Prkl että osaa olla tyhmä kun ymmärtää et vasta kun toisen on menettäny niin vasta huomaa kuinka paljon sitä kaipaa.. :( ja ihan jumalattomasti.. kuinka se toinen voi vaan olla se joka jää sulle mieleen..
vaikka sulla olis uus ihminen joka sua jumaloi melkein.. niin silti kaipaa sen toisen ihmisen seuraa enemmän..
ja vasta eron jalkeen tajuaa kuinka hyvää seuraa se olikaan.. kuinka ihmeessä sitä ei voi tajuta kun seukkaa.. ei vaan sen tajuaa vasta kun on ero jo tullut.. ja vasta sitten haluaa ja kaipaa toista niin paljon.. en ikinä sua unohda oma kulta..
vaikka sulla olis uus ihminen joka sua jumaloi melkein.. niin silti kaipaa sen toisen ihmisen seuraa enemmän..
ja vasta eron jalkeen tajuaa kuinka hyvää seuraa se olikaan.. kuinka ihmeessä sitä ei voi tajuta kun seukkaa.. ei vaan sen tajuaa vasta kun on ero jo tullut.. ja vasta sitten haluaa ja kaipaa toista niin paljon.. en ikinä sua unohda oma kulta..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Elämä on kova koulu, kun asiat pitää opiskella 'kantapään kautta'. Ja vielä kovempi, jos ei niitä opi edes em. tavalla.
positiivista on että edes osaat tuntea jotain. Uskon että yleensä sitä juostaan suhteesta toiseen ajattelematta sen suuremmin ... varsinkin miehet ... ja miehet yleensä sitten sen himon perässä vain ... kolaus tulee kun huomaa ettei se semmoista ollutkaan uuden kanssa. Mä tunnen että lähellä olo on ihan eri tuntuista semmoisen kanssa jota rakastat .. lähellä olo " mikä sen nimi nyt olikaan":) - kanssa ei tunnu missään ... oon kokenu ihan oikean rakkauden ja on itsellä ainakin tosi vaikea vaan ottaa ketään uutta ja olla lähellä .. tai se ei tunnu missään, läheisyyttä ei kaipaa, ihmistä ei vaan himoitse .. paha juttu :(