Tutustuin ja rakastuin ukranailaiseen naiseen. Olemme nyt tavanneet neljästi reaalielämässä siten että hän on ollut täällä pari kertaa ja minä siellä pari kertaa. Ensi viikolla olen jälleen lähdössä sinne. Ajatuksena on ollut se että muuttaisimme yhteen. Tuleva puolisoni on työssäkäyvä henkilö ja hänellä on sikäläisittäin katsottuna hyvä työ ja ansiotaso ja omaa kaksi korkeakoulututkintoa. Olemme käännelleet asiaa puolin ja toisin eli joko niin että minä muuttaisin sinne tai hän tänne. Sikäläisiltä työmarkkinoilta ei ole helppoa ulkomaalaisen saada hyvää työtä joten ajatukset ovat kääntyneet Suomen suuntaan. Olen tutustunut erilaisiin tapoihin toteuttaa yhteinen asuminen ja yhdessäolo ja olisikin hienoa jos joku kenellä on kokemusta vastaavanlaisesta pystyisi antamaan käytännön vinkkejä . Olen siinä uskossa että oleskelulupahakemus kannattaa jättää vasta täällä Suomessa jotta joskus tästä tulisi totta . Eli turistiviisumilla Suomeen ..avioon joko ennen Suomeen tuloa tai Suomessa jonka jälkeen oleskelupahakemus vireille paikallispoliisiin .
Onko kellään vastaavaa kokemusta ? Toimiiko ? Kauanko voi kestää ko oleskeluvan saaminen ? Olen ymmärtänyt sen että niinkauan kuin oleskelupa on käsittelyssä puoliso ei voi tehdä töitä eikä myöskään ole sosiaaliturvan parissa. Todella haastelliseksi tämän tekee se että tähän liittyy kaksi lasta joten ei ole mikään ollenkaan yksinkertainen asia. Vastuu siitä että tulee toimittua oikein on melkoinen. Käsitääkseni myöskään oleskeluvan käsittelyn aikana lapset eivät voi aloittaa koulunkäyntiä , mikä olisi melkoinen katastrofi ..Ajatuksena siis nyt kesäkuussa saada heidät Suomeen ja oleskelulupa sisään ja tavoitteena se että lapset aloittaa koulunsa elokuun puolivälissä ..Onko ihan mahdoton / epärealistinen aikataulu ? Kiitos mielellään kertokaa kokemuksistanne / tiedoistanne :)
Onko kellään vastaavaa kokemusta ? Toimiiko ? Kauanko voi kestää ko oleskeluvan saaminen ? Olen ymmärtänyt sen että niinkauan kuin oleskelupa on käsittelyssä puoliso ei voi tehdä töitä eikä myöskään ole sosiaaliturvan parissa. Todella haastelliseksi tämän tekee se että tähän liittyy kaksi lasta joten ei ole mikään ollenkaan yksinkertainen asia. Vastuu siitä että tulee toimittua oikein on melkoinen. Käsitääkseni myöskään oleskeluvan käsittelyn aikana lapset eivät voi aloittaa koulunkäyntiä , mikä olisi melkoinen katastrofi ..Ajatuksena siis nyt kesäkuussa saada heidät Suomeen ja oleskelulupa sisään ja tavoitteena se että lapset aloittaa koulunsa elokuun puolivälissä ..Onko ihan mahdoton / epärealistinen aikataulu ? Kiitos mielellään kertokaa kokemuksistanne / tiedoistanne :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mieti vielä paria asiaa: kerrot, että sikäläisiltä (ukrainalaisilta) työmarkkinoilta ei ole helppoa ulkomaalaisen saada hyvää työtä. Saanen vakuuttaa, että kielitaidottoman ukrainainalaisen naisen on lähes mahdotonta saada Suomesta koulutustaan vastaavaa työtä. Hän joutuisi lapsineen kokonaan sinun elätettäväksesi. Ajatuskin siitä, että toisit perheen tänne veronmaksajien niskoille, on täysin vastenmielinen.
Entä minkä ikäisiä ovat lapset? Suomeen muutto aiheuttaisi heidän koulunkäyntiinsä joka tapauksessa vuosien takapakin pelkän kielenkin takia.
Onko nainen jo aloittanut intensiivisen suomen kielen opiskelun? Entä lapset?
Oletko hankkinut perheasunnon? Oletko valmis vastaamaan tämän perheen elämästä pitkälle tulevaisuuteen, ei vain niin pitkäksi aikaa kuin uutuudenviehätystä kestää?
