Olenko oman mielikuvitukseni uhri?

elämä on...

Olen ollut ihastunut erääseen mieheen, jota en voi saada. Ehkä juuri siksi häneen ihastuinkin, koska on saavuttamaton. Hän on suurinpiirtein ihannemieheni, tosin ei ulkonäöllisesti, vaan muuten. Ulkonäössäkään ei ole mitään vikaa ;)
Viime vuonna oltiin enemmän tekemisissä, juteltiin yms. ja leijuin taivaissa. Nyt ei enää olla olosuhteidenkin vuoksi enää niin paljon tekemisissä, mutta aina joskus moikataan/jutellaa asiaa.

Tietysti olen omassa pikku päässäni kuvitellut hänet juuri sellaiseksi mikä vastaa unelmamiestäni. Ei olla mitään ystäviä tms, vaan tekemisissä hänen työnsä vuoksi.

Ongelma on se, että olen yrittänyt järkeistää ja unohtaa hänet, mutta se ei vaan onnistu. Välillä menee pidempäänkin hyvin, mutta sitten taas tapahtuu jotain ja pääni menee ihan sekaisin! Olen yrittänyt vältellä, olla katsomatta ja huomioimatta -> en edes moikkaa kun yritän kiertää niin kaukaa, ettei tarvitse. Siitä huolimatta ei onnistu. Huomaan katseeni harhailemassa hänen suuntaansa, vaikkakin kaukaa. Hänen näkemisensäkin pelastaa päiväni.
Jostain ihme syystä tunnen henkistä yhteyttä häneen. Ihan kuin tietäisin hänen ajattelevan samoin. Ei hän ole tehnyt mitään ihmeellistä miksi näin ajattelisin olevan, tunnen vain sen. Pelkkä tunne, enkä pääse siitä eroon.
Salaa aina toivon, että hän tulisi luokseni ja vaihtaisi edes pari sanaa...eipä ole tullut. Toisaalta taidan lähettää niin "pysy poissa" viestejä käytökselläni, että tuskin tuleekaan.

Taidan olla ihan seko!?! Haluaisin näyttää tunteeni, mutta en voi. En ole varattu, vaan ihan muista syistä. Toisaalta pelkään, että jos näyttäisin tunteeni, eikä hän olisikaa kiinnostunut, olisi jatkossa näkeminen tosi tuskaisaa.
Eihän tässä ole mitään järkeä. Ei tässä koko kirjoituksessa ole mitään järkeä!

17

1015

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei sit multa,

      ei olla tekemisissä.

    • ihastunut.mies@g

      Ajattelen ihan samoin. Olen ihastunut naiseen, jota en voi saada.

      Jos haluat kirjoitella, niin meilaa ihastunut.mies@gmail.com

      • elämä on...

        miksi et voi?


    • ....

      Kuulostaa tutulta. Itse olen samassa tilanteessa. Tosin tämä mies on tuttu jo vuosien takaa.. Ja meillä joskus oli lyhyt suhde. Muttia oli liikaa... Nyt taitaa olla 7. vuosi menossa kun olen edelleen sitä mieltä, että hän on kaikkein ihanin mies ikinä. Perkele miten typerää...

      • Laajakangas ;)

        Kajaanissako ;)


      • ....
        Laajakangas ;) kirjoitti:

        Kajaanissako ;)

        Melkoisen kaukana Kajaanista..


    • oi ihana toukokuu

      Joo,lähestulkoon oma tilanteeni kirjoitettuna.
      Ihastukseni tuntui heti eka tapaamisella mukavalta ja välttömältä, sitä hän on yleisestikin ihmisten mielestä.
      Alku oli ainakin omasta mielestäni mutkatonta mutta kun vähitellen tajusin katselevani häntä muutaman sekunnin normikäytöstä pitempään,ovat kohtaamisetkin erilaisia.Omat sanomiset ja tekemiset ovat nyt syynissä ja entinen luontevuus hukassa.Toisaalta haluaa esittää toiselle parhaita puoliaan mutta samalla varoo yli-innokkuutta ja etenkin tunteiden paljastumista.Toisen ilmeestä olenkin sitten lukevinani välillä ihmetystä ja sääliäkin,käytökseni kun taitaa olla mitä sun sattuu.
      Hänen naisihanteensa olen rivien välistä lukenut olevan ihan jotain muuta kuin peilistäni näkyy,joten paljastumiseni olisi vuosisadan häpeä.Odotan aina hänen näkemistään vaikka olotila sen jälkeen on välillä täyttä tuskaa.

