Olenko oman mielikuvitukseni uhri?

ei olla tekemisissä.

Ajattelen ihan samoin. Olen ihastunut naiseen, jota en voi saada.

Jos haluat kirjoitella, niin meilaa [email protected]

Kuulostaa tutulta. Itse olen samassa tilanteessa. Tosin tämä mies on tuttu jo vuosien takaa.. Ja meillä joskus oli lyhyt suhde. Muttia oli liikaa... Nyt taitaa olla 7. vuosi menossa kun olen edelleen sitä mieltä, että hän on kaikkein ihanin mies ikinä. Perkele miten typerää...

Joo,lähestulkoon oma tilanteeni kirjoitettuna.
Ihastukseni tuntui heti eka tapaamisella mukavalta ja välttömältä, sitä hän on yleisestikin ihmisten mielestä.
Alku oli ainakin omasta mielestäni mutkatonta mutta kun vähitellen tajusin katselevani häntä muutaman sekunnin normikäytöstä pitempään,ovat kohtaamisetkin erilaisia.Omat sanomiset ja tekemiset ovat nyt syynissä ja entinen luontevuus hukassa.Toisaalta haluaa esittää toiselle parhaita puoliaan mutta samalla varoo yli-innokkuutta ja etenkin tunteiden paljastumista.Toisen ilmeestä olenkin sitten lukevinani välillä ihmetystä ja sääliäkin,käytökseni kun taitaa olla mitä sun sattuu.
Hänen naisihanteensa olen rivien välistä lukenut olevan ihan jotain muuta kuin peilistäni näkyy,joten paljastumiseni olisi vuosisadan häpeä.Odotan aina hänen näkemistään vaikka olotila sen jälkeen on välillä täyttä tuskaa.

Kiitos kirjoituksestasi! Joskus olen miettinyt olenko ainut hupsu nainen, joka on syvästi ihastunut mielikuvaan, eikä pääse tunteesta irti tai eroon. Kirjoituksesi luettuani huomasin että on meitä muitakin ja ilmeisesti hyvinkin samantapaisessa tilanteessakin vielä, koska tekstisi kuvaa tilannettani enemmän kuin hyvin!

Tsemppiä!

Ihan normaalia ihastumista tuo on.
Mieli alkaa etsiä yhteneväisyyksiä milloin mistäkin ja toiseen myös tottuu jos häntä näkee aika ajoin.

Se on se "jospa sittenkin..." tunne joka tulee.
Yleensä se totuus on siellä välimaastossa mitä tulee toisen kiinnostukseen että voihan olla että toisella osapuolella on pientä kiinnostusta tai tunteita, mutta usein ihastuneen päässä ne kuvitellaan suuremmiksi.

Itse pakotin itteni tekemään asialle jotain kun miehenä olin kiinnostunut naisesta ja yksinkertaisesti hän sai minut sekaisin. Tietyllä tavalla saa edelleen, mutta taitaa enemmän olla sitä etten pääse hänestä olosuhteiden vuoksi eroon ja toisaalta muisteluita.

Tuo nainen vaikutti ainakin hetken aikaa kiinnostuneelta itsekin, mutta taisi olla aika laimeaa kuitenkin loppujen lopuksi. Hänen käytöksensä on antanut vihjeitä siitä jälkeenpäin että jotakin hän minussa katsoo, en tiedä mitä sitten.

Ehkä olisi toivonut että olen paremman näköinen yms. lopulta ja harmittelee ettei kiinnostanut enempää.

Sain siis pakit joten se siitä.

Kuulostaa kovin tutulta, näin miehen näkökulmasta. Mistä päin olet ?

Kertoisitko missä tilanteessa te olitte aiemmin tekemisissä?

Ihanaa että on muitakin hullaantuneita! Aloittaja kirjoitti kuin olisi varastanut ajatukseni! Tärkeintä on ettei jää mielikuvitukseensa liian kauaksi aikaa. Jos tutustumisesta tuleekin totta niin joutuu pettymään monessa asiassa josta on jo ehtinyt rakentaa pilvilinnoja.

