Juttelin kerran yhden puolitutun naisen kanssa, joka purki minulle tuntojaan, kun hänen monivuotinen avoliittonsa oli hajonnut. Toisen naisen vuoksi, kuulema. Kuuntelin myötätuntoisesti siihen saakka, kunnes jossain vaiheessa selvisi että nainen oli ryhtynyt suhteeseen miehen kanssa tämän ollessa vielä edellisessä avoliitossaan. Nyt hän oli kuitenkin suunnattoman katkera, kun oli joutunut maistamaan omaa lääkettään. Se keskustelu jätti minut mietteliääksi. Eikö hänellä hälytyskellot soineet ja varoittaneet, ettei ex-vaimoaan pettäneen kanssa kannattaisi alkaa suhteeseen tai että ainakin siinä on omat riskinsä. Yleensä se on niin, että jos pettää edellisessä suhteessaan niin pettää helposti seuraavassakin. Löytyy tietysti joskus poikkeuksia, mutta harvemmin. Itse en ainakaan uskaltaisi alkaa suhteeseen miehen kanssa, joka olisi pettänyt entistään. Ajattelisin, että on vain ajan kysymys kun hän pettäisi minuakin. Olisi ainakin hankala uskoa, että juuri minun kohdalleni sattuisi se positiivinen poikkeus, joka olisi parantanut tapansa. Sama asia pätee myös väkivaltaisuuteen. Mitä muut sinkut ovat mieltä? Toivoisin kommentteja erityisesti naisilta.
Menneisyyden vaikutus
Milla Magia
45400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hyvä kysymys, ja toivon että naiset tosiaan vastaisivat.
Olet poikkeuksellinen nainen tälle palstalle, Milla Magia!
Positiivisessa mielessä siis
Milla Magia, oletko nuori ja seksikäs?
Olen kyllä mies, mutta tuo nyt mielestäni kuulostaa vähän liian suoralta ajattelulta ja sekoitettu kaksi eri asiaa. Ajatteletko myös että on vain ajan kysymys koska eroatte, jos päädyt yhteen miehen kanssa joka on joskus eronnut. Tai ajatteletko että on vain ajan kysymys koska mies alkaa haukkumaan sinua, jos on jotakin haukkunut jotain. tms. Tai ajatteletko että on vain ajan kysymys koska mies juo kännit jos on joskus juonnut. Tai koska alkaa polttamaan jos on joksu polttanut. Kyllähän nämäkin on ovat ihan tilastollisia tosiasioita, eikä kukaan tuskin ole mikään täysin pulmunen, joten mihin oikein vedät rajan? Se taas miten katkera joku on erosta uskoisin enemmän olevan luonteesta kiinni, eikä niinkään siitä onko toinen ennen yhdessä oloa tehnyt jotain vai ei, vai luuletko että nainen olisi ollut vähemmän katkera jos mies ei olisi ennen jättänyt
MM ei kylläkään alustuksessaan puhunut miehestä, joka on joskus eronnut. Vaan mies oli elänyt avoliitossa ja jättänyt ex:än toisen vuoksi, ja nyt vain toisti temppunsa. Eli jätetyn naisen suru ei mitenkään poikkea ensimmäisen naisen surusta.
Itselläni oli nuorempana miehenä mahdollisuus suhteeseen varatun naisen kanssa johon ystävystyin työkaverina. Totesin hänelle että jos parisuhteesta ei ole valmis poistumaan itsensä vuoksi, ei pitäisi odottaa pelastajaa, vaan pyrkiä parantamaan suhde. Ei tullut suhdetta, tosin nainen päätti, että jos hän päätyy eroon, hän haluaa elää hetken yksinään, koska ei ole koskaan vielä yksin elänyt.
Jos ei ole kunnioitusta ja empatiaa toisten parisuhteita kohtaan, eipä sitä voi vaatia muiltakaan.
