Oletteko koskaan "ihastuneet" henkilöön joka ei vastaa aivan sitä minkälaisiin olette kuvitelleet voivan ihastuvan? Mitä hyvää ja mitä huonoa tilanteessa on ollut? Itelle tulee hyvänä mieleen ett jotenkin pystyy olemaan rennompi (vois pokkana kysya vaikka treffeille tai yrittää vaikka vikitelllä suoraan sänkyyn :-). Huonoja on vaikea sanoa, kun tämä nyt on toistaiseksi vain tälläistä päänsisäistä ihastusta.
Erilainen ihastus
Eriparipuri
11178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen. Kolmas naisystäväni ei ollut ns. mun tyyppiä ulkoisesti eikä kaikin osin muutenkaan. Liian pitkä, sillä oli lapsi, vähän naapurintytön oloinen... Mutta ei ne sitten paljon lopulta painaneet.
sinähän olet sanonut ettei tuo lapsi haitannut yhtään.
Lipsahtiko vitunnuolijalta totuus?
Ei se sitten haitannutkaan kun seurusteltiin. Pidin siitä lapsesta ja olen edelleen yhteydessä sen lapsen kanssa, viimeksi olen nähnyt sitä lasta viime viikolla.
Mutta alussa ajatus siitä että toisella oli lapsi oli... No ei kammottava mutta tuntuihan se rajulta, kyllä mä tiesin että se olisi vapaiden poikamiesvuosien loppu.
Jep, ihastuin mukavaan mieheen, joka myöhemmin paljastui pelimieheksi.
Miten nykyään pyyhkii tuon pelimiehen kanssa?
Erohan siitä tuli, kun mies jäi valheistaan kiinni.
Olen ihastunut tai sanoisin ennemminkin rakastunut mieheen, johon en olisi ikinä voinut kuvitella rakastuvani.
Siis ulkoisesti hän oli täysin erilainen, kuin oma "ihanne" on/oli.
Suurin piirtein saman pituinen, maalla asuva ja suomenruotsalainen :)
Elämä opettaa. Sitä saa mielessään listata vaikka mitä ihannekumppanin toiveita, mutta joskus joku täysin erilainen viekin jalat alta...
Kun mielestäni se luonne on tärkein ja muu yhteensopivuus, arvot ja elämäntyyli.
Hei, menikö jallat suoraan alta vai vasta pidemmän ajan jälkeen, ja oliko ihastumisen tunteella tai toimintasi jonkinlaista eroa aikaisempiin ihastumiiisi verrattuna? Itsellä ei nyt viellä mennyt silleen jalat alta mutta voisin kuvitella niiden mahdollisesti menevän.
Ei mennyt jalat alta heti, ihastuminen/rakastuminen vaatii kohdallani toiseen tutustumisen ajan kanssa... ja sittenkin järki laittoi vastaan :))
Olen hitaasti lämpenevä ihminen, enkä helposti kiinnostu kenestäkään.
Nyt vaan mies oli sitkeä ja tiesi mitä halusi (minut), pikkuhiljaa itsekin innostuin.
Tällä halusin vaan sanoa, että ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa.
Mielestäni mies on komein ja ihanin, ainakin minun silmissäni :)
ps. kaikki suomenruotsalaiset eivät ole osekeomistajia tai syntyneet kultalusikka suussa, ihan tiedoksi sulle "muista selvittää"
Tarkista sen suomenruotsalaisen tilin saldo ja vaivihkaa esim.osakkeet. Jos paljonkin plussaa niin vakavarainen tulevaisuus on taattu ja jatka ihastumistasi.
hyvä huomio että voi olla rennommin.
itsellä samanlainen kokemus kun kumppani oli ihan erilainen kuin mä ja täysin erilainen mistä haaveilin. ei silti harmita tai mitään vaan hyvin kesti aikansa...