Mitä mieltä olette tiettyyn aikaan päivästä tiettyyn tilaan kokoontumisesta kahville? Olen epäsosiaalinen jos tällainen ilmaisu sallitaan, eli en tykkää paskan ja small talkin puhumisesta työpaikan kahviporukassa.
Mitä reaktioita se aiheuttaa muissa, jos joku ei osallistu näihin "pakkokahveihin"? Aletaanko kahveilta pois jäävää pitää jotenkin omituisena, vai? Kokemuksia tästä?
Mitä reaktioita se aiheuttaa muissa, jos joku ei osallistu näihin "pakkokahveihin"? Aletaanko kahveilta pois jäävää pitää jotenkin omituisena, vai? Kokemuksia tästä?
Vastaukset 40
Vanhimmat
kyllä, ja ruvetaan tupisemaan selän takana. Pistä vaikka naamari siksi aikaa.
Pikemminkin vähän huolestutaan. Kaikki ei ole kunnossa, jos noin käy. Jos joku tietää syyn, poissaolo hyväksytään ja lakataan ihmettelemästä.
Olenkohan erikoisessa työpaikassa!
OLET
Joku vaan, olet hyvässä työpaikassa jos teillä tosiaan reagoidaan noin. Yleensä se menee just niin että aletaan pitää outona, useimmiten vähän ylpeänä tyyliin että ei sitten meidän seura kelpaa. Mutta toisaalta, niinhän se taitaa ollakin. Vai onko?
meillä jokainen saa pitää taukonsa missä ja miten mielii kukaan siitä mitään ajattele, vaikka yhteinen koppi onkin ,tai oikeastaan monta koppia, kukaan ei tiedä millä kopilla olet tai istutko kukaties ulkona penkillä tai kulmantakana varjossa. tai pukukaapeilla tai ruokatuvassa, aika monta keinoa välttää työtovereita jos niin haluaa.
Meillä on suositus, että kahvit juodaan omassa työpisteessä. En käy yleisillä kahveilla eikä siitä ole koskaan tullut mitään sanomista. eihän joka paikassa edes voi kaikki olla yhtä aikaa kahvilla, monet on asiakaskäynneillä palavereissa yms. Aika yksitoikkoinen paikka, jos kaikki on samaan aikaan kahvila.
kylläpä teillä on vastenmielistä sakkia töissä jos ei voi yhdessä tauolla edes olla, kuka nyt omassatyöpisteessä viitsisi vielä tauoa ajankin olla kun voi kavereitten kanssa kuulumiset vaihtaa.. Sitä'paitsi on kiellettyä olla omassatyöpisteessä jos aikoo syödä tai juoda jotain , on vaaralliset aineet kyseessä, ei siis kynät ja kumit.
Liikaa amerikkalaista stereotypiaa toimistojen tavoin. ;(
niinpä niin ,ei kaikki ole toimistoissa töissä, on vielä oikeita töitäkin tekeviä. ja siellä on se taukokulttuurikin vähän erilaista kuin toimistoissa murjottaminen. Toimistot sitäpaitsi ovat johtavassa asemassa työpaikka kiusaamisessa, että en yhtään ihmettele jos ''omassatyöpisteessä'' mielellään pysyttelevät, näin ei tarvi kohdata työkaveria.
Riippuu tyystin niistä työpaikan ihmisistä ja ilmapiiristä.
Jos fiksua porukkaa niin jonkun jääminen pois kahvikeskusteluista ei haittaa eikä sitä pidetä mitenkään omituisena.
Jos et juo kahvia niin voit joskus tokaista, että et siksikään käy kahvijutusteluilla.
Ei kaikki tykkää kahvetella porukassa ja ihmiset on niin erillaisia joten mitään epänormaalia tai omituista ei ole jos joku ei toisten kanssa kahvittele.
Joskus on kuitenkin hyvä tehdä näissäkin asioissa poikkeus omalla kohdalla eli poiketa tavoistaan, sekin meinaan voi piristää kun poikkaa omista rutiineistaan.
Odotan kahvituntia juuri , koska siellä on sallittu ns höpönlöpö ja small talk.
Sosiaalisuutta ilmassa varmaan. Ne eivät ole pakkokahvit vaan hengähdystauko.
Meillä poissaolo kahveilta sallitaan ei pähkäillä syitä. Varmaan on monenlaisia
työpaikkoja joissa vapaa kanssakäyminen ei onnistu. Ei tarvi peilata muissa tahtooko olla sosiaalinen. Epäsosiaalinenkin saa olla rauhassa. Ketä ne höpönlöpön jutut haittavaat?
Usien on myös niin, että on olemassa eri vakiintuneita kahviporukoita. Niihin ei ole kaikille sallittua mennä.