Annoinkin vain esimerkin, että jos on eronnut kerran, niin on tilastollisesti todennäköisyys erota toisen kerran. Jos on joku pahaa toisesta, niin todennäköisesti puhuu toisenkin kerran. Siis tämmöisiä asioita on jokaisella, ja mihin kukin sitten laittaa rajat ennen kuin nostaa piikit pystyyn, ja alkaa varovaiseksi.
Ei mielestäni tämmöisillä asioilla ole oikein tekemistä sen kanssa miten katkera joku on kun tulee ero. Joku on todella katkera jos toinen petää ja eroaa, ja joku selviää nopeastikin yli.
Huonosta parisuhteesta voi erota ilman pettämistäkin. Osa ihmisistä kuitenkin odottaa pelastajaa, ja sitten loukkauksesta tulee entistä suurempi kun eroon liittyy kolmas osapuoli. Kolmas osapuoli myös estää ettei suhteen parantamiseen ole enää mahdollisuutta eikä mitään neuvoteltavaa, vaikka toisella olisi halua siihen.
Joo, samaa mieltä. Ei nyt kerrasta voi vielä mitään päätellä. Jos mies on aina vaihtanut lennosta niin sitten voisi ehkä sanoa että jotain kaavaa löytyy.
Olen itse ollut uskoton kerran. Tuskinpa olen toiste. Jotkut oppivat virheistään, joskus taas esimerkinkaltaisessa tilanteessa suhde on voinut olla pitkään kulissia ja on kaivattu vain tekosyy erota. Se voi sitten olla uusi nainen tai vaikka uusi mopo, mutta ero olisi kuitenkin tullut. Ei ole ihan yksioikoista. Parisuhteet harvoin on.
Ei täysin. Onhan noita pareja jotka ovat selvinneet uskottomuudesta ja myös pareja joissa jostain syystä toisen tai molempien vieraissakäynti sallitaan. Ihmiset ovat kummia.
Mun oma ego ei kestäisi sitä että nainen juoksisi vieraissa mutten yleistä. Jonkun toisen voi kestää.
Sinä olet ollut niiden "panosuhteidesi" kanssa uskoton kymmeniä kertoja.
Miksi syydät noita itsekeskeisiä fantasioitasi omasta hyvyydestäsi tänne?
Luuletko että joku uskoo ettet ole sairas totaali itsekeskeinen pettäjä?
Tai tietenkin voit myös olla trolli joka keksii tuon sairaan paskan kokonaan omasta päästään. Ei se sen parempi ole. Yhtä sairas ja epänormaali olet silloinkin.
sir_eino teki sitä ja sir_eino teki tätä, sir_eino oli tosi hyvä tässä asiassa ja erityisesti tuosta kolmannesta asiasta naiset tykkäävät sir_einossa.
sir_eino ei ikinä tekisi sellaista ja tuollaista mutta tällaista sir_eino tekisi koska sir_eino tietää ja sir_eino on sir_ eino on sir_eino on sir_eino on sir_eino
Voi toki erota, ja toisen mielestä hyvästäkin parisuhteesta voi myös erota ilman pettämistä. Mutta kun se ero tulee, niin on se kuitenkin joillekin niin kova paikka, ettei silloin välttämättä katkeruus riipu mitenkään siitä onko toinen ennen pettänyt vai ei, tai onko erossa edes ollut mitään pettämistä, tai onko ero edes toisen naisen takia tapahtunut. Kuulostaisi varsin hassulta jos joku menee pettäjän kanssa yhteen, ja sitten kuitenkin on suhteessa koko ajan takajaloillaan.
Eihän sitoumuksettomissa panosuhteissa voi olla uskoton, kun ei ole luvattu uskollisuuta puolin eikä toisin.
Se on naristi. Yritä ymrmärtää.
Mieleltään teini.