On totta että nuo mainitsemasi asiat ovat myös niitä mitkä askarruttaa mieltä kyllä. Olemme näitä asioita toki pohtineet yhdessä ja siihen liittyy paljon haasteita. Olen pyrkinyt luomaan hänelle mahdollisimman realistisen kuvan , jopa ehkä liitoitellen asioita huonompaan suuntaan. On myös totta mitä mainitsit elättämisestä. Eläisimme käytännössä minun tuloilla ainakin pari vuotta tai jopa huomattavasti pidempään..riippuu toki tuosta suomen kielen oppimisesta ja omaksumisesta. Ihan kielitaidoton hän nyt ei kuitenkaan ole vaan hallitsee venäjän, ukrainan ja englannin kielet, toki suomen kielen osalta hän on ihan alkumetreillä eli siinä mielessä kielitaidoton. Lapsien osalta en ole niinkään huolissani siitä että meneekö siinä vuosi vai kaksi vaan enemmänkin siitä omaksuvatko he koskaan suomen kieltä siten että pärjäävät täällä. Asun omakotitalossa joten asumisen kannalta asiat on "kunnossa". Viimeinen kysymyksesi on todella hyvä ja siinä on paljon puntaroimista, koska kyse todella on pitkästä ajasta ja kolmesta henkilöstä joista 2 on lapsia. Aikuisen ja tässä tapauksessa pitkälti minun vastuuta tässä tilanteessa ei saa unohtaa.
Ei tee tiukkaa, onhan meillä J. Käteinen jakamassa pätäkkää sitä tarvitseville. Tänne vaan Suomeen lihapatojen ääreen. Muista a..ehto.
Hei,
tiedän tapauksia, että on tultu Suomeen turistiviisumilla ja menty täällä naimisiin.
Sitten oleskelulupa-anomus ulkomaalaispoliisille, hakija saa jäädä odottamaan lupaa Suomeen. Varmaankin saa luvan parissa kuukaudessa, jos paperit (tulevan vaimon esteettömyys- ja syntymätodistukset mm.) kunnossa.
Onnea teille, mitä ikinä valitsettekin!
Sen verran on kokemusta, että serkkuni mies tuli Suomeen viisumilla ja he menivät naimisiin maistraatissa. Oleskelulupa haettiin Suomesta ja mies sai jäädä Suomeen, ja oleskelulupa myönnettiin. Aikataulusi ei ole epärealistinen vaan ihan hyvä ja toivotan paljon onnea. Kylä ne asiat aina järjestyy. Oleskelulupaa saattaa saada odotella kuukausia mutta se kannattaa.
Ihan hyviä vastauksia.Tarkentaisin vielä,että suhteenne pitkä aikaisuus pitäisi pystyä todistamaan kopioilla viisumeista,lentolipuista ja yhteisestä asumisesta ote talon kirjoista.Esteettömyystodistus tarvitaan naimisiin menenistä varten,ei oleskelulupaa varten.Tuosta syntymä todistuksesta en tiedä,ainakaan sitä ei tarvita naimisiin menoa varten.Olen kysynyt sitä maistraatista,kun itselläni on saman tapainen juttu suunnitteilla.Oleskeluluvan saaminen täällä olevien viestien perusteella kestää muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen.Joissakin tapauksissa päätöksen tekee paikallinen poliisi,mutta joskus ne lähettää anomuksen Migriin ja siellä menee keskimäärin 8kk.Tämän voi lukea Migrin sivuilta.
kiitos asiallisesta kirjoituksestasi, joka on nykyään niin kovin harvinaista herkkua tällä palstalla. Arvostan sitä että olette molemmat selvästi harkinneet eri vaihtoehtoja huolella ja ottaen huomioon myös lasten tilanteen. Myös se on hienoa, että et lähtenyt kirjoituksessasi minkäänlaiselle vastakkainasettelulinjalle tyyliin suomlaiset naiset sitä ja ukrainalaiset tätä.
Mutta itse asiasta sen verran, että meillä on omakohtaista kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta (miinus lapset). Menimme naimisiin puolison kotimaassa, ja n. ½ v vihkimisen jälkeen haimme turistiviisumin Suomeen (käsittelyaika n. 2 vkoa). Suomessa jätimme oleskelupahakemuksen, joka käsittelyyn kului n. 4½ kk. Jos puoliso olisi jättänyt oleskelulupahakemuksen suurlähetystön kautta, niin arvioitu käsittelyaika olisi ollut 6kk-2v. Nyt puoliso sai odottaa käsittelyajan Suomessa, mikä taas ei olisi ollut mahdollista, jos hakemus olisi tehty lähetystön kautta. Toimintaohjeet saimme viranomaistaholta, joten mitään väärää emme tehneet.
Kaikkea hyvää teille, ja onnea viisuminhakuun!