Sitten on semmonen yleistila, jonne kaikki työharjoittelijat ja työllistämistuella palkatutkin voivat mennä nauttimaan kupposta.
Parhaimmassa tapauksessa kahvitilat ja tauot voivat olla ihan mukavia, mutta voi niistä tulla tosi piinalllista pakkopullaakin. Saattaa olla niinkin, että joku häädetään kahvitauolle, että siitä päästäisiin juoruamaan sisäpiiriasioista.
Suomalaisten työajasta kolmannes kuluu muuhun kuin työntekoon. Muihin kuin työtehtäviin liittyviin asioihin käytetään työpäivästä yli 2 tuntia.(kaupassa,lääkärille,jouluostoksilla,kampaamokäynnit,...)
Eniten aikaa käytetään internetin selailuun, yli 90 minuuttia työpäivästä.
Netissä aikaa tuhlaavat erityisesti yrittäjät ja johtavassa asemassa olevat.
(facebook,skype,twitter)
Työaikaa kulutetaan myös lepäilyyn työtehtävien välissä, jutteluun työkavereiden kanssa muista kuin työasioista sekä laiskotteluun. Tupakoitsijoilla sauhutteluun menee yleensä 10–20 minuuttia päivässä...
Tosiaakin kahvitunnit voisi aivan rauhassa poistaa toimistotyöntekijöiltä, koska ne ovat alunperin tarkoitettu raskaammissa töissä oleville, jotka varmasti tarvitsevat kahvitaukonsa. Toimistoväen kahvitauot ovat nykyisin enemmänkin juorutilaisuuksia, joihin palaa työaikaa meidänkin työpaikallamme yhteensä n. tunnin verran päivässä. Senkin ajan voisi hyödyntää järkevämmin tai vaikkapa lyhentää työpäivää sen verran.
Hyvä ehdotus tuo työpäivän lyhennys kahvitaukojen verran ! Itse olen miettinyt ihan samaa, mikä ihmeen pakko on osallistua juorukeskusteluihin kun ei tosiaankaan kiinnosta ja huvita moinen...?
Itse olen vähän samanlainen. Kun ei kukaan kysy minulta mitään, en minäkään kysele muilta. Omasta mielestäni on ok että kaikki ei osalistu. Ihmiset on erilaisia ja toiset ovat hiljaisempia kuin toiset. Riskinä on aina se, että sinua pidetään ylimielisenä tms.
Sama juttu naapureiden ja sukulaisten kanssa! Kun pitää hieman väliä, niin välitkin pysyvät parempina. Jos on paljon tekemisissä, niin jo kohta alkaa joku aivan idioottimainen torailu aivan typerästä asiasta.
Ihminen on useimmiten sosiaalinen laumaelukka - siksi moni kokee tarvetta hakeutua seuraan jauhamaan paskaa...
Just noin.
Olen yrittänyt kartoittaa omaa käyttäytymistäni ja tällä erää heittäännyin avoimuuden puolelle. Ei olisi kannattanut. Kaikki eivät vaan ole samanlaisia. Toiset kokevat avoimuuden materiaaliksi, jonka voin heittää takaisin silmille, käsittämättömissä tilanteissa. Just sellaista pastanjauhantaa, jolle jotenkin pitäisi osata panna stoppi.
Ja miten suhtautua työkaveriin, joka kolmannella työviikolla korottaa itsensä kolmanteen potenssiin, utelee jokaisen palkan, työsuhteen keston, mitätöi miten milläkin tavalla toisen olemista, tyyliä elää, ihan mitä vaan.
Joku kenties kutsuu sitä rennoksi kuittailuksi, mutta se on sellainen hienovireinen raja, mistä sitten alkaa silkka *ittuilu.
Hän on kärkäs kommentoimaan ja sanomaan.
Mutta häntä ei arvostella - tai hän on sitten hiljaa koko päivän tai vaikka koko viikon...joten :) sillähän se on ratkaistu.
Ihminen ei ole mikään sosiaalinen otus. Suurimmalle osasta ihmisistä ainoastaan ja vain se oma perhe eli kaikkein läheisimmät ihmiset ovat todella tärkeitä, muut ovat vain "kertakäyttötavaraa", joita menee ja tulee.
Onko tämä henkilö Pohjanmaalla?
Olen muuten niin hyvällä työpaikalla, että kukin juo kahvinsa just silloin ku huvittaa. Mua ahdistaa sellaset pakkokahvit samaan aikaan kivojen työkavereiden kaaaa.
