Kyllästyttää

Ei se äijä mitään muijaa tarvitse jos totta puhutaan!! Haluaa vaan et kotona joku odottaa hänen saapumistaan. Jos äijä kokoajan haluaa olla jossain muualla harrastusten parissa, niin ei se paljoa parisuhdetta ajattele, saatikka halua viettää aikaa sun kanssa. Sun äijä ei vaan ole parisuhdeihminen, häntä ei kiinnosta. Heitä se ukko mäkeen ja sassiin!! Ja sit kans teet niin!! Ei mitään uhkailuja. Uskon että susta löytyy munaa sen verran, nyt sun tarvii vaan kyllästyä aivan lopullisesti.

Olette vaan erilaisia toiveissanne parisuhteessa. Joku haluaa olla yhdessä enemmän ja toinen taas vähemmän. Itse olen etäsuhteessa ja nautin siitä kun emme näe kovin usein. Näin saan aikaa työlleni, ystävilleni ja omille harrastuksille. Molemmat hoitavat oman arkensa ja talonsa, joten kotitöistä ei tarvitse tapella. En haluaisi, että kumppani olisi rajoittamassa menemisiäni liian paljon. Olemme uskollisia toisillemme, joten siitä ei ole kysymys. Kun sitten tapaamme, niin olemme tiiviisti yhdessä ja se on pelkkää juhlaa. Tämä sopii minulle, vaikka olenkin nainen.

Joskus tuntuu, että kahlitse ihmisen, hänen pitäisi olla joka sekunti vieressä ja toimia sormien napsutuksesta tahtonne mukaan. Ei sellainen ole mahdollista koskaan, jotenkin ajatuksenne on silloin vinoutunut.

Tiedän hyvin tarkkaan mitä harrastus vie aikaa ja varsinkin silloin kun se on esim. kilpaurheilua. Ennen kilpailua ei kotonakaan ole enää oikein ajatukset missään muulla kuin kilpailuissa ja ei siedä minkäänlaista arvostelua.
Ollu ollut joskus mukavakin olla mukana ja nauttia vähän samasta kuin nyt Suomi huuma lätkästä. Lapset sitten asettivat rajan siihen missä voimme olla mukana, joten olen hyvin minesti ollut itse kotona lasten kanssa ja heidät kasvattanut. En koe olevani kuitenkaan katkera, yritin parhaani mukaan järjestää asioita lasten kanssa, teimme junamatkoja, lentokoneellakin kävimme erään juhlamatkan. En laittanut lapsiani hoitoon isovanhemmille ja kuljin heidän kanssaan, en kadu siitä hetkeäkään. Iloitsin heidän olemassaolostaan. Olemme tehneet lukuisat retket metsään eri kaupungeihin ystävätteri ja lastemme kanssa. Viinit ja muut iltamenot eivät ole kiinnostaneet.
Tiedätteko, olen nyt todella onnellinen, puoliso on vierelläni, talous on kunnossa, voin hengittää melko vapaasti. Miehen harrastukset ovat vähentyneet ja kilpamatkat enää harvoja. Mutta paljon on muistoja ja tuttuja näistä, ihan MM-tasolta.

Jotenkin toivoisin teidän hyväksyvän asioita, eikä aina ensimmäiseksi nähdä riidan ja sen liian helposti saatavan avioeron, sillä siitä niin kovin harvoin arvokasta elämää saa jatkossa. Paha olo jatkuu ja katkeroidut.

Ja eikun flikka alat saman 'rallin' itsekin. Mene niin, että hippulat vinkuu, mieäs luultavasti rauhoittuu alta aikayksikön. Ja enemmän vastuuta huushollista kuin kissan pissat, etkö pidä kaveria vastuullisena aikuisena.

Kyllähän se riippuu ihan ihmisestä ja tarpeistä mikä toimii ja mikä ei. Jollakin voi toimia se tilan antaminen jos itsekin haluaa samaa. Olennaista on se kohtaako tarpeet ja onko onnellinen. Jos ei ole onnellinen, ehkä sitten pitää etsiä tilanne jossa on onnellinen.