Eikö kellään muulla ole käynyt mielessä, että hän on ihan tavallinen tyyppi, joka on vaan kehittänyt huvikseen tänne jännittävän alter egon ja keksinyt hulppean suhde-elämän ihan päästään... Kaikkea tekin uskotte.
Muistaakseni tuo Milla kertoi jossain ketjussa, että ei meikkaa ollenkaan. Tuskin on siis kovin seksikäs.
Mitäs tekemistä niillä asioilla on keskenään?
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. En lähtisi suhteeseen varatun kanssa juuri tuonkin asian takia. En voisi koskaan luottaa kuitenkaan täysin.
Silti ymmärrän tuota naistakin. Ei se tee asiaa yhtään helpommaksi hänen kannaltaan.
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Vanha suomalainen sananlasku ja pitää monesti paikkansa.
Itsekin tulin huomanneeksi tämän, mutta asia ei liity ko. keskusteluun.
Ei kai se tiikeri pääse raidoistaan eli jos pettää exää niin pettää seuraaviakin. Yleensä. Joskus voi löytyä se joukosta poikkeava mutta sen varaan ei kantsis rakentaa. Ovat sen verran harvinaisia tapauksia. Samoin jos äijä hakkaa vaimoaan ja vaimo häipyy, niin melko varmasti hakkaa seuraavaakin. Joitkut ämmät ovat vaan niin tyhmiä etteivät tajuu sitä!!
Yleistasolla voisi heittää kommentin että ihmiset muuttuvat. Yhden yksittäisen tapauksen perusteella ketään ei pitäisi tuomita. Ja kyllähän alkoholistikin voi raitistua joten joku voi muuttaa itseään aika paljonkin.
Se on sitten tietenkin aina jokaisen oma päätös millaisen riskin on valmis ottamaan jos toisen menneisyys tavalla tai toisella arveluttaa.
Totta, ihminen voi muuttua ja ottaa opikseen virheistä. Mutta tässä kyseisessä tapauksessa mies ei ollut muuttunut vaan jatkoi pettämistä uuden naisen kanssa. Tälle ei löydy minulta ainakaan ymmärrystä.
Myöskään petetty nainen ei saa sympatiaa, hänenä olisin hiljaa ja miettisin myös omaa käytöstä silloin kun heidän suhde sai alkunsa.
Elämä on valintoja.
En puhunutkaan tästä tapauksesta tai edes mistään yksittäistapauksesta.
Enkä mä sanonut symppaavani sen paremmin sitä miestä kun naistakaan. Nainen särki liiton ja sai mitä tilasi, mies taas ilmeisesti vaihtaa aina uuteen.
Mutta eipä meistä kenelläkään ole täysin tahraton menneisyys tai viaton luonne joten aina uutta suhdetta solmittaessa on pakko ottaa riskejä. Kuten sanoitkin, elämä on valintoja. Pitää punnita onko ne riskit sen mahdollisen palkinnon arvoisia.
ATM:ien menneisyyden ainoat tahrat ovat lakanoissa. Eikä ketään muuta ollut paikalla kun ne syntyivät.
Menneisyys on paljon muutakin kun seksikäyttäytymistä. ATM on voinut vaikka uhkailla naisia netissä tai ladata ampumavideoita youtubeen. Tai ATM voi olla kleptomaani. Kaappijuoppo. Mitä tahansa.
Kukaan meistä ei ole virheetön tai synnitön. Jokainen sitten tapauskohtaisesti saa itse miettiä paljonko virheitä ja syntejä antaa kumppaniltaan anteeksi.
Juu, mikään ei ole pelkästään mustavalkoista. Myös harmaita sävyjä löytyy.
Toisten elämää ei voi tuomita, varsinkaan jos ei edes tunne ihmisiä.
Mielipiteen asioista saa kai ilmaista :)
Kohtele ihmisiä niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Se kun muistettaisi, niin maailma olisi paljon parempi paikka elää.
Tätä palstaa lukiessa itsekin piirun verran kyynistyy.