Noin meilläkin. Meillä on kaksi kahviota, joissa on vakiintuneet porukat. Itse en oikein tiennyt kumpaan mennä, joten en mennyt kumpaankaan. Nämä ovat vähän eri hommissa ja minä olen yleishenkilönä, teen toimistotyöt ja aulapalvelut molemmille. Ohjeissakin lukee, että kahvia saa juoda silloin kun haluaa, mutta jos on pakko mennä kahville, on suositus että siellä ei sitten istuta liian pitkään.
Meillä on otettu puolisen vuotta sitten päämääräksi pitää tunnin kahvitunti perjantaisin osastomme käytävällä, aulatuoleissa. Kävin pari kolme kertaa mutta alkoi vituttaa.
Meidän yksi pikkupomo on suulas paskaa puhuva kusipää, itseään täynnä ja koko ajan kertomassa itsestään juttuja ja vittuilee avoimesti työntekijöille nolaten heitä mm. alapäävitseillä jne. Hänellä on oma uskollinen hissukka-hännystelijäporukka joka istuu aina tuon sairaan pomon ympärillä.
Ei kiitos. Mieluummin istuskelen työhuoneessani sen kahvin juoden. Olen täällä tekemässä vain hommani jotta saan palkan. Minua ei ole palkattu tänne kuuntelemaan ja kärsimään tuon sairaalloisen paskiaisen kanssa. Tuo pomo nyt ei paskanjauhannaltaan ehdi mitään töitä tehdä, eikä hänelle muutaman pikkupomon katraassa ole juuri töitä annettukaan -on siis sellainen "seremoniamestari".
Joten älkää stressatko kahvikokoontumisesta, se ei ole pakko eikä tarvitse osallistua! Ajatelkoot mitä ajattelevat, viis siitä.
Samanlaisia kokemuksia paljonkin. Ei vois vähempää kiinnostaa nämä paskanjauhannat. Juon kahvit omassa työpisteessäni ja en ole välittänyt muiden arvosteluista ja mielipiteistä ko. asian suhteen. Hyvin toimii.
Hyvä kirjoitus. Samaa mieltä!
Minä lueskelen sanomalehtiä kahvitauoilla kun en ole sosiaalinen juttumies minäkään.
En paljon osalistu krskusteluihin, joidenkin kanssa enemmän ja muutaman kanssa tiskin lainlaan. minut katsottiin olevan passiivinen kiusaaja, vaikka olen hiljainen. Asiastakyllä avaan suuni, mutta yksityisyyden tai toisten asioiden puiminen ei ole minun juttu.
Aloitin lukemaan uutisia käyttäen siihen puhelintani, olin porukan mielestä epäkohtelias.
Nyt otan hesarin eteeni ja luen sitä antaumuksella ja samalla saa tilaa parin kahvittelijan paikan verran.
Toiset valittaa, että kahvituntia ei kerkee pitää...minua ei huvita pitää. Teen töitä samalla kun juon sen kupillisen. Aamuisin ei edes tee kahvia mieli. 80-luvulla toimistotöissä oli kahvitauko vain iltapäivisin, milloin lie tämä tapa istua lorvimaan suunnilleen heti kun töihin tullaan tullutkaan. Ei mulla tee edes mieli kahvia klo 9 kun olen tottunut aamulla ennen töihin lähtöä kupillisen juomaan.
Lakisääteiset tauot on kyllä sinänsä täysin tarpeellisia mutta ne pitäisi saada viettää siten kuin haluaa eikä pakolla kahville lörpöttelemään jos ei halua. Onneksi itsellä on tämän asian suhteen hyvä tilanne, tauoilla saa olla omassa rauhassa.
saattaa joutua helposti silmätikuksi.
mun kahvikeskustelut loppu aikoinaan kun päätin avata sanaisen arkkuni ja ruveta suplliikkimieheksi ja se jänniti nin paljon että kun otin sellasen rennon supliikkimiehen asennon niin sillon meni sulkijalihaskin rennoks ja pärähti sellanen vinkutärinäpieru että nykysin koitan olla entistä huomaamaton luuseri ääneti nurkassa muumilimuani imien pilleitse!
t:kalevi
Onpa hyvä huomata että on muitakin jotka ei välitä joka päiväisistä yhteisistä kahvitauoista työpaikalla. Minustakin on kiusallista kun täytyisi joka päivä mennä kahville saman ahtaan pöydän ääreen vaikka en edes juo kahvia. Se vaan tuntuu olevan jonkinlainen normi tuossa paikassa missä nyt olen. Ryhmän puolelta tulee painetta tehdä samalla tavoin, kun ei kuitenkaan ole mukavaa joutua syrjityksi tuon asian takia. Muutenkin työ on työpöydän ääressä tehtävää toimistotyötä niin mieluummin lähtisi vaikka hieman jaloittelemaan taukojen ajaksi. Minusta tuo kahvittelu jotenkin pakottaa olemaan sosiaalinen ja keksimään puhumista lähes tuntemattomien ihmisten kanssa. En välittäisi jakaa yksityisiä asioita työkavereiden kanssa. Puhun kyllä säästä, uutisista ja yleisistä asioista mutta liian tuttavalliseksi en tahdo ruveta.