Itse olen niitä ihmisiä jotka ajattelee että ainakin suhteen alussa olisi sellainen vaihe että oltaisiin yhdessä enemmänkin. Jos toinen on jo suhteen alussa koko ajan pois, missä vaiheessa sitä suhdetta muodostetaan jos toinen on koko ajan poissa? Kyllä pitkään suhteeseen voi mahtua monenlaista, että olisikin aikoja että toinen on paljon pois, sitä se myötä ja vastamäessä rakastaminen on että voi hyväksyä senkin että toinen tekee tärkeitä asioita. Esimerkkinä nyt vaikka että kumppani olisi joku urheilija MM-tasolla. Mutta toisaalta uskon että näissä suhteissa ollaan jo vakaalla pohjalla ja suhde on jo muodostettu ja ollaan oltukin jossain vaiheessa enemmänkin yhdessä, kai. Ei sitä voi sanoa että näin tai näin aina, ihmiset ja tilanteet on niin erilaisia. Jokatapauksessa minun mielestäni ei ole järkeä yrittää saada sopimaan kahta erilaista palapelin palaa, jos ne ei sovi yhteen ei ne vaan sovi yhteen ja on helpompiakin tapoja elää. Ja kyllä myöskin suhteen alkuvaiheessa kannattaa vähän katsella että millä tavalla toinen elää, että voisinko minä elää noin, voisinko hyväksyä tuon kumppanin tärkeän harrastuksen, ennenkuin jo sitten ollaan pidemmässä parisuhteessa.

Rakkaushan se on joka yhdessä pitää, rakkaus ei ole vaatimuksia ja käskyjä, se on toisen tukemista erilaisissa tilanteissa. Joskus rakkaus voi sattua.

Kannattaa miettiä, että mikä se harrastusmäärä olisi, jonka voisit hyväksyä. Olisiko se 2 iltaa viikossa 3 tuntia joko lauantaina tai sunnuntaina? Vai enemmän vai vähemmän? Ehdota miehelle, että voisiko hän vähentää harrastusmääräänsä ja tyytyä ehdottamaasi määrään?

Yleensä valitetaan, että mies ei harrasta MITÄÄN, joten siinä mielessä tilanteesi on hieman harvinaisempi. Tiedän kuitenkin esim. metsästäjiä, jotka ovat hirvimetsällä, sorsastamassa, pilkkimässä, kokeilemassa verkkoja, virvelöimässä jne jne, jolloin lähes koko vuosi on joka viikonloppu täynnä menoa.

Itselleni miehen harrastaminen ei ole ongelma, jos mies keskittyy minuun silloin, kun hän on kotona. Itse keskitän omia harrastuksiani ja kavereiteni tapaamista juuri niihin hetkiin, kun miehellä on omat treenit. Sitä paitsi minusta on mukavaa, kun mies nauttii urheilusta ja on hyväkroppainen. Meillä on sovittu yksi arkipäiväilta kiinteäksi löhöpäiväksi, jolloin ei hommata mitään menoja, vaan keskitymme toisiimme. Mies on myös vaihtanut lenkkejä tehtäväksi aamulla ennen töihinmenoa, jolloin se on vapauttanut ilta-aikaa minulle. Olen myös huomannut, että tykkään nykyään puuhastella yksinänikin enkä tarvitse siihen miestä.

Minä sovin miehen kanssa siten, että kun miestä ei kiinnosta kotityöt, niin sanoin, että hommaanko siivoojan vai otanko isomman vastuun kotitöistä, mutta vastineeksi hän maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Mies valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä kummassakin tapauksessa hän olisi joutunut maksajaksi. Toki joitakin kotitöitä hän tekee ihan itse (esim. silittää omat kauluspaitansa), mutta päävastuu on minulla ja se on ihan OK. Mies parempituloisena pystyy kustantamaan tämän ja minulle huonompituloisena jää enemmän rahaa käteen.

Jos sinä AP suunnittelet perheen perustamista, niin mieti tarkkaan, että oletko valmis yksinhuoltajuuden kaltaiseen tilaan, jossa mies on koko ajan menossa. Jos haluatte lapsen, niin miehen on sitouduttava vähentämään harrastuksiaan esim. 2 kertaa viikossa à 2 h tai muuhun sopimaanne aikaan.

Jaa-ah. Jos asutte yhdessä ja tarkoitus on elää yhdessä loppuelämä niin kyllä siitä riittää aikaa myös molempien omiin harrastuksiin.

Minä harrastan, kun muu perhe nukkuu. Pitää sitten tulla toimeen neljän, viiden tunnin yöunilla.

Oman naiseni harrastaa minä minä minä maailmakuvaa. Missään hän ei oikeastaan jousta kun hänenmielestään ei tarvi. Romantiikassakin minun pitää olla romanttinen ja hänen itseasiassa ei kuulu tehdä mitään mukavaa minun eteeni. Muutamia kertoja olen antanut pientä kritiikkiä ja muutosta näyttää olevan ihan turha edes toivoa, itseasiassa kaikki on mennyt vain huonompaan suuntaan. Jurpii, krpii ja tuttaa!

Tsemppiä sulle. Menen nyt nukkumaan kun ihan turha tässä on enää valvoa.