No eikös tuokin ämmä saanut tekojensa mukaan, jos suhteeseen lähti varatun ukon kanssa ja nyt hänetkin jätettiin?
Samanlaisin ajatuksin olen itsekin. Varattuihin en sekaannu juurikin siksi, että mikäli mies on uskoton sen hetkiselleen naiselle, niin todennäköisesti on sitä sitten myös minulle, kun uusi suhde ei enää tarjoaisikaan alkujännitystä. Onhan se mies taatusti ollut ihastunut ja rakastunut siihen nykyiseensäkin joskus. En usko, että minä olisin sitten joku poikkeus joka "parantaa" miehen epäluotettavuudesta (saati väkivaltaisuudesta). Sama pätee myös alkoholia liikaa kuluttaviin miehiin. Jos ei ole löytynyt mitään itsestä lähtevää halua vähentää juomistaan, niin en usko asian korjaantuvan suhteen myötä. Koen, että ihmisillä joko on tai ei ole selkärankaa. Ei mihinkään omiin ongelmiin (oli sitten parisuhdeongelmat, viina tai väkivaltaisuus, jne) löydy ratkaisua vain ulkoa päin. Itsestä se kaikki lähtee ja luotettavampi sellainen mies on, joka läpikäy nykyisen suhteensa loppuun ennen kuin edes aloittaa mitään uusia.
Ämmä selvästikin kuvitteli, että on jotenkin erikoinen ja parempi kuin edellinen, että kykenee muuttamaan miehen. Itse en pettäneen kanssa alkaisi millekään ja jättäisin, jos myöhemmin saisin tietää-liian iso ero arvomaailmassa.
Lisäksi arvot tuolla miehellä ja naisella, joka alkaa tieten tahtoen kolmanneksi osapuoleksi, ovat täysin "omaa luokkaansa." Ei tarvitse sitten ihmetellä, kun samanlainen omaa etua ja tyydytystä ajava käytös jatkuu myöhemminkin.
No kyllähän sillä menneisyydellä on oma merkityksensä, ihan jokaisessa asiassa. Sillä kaikkihan meistä tehdään niitä päätelmiä toisista ihmisistä heidän menneiden tekojensa perusteella.
Jos joku on pettänyt aiemmassa suhteessa niin kyllä minä ainakin ajattelisin siten että hän tulee todennäköisesti pettämään siinä seuraavassakin. Tyhmää ja tuomitsevaahan tuollainen ajattelu on, mutta jotenkin se vain tuntuu järkevältä kun loogisena ihmisenä itseään pitää.
Mutta varmaan sitä pystyy luottamaan toiseen paremmin jos sitä ajan kanssa tutustuu ja viettää aikaa yhdessä, ehkä noille aiemmille teolle kuulee myös niitä perustelujakin ja niitä voi alkaa jo ymmärtämään. Mutta juuri siinä tutustumisvaiheessa tuolla toisen menneisyydellä on paljonkin painoarvoa, kun toista ei vielä tunne kunnolla.
Tuolla Milla Magian aloituksessa pariskunta oli tavannut kun pettäminen tapahtui, ja ehkä siitä oli siten helpompi ymmärtää. Mutta sitä en oikein ymmärrä että miksi se uusi pettäminen sitten tuli niin kovana yllätyksenä. Oliko usko siihen "kyllä minun rakkaus muuttaa hänet" ajatukseen liian vahva? Vai oliko sitä ihminen vain sokeampi niistä oman suhteen ongelmista jotka johtivat sitten tuohon pettämiseen? Vai onko se vain niin että kerran pettää, pettää aina? Onko tässä mitään järkeä, kun ei tunne ketään noista eikä tiedä tilannetta tai siihen johtaneita syitä lainkaan? Onkohan tässä kappaleessa jo vähän liian monta kysymysmerkkiä?
