Ja tarina...

Kunnioita sitä tylsää ja tuttua-suhdetta.Vaikka ruoho on tunnetusti vihreämpää aidan takana,melko usein(95%)se on vain silmänlumetta,harhaa.Tosin on poikkeuksia,että rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa.Mutta silloinkin on kyettävä tekemään päätös mitä elämältä haluaa.Tutun ja turvallisen vai kiihkeän ja hetkittäisen?Auttaisiko keskustelu tutun ja turvallisen kanssa,että suhteeseenne tulisi lisää kiihkeyttä?Ja oletko varma että puolisosi on uskollinen?Ja kuinka kauan sitä jaksaa elää kaksoiselämää!Mutta voimia ja tsemppiä Sinulle elämääsi,teit sitten millaisen päätöksen vain!

Valinta on tehtävä.
Tällaisiin suhteisiin ryhtyminen kun on helpompaa kuin niistä seuranneiden asioiden selvittäminen.
Nythän sinun on "kuunneltava itseäsi" ( tyhmä klisee), kun olet tuolle tielle lähtenyt.
Järkeä olisi pitänyt kuunnella jo aiemmin, nyt se todennäköisesti on myöhäistä.
Päätät mitä tahansa, jossain vaiheessa tulee eteen rehellisyyden puuska, jolloin kissa kuitenkin nostetaan pöydälle.

Nykyisin aina vaaditaan sitä, että ihmisen pitää uskaltaa "elää täysillä". Normaalin arkielämän tultua kuvaan lähdetään heti hakemaan kiihkeämpää nautintoa vieraan kumppanin seurasta, ja mukavaltahan se aluksi tuntuukin. Useimmissa tapauksissa nämä seikkailut johtavat kuitenkin suuriin vaikeuksiin.

Tätä "täysillä elämistä" mainostetaan kaikissa medioissa niin paljon, että jokainen rauhallinen ja kunnollinenkin ihminen kokee olevansa jotenkin erikoinen, jos ei muutamaa kertaa elämässään antaudu seikkailuun vieraan kanssa. Nykyisen käsityksen mukaan ihminen on "hovikelpoinen" vasta sitten, kun hänellä on takanaan muutama kariutunut parisuhde ja lapsia useamman kumppanin kanssa. Vasta tällaisen koheltajan katsotaan "eläneen täysillä" ja ymmärtävän todellista elämää.

Tämä suhtautumistapa tulee hyvin selvästi esiin tanssikapakoissa. Työni puolesta jouduin usein istuskelemaan iltaa kapakoissakin ja tulihan siellä tanssittuakin naisten kanssa. Kun jutteluissa joskus tuli ilmi se, että olen ollut naimisissa yli 30 vuotta ja edelleen elelen saman kumppanin kanssa, niin useimmat "täysillä elävät" naiset tulkitsivat sen niin, että minussa on jotain vikaa, koska en ole vielä eronnut??? Naiset eivät siis arvosta kunnollista ja kilttiä miestä eikä pitkää parisuhdetta, vaan "täysillä eläminen" on heistä tärkeämpää.

Keskustelun avaajalle voisin sanoa, että ennusteesi on huono. Olet leikkinyt liian kauan sivusuhteessa, jolloin Sinulle on tullut jo tietty tunneriippuvuus tähän vieraaseen mieheen. Kunhan morkkis tästä vielä hieman lisääntyy, niin jossakin vaiheessa Sinulle tulee suuri halu kertoa tästä luvattomasta sivusuhteesta omalle kunnolliselle miehellesi ja lopulta sen teetkin.

Miehesi ei välttämättä arvosta tätä "täysillä elämistäsi" yhtä paljon kuin sinä, ja niinpä hän saattaa antaa Sinulle kenkää. Tällöin saat palkkion tästä "täysillä elämisestä" ja pääset taas vapaana ja entistä "hovikelpoisempana" harrastamaan tätä "täysillä elämistä".

...ratkaisu muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä pitemmälle aika kuluu.

Onneksi minulla ja toisella miehellä alkoi itsesuojeluvaisto pelata ajoissa, joten kumpikin palasi kiltisti sen tutun ja turvallisen ihmisen luokse. Minulla on kuitenkin alaikäiset lapset, joita en jättäisi mistään hinnasta (enkä halua antaa heille mallia siitä, että tuosta vain lähdettäisiin toisen mukaan) ja toisella omat syynsä ratkaisuun. Siis kumpikaan ei edes aikonut jättää puolisoitaan, mutta ei meistä loppujen lopuksi uskottomiksikaan ollut pitemmän päälle.

Itse tiesin kuitenkin koko ajan haluavani "tavallisen tylsää" elämää melko hurjan nuoruuteni jälkeen. Tämän toisen kanssa eläminen ei olisi ollut yhtään kummempaa (siis tuskin sen parempaa tai huonompaa) kuin nykyinen liittoni (sama aika takana kuin teilläkin), joten valinta oli hyvin helppo. Se tosin helpotti asiaa, että ratkaisu oli yksimielinen. Kiinni jääminen tai toisen kelkkaan hyppääminen ei olisi sopinut meille kummallekaan.

Morkkis vaivaa silti välillä edelleen... Onneksi ei sentään koko aikaa niin kuin suhdetta jatkaessa olisi käynyt. Jos taas kaipaisit jotain muuta kuin mitä miehesi pystyy sinulle antamaan, niin kannattaako sinun jatkaa hänenkään kanssaan? Itse tein oman ratkaisuni omilla perusteluillani, mutta sinun on itse haettava omat perustelusi sille, miten elät. Minä kuitenkin katson itse eläväni täysillä sen tutun ja turvallisen mieheni kainalossa. Sinun on päätettävä itse, riittääkö se tuttu ja turvallinen ihminen sinulle "täydeksi elämäksi". Uskottomuutta se täysillä eläminen ei kuitenkaan minun tapauksessani edellyttänyt.

Kaikki olivat sitä mieltä , että vaikka alunperin syy olikin miehesi niin aika tekee asiasta monimutkaisemman.
Onneksi olet melkein uskollinen , joten taukoa suositellaan.
Voithan jatkaa sitten jonkun muun kanssa , kun morkkis hieman laantuu.
Ja oikeastaan se on turhaa , jo nyt kun on kiihkeeää suhdetta vaivaiset 4 vuotta yhden ainoan kanssa . Nykyaikana tuota lasketaan, nipin napin pettämiseksi.
Koita , jos saisit ukkosi kiinni vaikka sätistä , niin se oikeuttaisi sinun toiminnan kokonaan.

Elämässä pitää olla tiettyä jännitystä se aktivoi
aivoja ja muutakin. Itselläni oli tosi pitkä
avioliiton ulkopuolinen suhde, en kuitenkaan kos-
kaan tuntenut rakastavani häntä, elimme päivää
kerrallaan, hänkin oli naimisissa, emmekä koskaan
vannononeet toisillemme ikuista rakkautta. Nautimme vain toisistamme. Aikanaan suhteemme loppui löysimme kumpikin uuden kiinnostuksen kohteen ja ymmärsimme, että näinkin voi käydä,,,,
mikään ei ole ikuista, mutta kannattaa pitää kiinni siitä tutusta ja turvallisesta rinnalla eläjästä ja kunnioittaa häntä siten, että hänkin
tuntee olonsa turvatuksi. Hetken huuma voi väärin
ymmärrettynä olla tie turmioon ja tuhoon.......