Eikö sinulla ole omaa elämää kun pitää kytätä jatkuvasti missä miehesi menee harrastuksissa? Turha ruveta sitomaan liikaa, ei se ainakaan sillä parane.

Aloittaja: elämäsi on tismalleen samanlaista kuin minun! Joka päivä on jonkinlaista harrastusta tai urheilua tai treeniä tai harjoitusta. Ja sitten kun olisi hetki aikaa kahdenkesken, esim. illalla, on toinen niin väsynyt ja ärtynytkin, että hukkaan meni sekin laatuaika.

Meillä menee kaikenlisäksi niin, että silloin kun miehellä olisi töiden puolesta esim. vapaapäivä, niin silloin minä olen töissä. Ja päinvastoin.

Se vaatii joustoa. H-e-l-v-e-t-i-n paljon joustoa ja myönnytyksiä. Molemmilta.

Olemme ottaneet tavaksi suunnitella menot yhteen siten, että sitä yhteistä aikaa olisi mahdollisimman paljon. Esimerkiksi jos olen jonkin viikonlopun kiinni töissä siten, etten edes käy kotona, niin mies lähtee silloin pidemmän matkan päähän harrastamaan. Ja jos mies menee töiden jälkeen harrastuksiinsa (kestävät pari tuntia kerrallaan), niin minä kehitän sille ajalle jotain omaa tekemistä ja menemistä. Vaikka ihan tyttöporukalla.

Olen myös "alistunut" siihen kohtaloon, että mies ei halua _olla_ kotona. Hän haluaa tulla, mennä, lähteä, palata, lähteä. Hänellä on liikaa energiaa vain hengailla kotona. Siksi olen "antanut periksi" ja suostunut lähtemään mukaan vaikka ei aina niin paljoa kiinnostaisikaan. Toki joskus meille tulee sanomista lähinnä siitä, että kun mies niin monesti suostuttelee minua mukaansa (vaikka minua ei välttämättä kiinnosta). Ja sitten kun minä haluaisin käydä jossain, mies tietysti mukana, ja mies sanoo ettei kiinnosta, niin silloin minä muistutan niistä sadoista kilometreistä, mitä olen istunut autossa vain siksi, että HÄN on halunnut mennä.

Jaksamista! Hanki itsellesi harrastuksia ja ole yhtä paljon menossa kuin mies. Kyllä se jossain vaiheessa kysyy että miksei voida olla ihan vain kahdestaan romanttisesti viettämässä koti-iltaa.

Ensinnäkin, mies HARRASTAA ei KILPAILE. Toiseksi, en ole mikään kahlitsija! Johan sanoin tuolla, että menköön jos on mennäkseen, vituttaa vaan se liika määrä. Mille teistä tuntuis jos puolisonne olisi vittu enemmän kuin 4-5 tuntia poissa sen 2-3 kertaa viikossa? Tulee kotiin iltakahdentoista aikaan? Plus siihen päälle aika usein hakataan viikonloppuna täyttä päivää harrastuksen parissa?

Mille tuntuis, että koet itsesi turhaksi? Kolme vuotta ollaan lähes oltu yhdessä. Tajusin vasta melkein vuoden seurustelun jälkeen, että mimmoinen on miehiään. Ai miksi en heti huomannut? Alussahan ollaan paita ja peppu, eiks niin? Sen jälkeen iskee arkpäivä. Mun mies meni armeijaan sit enkä senkään takia tiennyt, kuinka intohimoinen on harrastamaan.

Kyllä hän itse myöntää sen, että on liikaa! Ja olen kyllä järkännyt sillointällöin omaa ohjelmaa, kun tiedän, että nyt se taas on menossa. Mieluummin olisin sen kullan kanssa viikonloppuna kotona nauttimassa yhdessäolosta, kuin että kävisin baareissa ja yökerhoissa kaverin kanssa.
Terkkuja kaverille, jonka kanssa taas ensiviikonloppuna lähdössä baanalle.
En koe itseäni rumaksi, kerta minua tullaan baareissa iskeen. Imarreltu joo, kun saa huomiota, mutta kumminkin ihan vääriltä miehiltä.

Ne jotka niuhottaa, niin te ette varmaan kovin usein yksinäisiä iltoja kohtaa? Kyllähän minä olen miettinyt, että lisäisin menoja, mutta miten lisään, kun en oikeasti osaa ystävystyä ihmisten kanssa. En ainakaan tuostanoin vaan naps jeee.