Kiitos kaikille kommenteista. Hyviä ajatuksia tullut. Jackaroon kysymykseen vastaan, että itsekin ihmettelin sitä miksi se miehen petos tuli tälle naiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olisi luullut hänen varautuneen siihen mahdollisuuteen, koska niin oli tapahtunut ennenkin. Ehkä selitys voisi olla, että hän uskoi sokeasti rakkauden voittavan kaiken. Nykyisinhän monesti ihannoidaan sellaista sokeaa, kiihkeää rakastumista, joka saa ihmisen jättämään kaiken entisen ja seuraamaan tunteitaan ja jättämään kumppaninsa, jopa lapsensa, jos siltä "tuntuu". On suorastaan muotia sanoa, että seuraa sydämesi ääntä. Valitettavasti se sydämen ääni sekoitetaan usein hormoonien ääneen. Telkkarin saippuasarjat ja halpahintaiset rakkausromaanit usein ruokkivat tälläistä ajattelutapaa. Samoin ns. julkkiskulttuuri. Siinä on vain se ikävä puoli, että kiihkein rakastumisen huuma ei yleensä kestä kuin muutaman vuoden ja sitten alkaa arkipäiväistyminen. Siksi ihminen, joka haluaa elää jatkuvaa rakastumisen huumaa, joutuu aina etsimään uuden kohteen, kun entisestä alkaa into laimeta. Harva muistaa, että rakastuminen ja rakastaminen eivät ole sama asia. Rakastuminen usein toki johtaa rakastamiseen, mutta se voi johtaa myös totaaliseen kyllästymiseen, kun kiihkein huuma hiipuu. Eräs viisas vanha pappi sanoi kerran, että nykykulttuurissa korostetaan rakastumista rakastamisen ja sitoutumisen kustannuksella ja siksi ihmissuhteet eivät useinkaan kestä.
Ja höpön löpön. Rakastuminen ja rakastaminen ovat sama asia, kuuntele sinä kaikenmaailman pappeja ja guruja. Kun ihminen rakastuu hän todellakin rakastaa ja haluaa olla ja elää rakkaansa kanssa. Hänen rakkautensa ei johda kyllästymiseen, jos rakkaus on alusta lähtien ollut oikeanlaista, oikeanlaisen ihmisen kanssa sidottu suhde, jossa rakastetaan aidosti sekä sanoin että teoin. Kumppaniinsa voi myöskin rakastua aina uudelleen, nähdä hänet samalla tavalla kuin rakkauden alkuvaiheessa. On idioottimaista opettaa, että rakkauden huuma johonkin katoaisi ja muuttuisi ja lopahtaisi jonkun annetun määräajan jälkeen. Olen aina vierastanut tälläisiä samaan muottiin kaikkea niputettuja ismejä. Itse opetan muita aina katsomaan yksilöllisesti omaa tilannettaan, jokainen suhde, jokainen ihminen on yksilö ja ainutlaatuinen..mitään johtopäätöksiä ei voida eikä kannata tehdä minkään ihmisuhteen kannalta. Mahdottomaksi luultu ja epäonnistumaan kuviteltukin suhde saattaa olla mitä onnellisin ja parantua vaan vanhetessaan.
Pettäjät tietävät mitä tekevät he ottavat riskin ja tietävät sen, heille tärkeintä ei ole rakastaminen vaan epätoivoinen halu saada olla jonkun rakastama ja sillä on oma hintansa - aina.
Minä olen ihmetellyt samaa. Minulle miehen moraali on todella tärkeä asia, hyväsydämisyys sytyttää minut. Ihminen, joka on valmis pettämään avioliitossaan, ei anna itsestään moraalisesti korkeatasoista kuvaa.Kaikenlainen kieroilu ja epärehellisyys saavat minut ottamaan jalat alleni äkkiä.