Joskus kemiat on niin voimakkaat että ihmiset tosiaan kuin vetää toisiaan puoleensa. Mut silloin täytyy TOIMIA eikä ODOTTAA.

Mutta sanokaapa voiko ne kemiat olla vain yksipuolisia?

Ihastuin ensisilmäyksellä erääseen mieheen viime syksynä, aloitimme silloin samassa työpaikassa. Kun tapasimme ensimmäistä kertaa, tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina. Kun kättelimme ja katsoimme toisiamme silmiin, hänenkin kasvonsa ikään kuin syttyivät. Asemamme (esimies/alainen) ja elämäntilanteidemme (juuri eronnut/varattu) vuoksi en kuitenkaan tehnyt asialle silloin mitään, vaan yritin päinvastoin unohtaa tunteeni.

Mutta tämä mies alkoikin huomioida minua, katsella silmiin pitkään, hymyillä salaa ja huomioida puheillaan minua myös isommassa porukassa. Hänen käytöksensä sai tunteeni syvenemään päivä päivältä. Juttelimme jatkuvasti enemmän ja enemmän, ja jokainen keskustelukerta vahvisti tunnetta siitä että hän on jotain erityistä juuri minulle. Voisimme jutella vaikka kuinka kauan, tunnumme olevan samalla aaltopituudella niin työasioissa kuin muutenkin. Jo useamman kerran on sattunut niin että tiedän ennalta mitä hän aikoo sanoa, nauran jutulle jo puolesta sanasta toisten ihmetellessä koska tiedän mitä hän sanoo seuraavaksi. Hänkin usein nauraa jutuilleni, ja tuntuu että yhteyden tunne on vahvasti molemminpuolinen.

Mutta. Olen lähestynyt häntä kerran löyhästi työhön liittyvällä tekstiviestillä, jossa oli hieman henkilökohtaisempi sävy. Hän vastasi siihen kyllä ihan kivalla viestillä, mutta vasta päivän viiveellä ja jotenkin liian asiallisesti. Aivan kuin raja menisi siinä, viestien lähettämisessä. Hänellä on tietysti myös numeroni, mutta koskaan en ole häneltä viestiä tai puhelua saanut, vaikka olisi ollut ihan oikeaa työasiaakin. Aivan kuin tässä menisi jokin näkymätön raja jota hän ei ole valmis ylittämään.

Tai sitten olen tulkinnut hänet täysin väärin! Olen ihan tosissani rakastunut ja näen kaiken punaisten silmälasien läpi, mutta jotenkin tuntuu etten vaan voi olla niin pielessä tuntosarvieni kanssa, etteikö hänelläkin olisi tunteita minua kohtaan. Enhän?

Voiko näin vahva yhtenäisyyden tunne olla todellakin vain yksipuolista tai jotenkin "epäkeskoa", jolloin toinen on vain vähän pihkassa toisen ollessa täydestä sydämestään rakastunut? Vai onkohan kenties kyse siitä että hän on vain vahvempi ja pystyy vastustamaan kiusausta viedä asia pidemmälle? Vaikka nyt tuntuu että elämä ilman häntä ei ole elämää, en uskalla enää tehdä asiassa aloitetta, koska minut on jo kertaalleen tavallaan torjuttu. Pelkään että olen liioitellut tilannetta omassa mielessäni, koska ajattelen häntä jatkuvasti muutenkin. Voi kun tietäisin mitä hän ajattelee!

Kiitos kun jaksoit lukea!

Teidän kirjoitukset tuntuvat niin tutulta, meitä on siis monia samassa tilanteessa. Koin itse samanlaisia tunteita, mutta onnekseni en ihastunut. Lähinnä tunteet olivat reagointia meidän väliseen kemiaan. Tunteissa ei ole mitään hävettävää, ja olette varmasti kaikki aivan upeita naisia! Se ei pelaa, joka pelkää. Voit joko voittaa tai hävitä, mutta ainakin pääset raastavasta epätietoisuudesta eroon. Oman tapaukseni kohdalla pelasin tämän tarkoituksella loppumaan. Olen henkisesti muiden syiden vuoksi tunnelukossa, enkä kaipaa häiriötekijöitä elämääni.