Sinulle "älä ole katkera", mieheni harrastaa kalastamista. Siispä ollaan kesällä, syksyllä, talvela ja keväällä kalassa. Ollaan pilkkimässä, jigittämässä, heittämässä virveliä, perhokalastamassa. Mennään sinne ja tänne ja tonne. Tuodaan kalaa kotiin, vaikka pakkaset jo pursuaa muutenkin niitä. Helvetti olisi irti, jos hän myös metsästäisi. T

Valivalivali älä akka valita. Iske baarista uus mies ja heivaa entinen jos on niin hankalaa. Anna miehen harrastaa. Se tollasta nipottajaa tarvi.

Mikä teitä naisia riivaa kun valitetaan pienistäkin asioista? Ja tää on vitun yleistä. Antakaa miestenne harrastaa jos on harrastus, ei aina tarvi olla kii toisessa. Ja 2-3 kertaa viikossa harrastaa NIIN EI OLE KYLLÄ SUURI MÄÄRÄ!!!

Sinä vaadit, että hän viettäisi koko viikon vain sinun kanssasi? Hmm...sinulla taas ei selvästikään ole itsenäistä elämää, omia harrastuksia tai ystäviä joiden parissa voisit olla samalla kun hänkin on omissa menoissaan. Ei sellainen ole terve suhde missä molemmat nysvää vain toistensa seurassa 24/7 kotona, kyllä aikuisella ihmisellä pitää omaakin aikaa olla. Mistäs niitä puheenaiheitakaan keksit jos et käy missään, tee mitään, koe mitään.

Minusta sinun kannattaisi panostaa tuohon omaan itsenäisyyteesi enemmän. Ei parisuhteessa tarvitse olla toisessa roikkuva iilimato. Jos mies on harrastuksissaan useita tunteja kerrallaan, niin varmasti hän kompromissina voisi rajoittaa harrastuksissaan viettämäänsä aikaa, jos ei viikkokertoja.

Vimeiset kaksi vastausta olivatkin oikein mainioita, mutta haluaisin myös huomauttaa ettei parisuhteesta ole kyse mistään kaupanteosta tai ottamisesta-ja-antamisesta siinä mielessä, että pidetään jotain helskutin velakirjaa. Tyyliin: minä olen tällä viikolla tiskannut viisi kertaa ja siivonnut kissan kakat kaksi kertaa ja sä olet tiskannut kerran etkä oo koskenut kissan kakkaan kertaakaan - ensiviikolla sä sun pitää tiskata tämän viikon saldo ja sen viikon tiskit myös!


Ei, ei, ei.


Jakaminen, vastuuu, osallistuminen ja välittäminen tarkoittaa jotain ihan muuta.


Parisuhden ei saa eikä pidä olla myös koko elämä. On mahtavaa, että mies harrastaa ja kyllä sitä yhteistä aikaa varmasti myös on.

AP voisi tarkemmin miettiä, mitä parisuhteelta elämässään haluaa.

Hankkikaa yhteinen harrastus. Mulla on miehen kanssa ralliautot harrastuksena. Laitetaan autoja ja ajellaan niillä rallia. Mieheni rakentaa välillä itse autoja ja olen siinä hommassa mukana. On meillä sitten ihan omatkin harrastuksemme että ei jatkuvasti yhdessä olla mikä on hyvä juttu. Pitää välillä olla toisesta erossakin ja saada värkätä omia juttuja.

Niin ja kun aikaa kuluu, huomaa ettei sitä yhteistä aikaa edes kaipaa enää..
Oikeestaan alkaa kaipaamaan sitä jonkun toisen kanssa.. ;)

Et sitten keksi miehellesi kivempaa kuin kissan hiekka laatikon? Siulla on jalkovälissä kiva laatikko, mistä miehesi pitäisi? halooo nainen käytä sitä.

Minä miehenä ymmärrän ap:tä, että harrastus vie aikaa siitä parisuhteesta. Minäkin olen vähentänyt harrastustani aikalailla jota voisin harrastaa 24/7. Naiseni ja lapseni vuoksi omatoimisesti vähensin harrastusta jotta voisin olla heidän kans enemmän. Totta kai saan koska tahansa harrastaa kun tuntuu siltä, ettei siinä mielessä nainen oo sanomassa mitä saa tehdä ja mitä ei.


Näkisin että se on ap:n miehen vastuulla nytten, että haluaako hän olla suhteessa naisen vai harrastuksen kanssa? Kompromisseja täytyy tehdä. molempienkin.

Minä en ole ihan satavarma uskaltaisinko tehdä lapsia sellaisen miehen kanssa joka seurustelumme aikana on suurimman osan pois luotani. On tietenkin mahdollista että käyutös muuttuisi kun lapsia tulee mutta on kuitenkin mahdollista että käytös ei muuttuisikaan ja lapsetkin saisivat olla suurimman osan ajasta ilman isää.