Jotenkin nykyään on mennyt liian paljon painopiste tuolle sosiaaliselle pelleilylle ja kaikenlaiselle esittämiselle. Työ ei ole enää se pääasia töissä. Mieluummin tekisin työt ja hoitaisin muut asiat vapaalla. Vastenmielistä yrittää luoda suhteita ihmisiin jotka on täysin erilaisia ja yhdessä vain työpaikan perusteella. Sitten siinä höpistessä ja toisten kanssa pyöriessä tulee vaan kaikenlaisia erimielisyyksiä ja kateus kukostaa.
Niinpä; eihän se nyt riitä että tekee työnsä, ei sekään että pitää työstään. Pitää pitää työkaverien seurasta, oli ne millaisia hyvänsä...
Nythän on mietitty miten työuria saataisiin pidennettyä eikä porukka pakenisi eläkkeelle heti kun mahdollista. Kyllä semmoinen edellyttäisi sitä, että työssä voi jokainen olla oma itsensä eikä tarvitse mukautua kahvi-, lounas- tai vaikka kaljaporukan mukaiseksi.
Olen kokenut tilanteita, joissa on paineita olla sosiaalinen. Yksi työntekijä ei tullut yhteiselle tauolle, ja tätä ihmeteltiin ja oltiin loukkaantuneita. Totesin, että ei kenenkään ole pakko olla näin sosiaalinen, mihin sain tyrmäävää palautetta. Olisi pitänyt jaksaa aina olla "jutussa mukana" ja jakaa henkilökohtaisia asioita. Menin tuohon lankaan, ja sain osan henkilökohtaisista asioista takaisin silmilleni, kun meni myöhemmin sukset ristiin.
Nykyisessä työpaikassani ei ole virallisia kahvitaukoja, mutta kerran viikossa saamme olla kahvilla esimiehen luvalla, ja muitakin taukoja saa pitää, mutta kohtuudella. Osallistun tähän viikottaiseen juttuun mielelläni. Mitään pakon tuntua ei ole.
Itse en kanssa ymmärrä tätä että väkisin pitäisi ahtautua samaan pöytään naamatusten vaikkei ole mitään yhteistä puhuttavaakaan. Mä ainakin tykkään istuskella rennommin sivussa itekseni ja lukea vaikka lehteä.
Kuitenkin työn ohessa tulee jutusteltua työkavereiden kanssa ja jos samanhenkistä porukkaa on niin saattaapa niiden kanssa kahvillakin ohimennen porista mut en mä perkele väkisin ala keskusteleen heppujen kanssa joilla ei ole mitään yhteistä itseni kanssa eikä yksinkertaisesti keksi muusta ku säästä puhua.
Pitäkööt sitten ylpeänä tai ei.
Samaa mieltä!!! Jos itse on syntynyt 50-luvun lopulla ja kahviseura 80-luvulla, niin aika hiljaiseksi vetää! Ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella niitä juttuja ja kikatusta! Pitäisikö edes? Mulle täysin yhdentekevää, mitä minusta ajattelevat! Varmasti pitävät ylpeänä ja ylimielisenä.
Kuka haluaa ehdoin tahdoin pilata päivänsä puhesaasteella, jota yleensä ylläpitävät yhdet ja samat kaakattajat kahvitunneiilla vuodesta toiseen ja jutut ei juuri vaihdu.Muutama sivistynyt, toiset huomioonnottava ryhmästä yleensä löytyy, mutta aika nopeasti havaitsevat ,ettei ole mitään mieltä harrastaa kilpalaulantaa suu vaahdoten.
Juu ei se kauheasti houkuta aamulla silmätsikkurassa mennä kuuntelemaan joidenkin itse aiheuttamaa 'sosiaalipornoa' siitä, kuinka mulla nyt on rahat vähissä, kuina mua nyt särkee sieltä ja täältä, mutta silti raahauduin töihin ja kuinka kuuluisa mun edesmennyt exä nyt olikaan...hohhoijaa.
Itse en käy kahvitunneilla ollenkaan, mielestäni kahvitunnit on tarkoitettu raskaampaa työtä tekeville, itse teen toimistotyötä eikä meille edes työehtosopparin mukaan kuulu mitään kavhitaukoja. On maninita, että kahvin voi nauttia työn ohessa.
Hyvä kirjoitus. Samaa mieltä, olen myös toimistohommissa. Pitäköön muut hyvänänsä kahvitauot, jossa vain ilkeitä puhutaan toisista.