy jutunaiheita kuin itsestään.
Kaksi tylsistynyttä yhdessä eivät innosta toisiaan, eivät vaadi luovuutta eivätkä siten inspiroi muuttumaan.

Meitä yhdessä pitää nimen omaan ne nauru, seksi ja puheenaiheet.

Kuulostaa todella synkältä, ihmettelen että mikä estää eroamisen kun ei edes lapsia ole.
Itse yh-äiti, olen tosi tyytyväinen elämääni ilman miestä,olen seurustellu pariin otteeseen,mutta en jaksa enää energiaa laittaa keskusteluihin ett miks noin miksei näin ja seksiä nyt mutt en jaksa just nyt,ja kun ei sovi niin sitt vittuilaan.....

Menen ja päätän itse menemiset ja rahan käytön.Työkavereilla kauhee kiirre kotia laittaan ukolle ruokaa, siivota,puutarha kuntoon .,itse teen ne kun huvittaa,

Ihan kuin mun elämästä. Minä vaan olen "vanha akka". sillä ei ole yht.lapsia.jne.....
Minusta kaiken takana on toisen kunnioitus ja kummankin rehellinen-avoin halu pitää huolta kummastakin.
Halu ajatella ME ! Meidän yhteiset asiat ja puhua niistä avoimesti.

Itse olen kusessa, hän käy kaupassa vaan itselleen,ei hänen tarvitse kertoa-soittaa, että jää yöksi mökille...vaikka lähipiirissä on kaikenlaista sairauskohtausta tapahtunut....yms. murhetta/huolta. Siis olen ihan loppu. Mutta onneksi olen positiivinen ja ajattelen, että kyllä se aurinko paistaa tähänkin p....läjään.

Ei juuri mistään. Kyllä nauru, seksi ja puheenaiheet pitää suhdetta yllä.

Viimeinen mittari olisi henkinen pahoinvointi. Toimimaton suhde aiheuttaa aina pahoinvointia jossain määrin ja joskus sen haluaa lakaista maton alle toivossa ettei tarvitse vaivautua eroamaan, käymään läpi sydänsurua, hankkimaan omaa asuntoa ja ottaa riskejä...

Henkinen pahoinvointi voi periaatteessa olla ihan mitä vaan, minulla oli syömishäiriötä, hain turvaa herkuista ja sitten oli kurimuksen aikoja jolloin rankaisin itseäni lihomisesta ja tulin entistä onnettomammaksi. Seksin puute on myös vakava oire toimimattomasta suhteesta sekä yhteisten suunnitelmien olemattomuus. Elämässä pitäisi olla yhteinen haave ja toive jota kohti kahlattaisiin yhdessä sekä tietysti kunnioitusta.

Itselläkin on omassa suhteessa välillä kausia, joilloin tuntuu, että ei ole aina niin hauskaa tai ei puhuta asioista niinkuin ennen tai että seksi vähenee... Mutta jos aina olisi kivaa ja seksiä paljon niin sitten ne eivät tuntuisi enää miltään. Ei meilläkään ole yhteisiä harrastuksia tai ystäviä. Sitten taas kun tulee niitä hyviä hetkiä niin niitä osaa arvostaa ihan eri tavalla.
Meidän välillämme on sitä kemiaa ja kiintymystä. Rakastamme toisiamme paljon, emmekä ikinä halua erota. Se tuntuisi mahdottomalta.
Voi tehdä vaikka pienen viikonloppu loman ilman kumppaniaan jos tuntuu, että toisen naama välillä rasittaa. Jos oikeasti miestään/naistaan rakastaa niin pienen loman jälkeen haluaa taas olla yhdessä ja arvostaa sitä suhdetta.

Hei!

Kuulostaa ikävän tutulta! Itse olen 21-vuotias ja meille on 4. lapsikin tulossa (ensimmäinen yhteinen) ja tuntuu että mies ei halua tehdä mitään. Hän ei puhu mitään, ei koske eikä katso. Itse olen menevä ihminen (en tykkää baareissa istua vaan lähteä vaikka extempore lasten kanssa pullakahville tms) ja olisi ihanaa jos mies haluaisi tehdä kanssani jotain. Olen useaan kertaan ehdottanut jotain yhteistä harrastusta, vaikka tanssia tai jotain itsepuolustuslajia mutta pian ehdotukseni on unohdettu. Mies puhuu vain työstään jos hän jostain puhuu ja hienoahan se on jos on motivoitunut mutta aina ei jaksaisi puhua vain siitä. Olemme kihloissa ja naimisiin menossa. Jotenkin silti huolettaa mitä tälle asialle voi tehdä. Hän on muuten upea mies. Huomaavainen ja auttaa kotitöissä aina, käy töissä ja viettää aikaa lasten kanssa nauttien siitä aidosti. Joskus sitä vain tuntuu että elämme molemmat jossain omassa kuplassa saamatta toiseen mitään kontaktia....