Ymmärrän kyllä sen, että ihmiset rakastuvat joskus sokeasti. Silloin voi olla vaikea nähdä omaa rakastaan realistisin silmin. Ja eihän se, että pettää yhdessä suhteessa, tarkoita sitä, että pettäisi toisessa, koska kaikki suhteet ovat erilaisia. Minulla on kuitenkin sellainen mielikuva (en siis tiedä, onko totta), että pettäminen liittyy usein tietynlaisiin elämänarvoihin ja persoonallisuuden piirteisiin. Itsekäs, ajattelematon ja "kaikki mulle heti" -tavalla ajatteleva persoona pettänee todennäköisemmin kuin vakaa ja muita kunnioittava ihminen.
Ämmä selvästikin kuvitteli, että on jotenkin erikoinen ja parempi kuin edellinen, että kykenee muuttamaan miehen
jep sama kuin niiden kans jotka aikoo muuttaa sen väkivaltaisen miehen jonka matkaan lähtevät
voi olla että nauttivat myös siitä jos miehellä on esim panomiehen maine tai on pelätty tappelija
Totta kai sillä toisen ihmisen menneisyydellä on merkitystä, sillä me kaikkihan muodostamme toisesta kuvan juuri hänen menneisyytensä perusteella. Ongelmia tulee oikeastaan vasta sitten jos toinen yrittää salata tai jopa valehdella siitä omasta menneisyydestään. Olen joskus kohdannut miehiä jotka ovat valehdelleen minulle ihan päin naamaa ja kyllähän ne suhteet ovat loppuneet sitten heti kun totuus on selvinnyt tai miehen oma käytös on osoittanut aiemmat puheet pelkiksi valheiksi. Joskus se vain on ollut vähän outoa, kun miehet ovat saattaneet valehdella sellaisista asioita joista en nyt niin olisi edes välittänyt, mutta se valehteleminen on sitten saanut minut menettämään luottamukseni miestä kohtaan ja sitä kautta suhteeseemme. Onneksi olen selvinnyt näistä aina melko pienillä 'haavoilla', joten ei ole mitään traumoja jäänyt tai muutakaan mitään kauheaa.
Sanonpa vaan että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan.
Kyllä kannattaa.
Muuten sitä on vain selkärangaton liero.
Olenpa kuullut kuule naiselta sellaisen kommentin kun oli muuttamassa yhteen miehen kanssa joka oli pettänyt vaimoaan ja jätti siis tämän naisen takia että on miehen kanssa koska mies on niin "aito, luotettava ja rehellinen".
Kuulemma myös "jämerä".
En tiedä viittasiko nuo sitten joihinkin seksuaalisiin fyysisiin ominaisuuksiin koska jää hämäräksi jos mies pettää vaimoaan ja kahden poikalastensa äitiä jonkun 10 vuotta nuoremman kanssa ja muuttaa tämän kanssa yhteen noilla ominaisuuksilla.
Vastaavanlaisia juttuja olen kuullut muitakin. Ei mene minulle jakeluun lainkaan.
Rakkaus on sokea ja sehän on rakkautta jos seksinhimoisena päätyyy suhteeseen varatun kanssa.
On tullut omakohtaisesti koettua vastaavanlainen saattaen vaihdettava tapaus. Ex vaimoni oli naimisissa kun tapasimme ja samalla tavalla hän hankki uuden suhteen ennenkuin haki eroa. Hölmön rakastuneena en halunnut nähdä asioita, vaikka hälyytyskelloni soivatkin. En halunnut kuunnella järjen ääntä, kun se olisi rikkonut niin ihanan illuusion. Enää en sitten uskalla rakastua, en luota itseeni rakastuneena. Rakastamaan ehkä opin vielä pikkuhiljaa, mutta se ei taatusti tapahdu rakastumisen illuusion kautta.