Meillä tänään juuri saatiin myönteinen oleskelulupapäätös, hakemuksen jättämisestä on tasan 5 viikkoa. Mieheni tuli turistiviisumilla Suomeen, pari kuukautta myöhemmin naimisiin ja oleskelulupa heti vireille paikallispoliisille. Huomattavaa ehkä on, että emme ole pääkaupunkiseudulla, täällä jonot ovat ehkä pienemmät. Hakemusta myös avitettiin lisäämällä varmuuden vuoksi kaikkia mahdollisia todisteita suhteen aitoudesta.
Hakemuksen odotusaikana mies ei saanut tehdä töitä tai poistua maasta, eikä muutenkaan tietenkään mitään, mihin sosiaaliturvatunnus etuuttaa. Automaattisesti ne eivät ala vielä tästäkään päivästä juoksemaan, vaan edess on rekisteröinnit maistraatissa, hakemus Kelalle päästä sosiaaliturvan piiriin, ja vasta sen jälkeen mahdolliset kotouttamissuunnitelmat ja kielikursseille pyrkimiset.
En tiedä mikä ratkaisu on teille paras, mutta toivotan onnea matkaan! Oleskelulupa prosessi voi olla hyvinkin kuluttava, ja koetella kaikkia perheenjäseniä henkisesti, mutta mikäli suhteenne on hyvällä pohjalla, yhdessä kärsimällä se sujuu helpommin.
edelliseltä olisin kysellyt,että miten kivuttomasti tuo turistiviisumi ja naimisiin meno suomessa menivät noin niinku lupa-asioiden kannalta? tarkoitan,että miehesi on täytynyt hakea turistiviisumin lisäksi leima siihen esteettömyystodistukseen suurlähetystöstä, niin siitä prosessista olisin halunnut kuulla lisää..kerroitteko esim viisumin haun yhteydessä että tarkoitus mennä naimisiin suomessa jne?
Kiitos hyvistä tiedoista , vastauksista, vinkeistä ja kannustuksesta:) Todella mukavaa on ollut huomata se että kirjoitukset ovat pysyneet asialinjalla:) Tapasimme Kiovassa pari viikkoa sitten ja sain itse olla mukana jättämässä viisumihakemuksia. Päätös tuli nopeasti ja oli myönteinen eli viisumiasiat ovat nyt kunnossa. Sain myös varmistettua sen että lasten valmistava opetus on mahdollista aloittaa vaikka oleskelupapäätöstä ei olisi vielä saatu eli koulunkäynti on mahdollista aloittaa ajallaan. Myös puolison on mahdollista aloittaa opiskelut ajallaan, siis omakustanteisesti. Haasteeksi on nyt tullut se että kotimme sijaitsee täysin eri paikkakunnalla kuin missä koulutukset järjestetään ja vielä siten että julkisia yhteyksiä ei ole , tai on mutta noin 4 kilometrin päässä. On olemassa sääntö jonka mukaan valmistavaan opetukseen (maahanmuttajalasten koulutus , kesto 900 tai 1000 tuntia) ei tarvitse järjestää koulukyytiä, esikouluun ja perusopetukseen kyllä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että paikkakunnalta jolla opiskelu tapahtuu pitäisi vuokrata asunto jotta käytäntö ja arki toimisi sekä samanaikaisesti tai per heti koittaa myydä omakotitalo pois ja ostaa asunto tai talo etäisyydeltä jossa julkiset kulkuneuvot ovat käytettävissä. Varsin haastava asia ihan käytännön toteutuksen osalta ja aiheuttaa kyllä jonkin verran haasteita. Lisänä mausteena on tullut ihan lähisukulaisten vähemmän hyväksyvä asenne kun olen kertonut suunitelmistamme. No se oli odotettavissa mutta ei ehkä han noin jyrkkänä kuin se nyt tuli ilmi. No nyt tuli vähän ripittäyttyä ...mutta toivoisin että jokaisella edes kerran elämässään olisi mahdollisuus kokea se aivan upea tunne jonka olen hänen kanssaan saanut kokea :) Kyse ei siis ole kansallisuudesta vaan siitä tunteesta. Ja tämän tekstin kirjoittaja, minä , olen yli 40 vuotias mies eli en enää mikään poikanen. Edeltävän kirjoittajan kysymykseen siitä että esteettömyystodistukseen tarvittaisiin suurlähetystön leima... Mielestäni ei tarvita mikäli maa josta puoliso tulee on Haagin v 1961 sopimuksen piirissä. Dokumentti esteettömyydestä pitää toki apostolisoida puolisosi kotimaassa ja kääntää virallisella kääntäjällä suomeksi.
Tsemppiä kaikille samojen haasteiden parissa touhuville ja voimia :)