Oli eilen tv-uutisissa juttua. Kaupunkiin pitää päästä, ravintelit ja muut jutut kiinnostaa enemmän ilmeisesti kuin maalaiselämä.
Naiset eivät viihdy
maalla
132121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No ei niissä uutisissa kyllä niin sanottu, että ravintolat ja biletys kiinnostaa enemmän.
Naiset eivät halua enää uhrata itseään entiseen tapaan emännän roolissa. Huhkia aamusta alkuyöhän. Ei juurikaan yhteistä aikaa miehen kanssa, paitsi työtä tehdessä. Maatilalta ei kovin helposti lomalle lähdetä ja taitaa maalla ystäväpiiri, palvelut ja muut hävitä kaupunkeihin pikkuhiljaa.
No sehän on looginen johtopäätös. Voihan maalla käydä töissäkin muualla, enemmistö nykyään tehnee niin ?
Viittasin tällä siihen uutiseen, josta aiheen aloittaja puhui.
että kun ei ole shoppailumahdollisuuksia, niin ei voi tuhlata rahojaan niin helposti eikä voi näyttää hienoja kuteitaan toisille naisille.
silti ei ravintolat jaksa kiinnostaa....ikuinen sinkku...valitettavasti.
Mä ainakin muutin kaupungista maalle just siksi, että viihdyn täällä!
Muutitko ihan Keravalle asti ? Mutta jos mennään vielä pohjoisemmaksi, niin naisia ei sitten löydykään!
Kerava on vielä kusirajan sillä puolen:o)
Asutaan kaupungis, perhe tarttis perustaa ja asunto hommata. Molemmat käy kaungissa töissä.
Puoliskoa hirvittää ajatus omakotitalosta edes kaupungin laidalla, saatikka jossain missä ei bussit kulje.
Hän on ikänsä asunut betonilähiössä, minä kasvanut maatalossa.
Tahdon tilaa, pihaa, ilmaa, rauhaa.
Hän sanoo että maalta olisi liian pitkä matka kaupunkiin (sisäisessä liikenteessä saa päivittäin hukkumaan tunnin tai kaksi vaikka asuisi kaupungissa). 100 kilsan päästä pääsee junalla reippaasti alle tunnissa keskustaan, eikä tartte stressata liikentees...
Hän sanoo että maalla ollaan liian tuttavallisia ja se ahdistaa häntä. Silti häntä ärsyttää seinänaapurit ja talon vanhempi väki joka viettää aikaansa pihalla...
Hän sanoo että maalla lapsilla olisi huonompi olla (ei harrastuksia, kaikki kaukana, pienessä koulussa opitaan helpommin pahoille tavoille, ei kauppoja...?). Minusta kaupungissa kukaan ei piittaa mistään, naapuri ei edes älähdä jos rappukäytävä on täynnä murtomiehiä. Kakarat roikkuu jengeissä kaduilla ja leikkii "katu-uskottavaa". Ja minkä helvetin takia pitää olla koko ajan shoppaamassa?
Betonilaatikko ahdistaa. Mitä teen? Otanko eron? Pitääkö vain sopeutua ja kärsiä koko loppu elämä? Rupean ryyppäämään ja tutustun lähiökuppilaan...
hieno kaupunki, enkä yhtään ihmettele ettei vaimosi halua sieltä? pois.
Asun maalla ja lasten kanssa kotona olleena olisin monta kertaa vaihtanut osoitteeni Helsinkiin. Olisi kuule vähän toisella lailla valinnanvaraa ja vaihtoehtoja missä aikaansa kuluttaa, ja miksei rahansakin :)
Helsinkiä kauniimpaa paikkaa ei kesällä paljoa löydä mielestäni, mutta kauneus on katsojan silmissä.
Voin sanoa, että vaimosi tietää mistä puhuu, kyllä maalla voi myös ahdistaa että kaikki tuntee toisensa
Kumpi on kivempaa jalkojen alla:
- kuuma ja kova kivikatu (kilometri toisensa jälkeen)
- viileä ja pehmeä nurmimatto (huom. ei lasinsiruja, ruiskuja tms.) Kukaan ei pölli sun pyörää selkäs takaa.
Mukavampi uintipaikka:
- täyteen kansoitettu hiekkaranta, jonne eukko ei kehtaa mennä jos masu roikkuu tai uikkarit ei oo ihan viimestä huutoa
- oma ranta, oma sauna, oma rauha, ei roskia, lasia, rantarosmoja ja uikkareista viis
Mukavampi kauppamatka:
- hehtaariautomarketti täynnä hikisiä ja kitiseviä ihmisiä, ostoksiin aikaa 2 tuntia, asfalttia, asfalttia, asfalttia... ja bensa palaa - hermot samoin.
- rauhallinen kirkonkylän marketti, ei tönimistä, ei ahtautta, ostoksiin aikaa 0,5 tuntia, kotio menee vaikka pyörällä ja kuuntelee heinäsirkkoja samalla.
Rentouttavampaa norkoilua:
- kaupungilla liikenteen seassa, tai kahvilassa "vittuuks tänne tuut istuu jos et osta mitään?"-palvelulla. Sekopäät ja kännikalat kertoo elämäntarinaansa ja huutaa naama punasena jos käsket painumaan kuuseen...
- ihan missä vaan, koska vaan. Vaikka kesken lenkin kiipeisit puuhun katseleen maisemia, eikä kukaan aja sua pois vaikka istusit siä aamuun asti...
Mukavempi iltanen:
- betonikorttelissa tiukasti omassa boksissa parvekkeella tai maksullisessa "viihdepisteessä" jossa voi saada turpaansa ihan muuten vaan
- omalla pihalla; uiden, grillaten, lukien ja tilaa ja rauhaa olla. Romantiikkaa löytyy vaikka kesäiseltä tanssilavalta.
kyl maalaiselämä aina kaupunkielämän voittaa!!!
=) mua on ainakin turha houkutella kaupunkiin asumaan..
Mä en ainaka edes suostu harkitteen muuttoo kaupunkiin. Ei kiitos! Asun maalla yksin, omassa talossa, kaukana kaikesta saastasta. Enkä ole mikään 60 v eukko, vaan kohta kaksnelonen sporttinen elämää rakastava neito. Ite hoidan talon askareet, pihatyöt, lumityöt, puutyöt yms. Enkä todellakaan ole mikään raavas, vaan juuri ja juuri sulka päässä normaalipitunen ja painokin on alakantissa rankasti, kaiketi johtuen työn määrästä. Pärstäkerroin riittäis KUULEMMA mallin töihin-> Eipä paljoo kiinnosta. Maalla on mukavaa ja vielä mukavampaa ois, kun jonain kauniina päivänä, iltana tai vaikka yönä löytäs sen oman puolikkaansa...