Faktoja on vaikea tarkastella sellaisina kuin ne ovat tilanteessa, jossa omat tunteet ovat vahvasti pelissä. En yhtään ihmettele, jos ajatus tuollaisessa tilanteessa kulkisi rataa "miten tämä on mahdollista - meillähän oli todella vahvoja tunteita, sellaista tosirakkautta, jotka hänen edellisestä suhteestaan puuttui - niinhän hän jopa kertoi - eikö se edellinen suhde ollutkin vain laastari tyhjyyttä täyttämässa" ja sitä rataa. Omat tunteet ovat vahvoja, konkreettisia ja kiistämättömiä, ehkä oikeutetustikin ihminen miettii, että kukaan muu ei voi tuntea juuri tällä tavoin - ja ehkä ei voikaan, mutta silloin vertaillaankin appelsiineja ja omenoita, eikä omenoiden kokoa keskenään.
Löysin tämän vanhan ketjun, kun tämä liitty hyvin yhteen juttuun tuolla uskottomuus-palstalla. Siellä joku sinkkunainen itkee ja kiroaa, kun on suhteessa ukkomieheen ja mies lähtikin lomamatkalle vaimonsa kanssa. Siis mitä helvetttiä? Onhan sillä miehellä täysi oikeus lähteä lomalle oman muijansa kanssa. Niin kuuluu tehdäkin. Jos joku sinkkunainen on niin tyhmä, että alkaa ukkomiehen jalkavaimoksi, niin kärsiköön nahoissaan ja tyytyköön siihen, että vaimo on se ykkönen ja itse on vaan kakkonen. Kuka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
jotkut naiset ovat niin omahyväisiä.. Ovat vain innoissaan kun mies on heidän kanssaan vaikka se tarkoittaa pettämistä
mä oon kyllä alottajan kanssa ihan täysin samoilla linjoilla, ja omalla kohdallani todennut todeksi kyllä sen, että jos mies pettää edellisessä suhteessa, aika varmasti pettää myös uudessa, ja jos on väkivaltaista taustaa suhteessa, sekin jatkuu.
Tämä mun exäni oikein loistava esimerkki, ja nyttenkin, kun sen uuden naisen löysi, sitä pettänyt jo kymmeniä kertoja ja onpahan muija turpaansakin saanut....
Ihmettelen vaan, että miksi musta tuntui pahalta kun kuulin niiden kihlauksesta, tai yhteen muutosta... ehkä siksi, kun tiedän ettei exästäni ole mihinkään aitoon suhteeseen, ja silti se menee kihloihin ja muuttaa yhteen kihlattunsa kanssa, mutta minä joka vakavissani tahtoisin sitoutua ja löytää elämänkumppanin, olen sinkku......
... olenkohan mä nyt ehkä vähän katkera...?
Lohduttaudu sillä, että tuskin niiden suhde tulee kauaa kestämään. Oikeastaan se nainen teki sinulle palveluksen, jos hänen "avullaan" pääsit paskamaisesta jätkästä eroon. Nyt on sen toisen vuoro kärsiä siitä, ei enää sinun. Kun otat opiksesi menneestä ja käytät harkintaa, voit vielä löytää ihan mukavan miehen.
näin mä olenkin pyrkinyt ajattelemaan.. vaikeaa siitä tekee se, että meidän yhteiset lapset jää ilman biologista isäänsä, koska se uusi nainen on sekopää juoppo, jota minä en halua lasteni lähelle.
Exä hulluudestaan ja juoppoudestaan huolimatta taas aikoinaan oli oikeesti hyvä mies ja hyvä isä, kunnes alkoi taas viina maistumaan...
Huoh... ehkä se onkin se syy, miksi musta tuntuu pahalle... kun tiedän, että mies pystyisi parempaakin, mutta sen uuden naisen seurassa se ei pysty olemaan viikkoakaan selvinpäin...
noh, jospa muuttaminen pois tältä kylältä alkais tekeen mun elämästä vähän helpompaa..
Naisille on tv-ohjelmien ja romanttisten elokuvien kautta syötetty se naurettava ajatus, että miehet ja suhteet voivat muuttua parempaan.