    • U+++++++

      Kiitos kirjoituksestasi! Joskus olen miettinyt olenko ainut hupsu nainen, joka on syvästi ihastunut mielikuvaan, eikä pääse tunteesta irti tai eroon. Kirjoituksesi luettuani huomasin että on meitä muitakin ja ilmeisesti hyvinkin samantapaisessa tilanteessakin vielä, koska tekstisi kuvaa tilannettani enemmän kuin hyvin!

      Tsemppiä!

    • Yksipuolista

      Ihan normaalia ihastumista tuo on.
      Mieli alkaa etsiä yhteneväisyyksiä milloin mistäkin ja toiseen myös tottuu jos häntä näkee aika ajoin.

      Se on se "jospa sittenkin..." tunne joka tulee.
      Yleensä se totuus on siellä välimaastossa mitä tulee toisen kiinnostukseen että voihan olla että toisella osapuolella on pientä kiinnostusta tai tunteita, mutta usein ihastuneen päässä ne kuvitellaan suuremmiksi.

      Itse pakotin itteni tekemään asialle jotain kun miehenä olin kiinnostunut naisesta ja yksinkertaisesti hän sai minut sekaisin. Tietyllä tavalla saa edelleen, mutta taitaa enemmän olla sitä etten pääse hänestä olosuhteiden vuoksi eroon ja toisaalta muisteluita.

      Tuo nainen vaikutti ainakin hetken aikaa kiinnostuneelta itsekin, mutta taisi olla aika laimeaa kuitenkin loppujen lopuksi. Hänen käytöksensä on antanut vihjeitä siitä jälkeenpäin että jotakin hän minussa katsoo, en tiedä mitä sitten.

      Ehkä olisi toivonut että olen paremman näköinen yms. lopulta ja harmittelee ettei kiinnostanut enempää.

      Sain siis pakit joten se siitä.

    • lonelyheartman

      Kuulostaa kovin tutulta, näin miehen näkökulmasta. Mistä päin olet ?

      • elämä on...

        Helsingissä minä


    • .....

      Kertoisitko missä tilanteessa te olitte aiemmin tekemisissä?

      • elämä on...

        hänen työnsä vuoksi tapaamme. Ei muuten. Nähtiin viimeksi keskiviikkona.


      • J**i
        elämä on... kirjoitti:

        hänen työnsä vuoksi tapaamme. Ei muuten. Nähtiin viimeksi keskiviikkona.

        Näitkö hänet työpaikan ruokasalissa silloin? Jos olet TV, niin sä olet aika lailla naisihanteeni. Mikä sinussa sitten olisi vikana ulkoisesti?

        Sä jotenkin välttelet mua etkä enää käynyt samaan aikaan kahvilla (duunissa), kun työskentelimme samassa kerroksessa.

        Mä en itse uskalla tehdä aloitetta, koska jos sanot "ei", niin maailmani romahtaa.


    • nainen_..

      Ihanaa että on muitakin hullaantuneita! Aloittaja kirjoitti kuin olisi varastanut ajatukseni! Tärkeintä on ettei jää mielikuvitukseensa liian kauaksi aikaa. Jos tutustumisesta tuleekin totta niin joutuu pettymään monessa asiassa josta on jo ehtinyt rakentaa pilvilinnoja.

      Joskus kemiat on niin voimakkaat että ihmiset tosiaan kuin vetää toisiaan puoleensa. Mut silloin täytyy TOIMIA eikä ODOTTAA.

    • -<3-

      Mutta sanokaapa voiko ne kemiat olla vain yksipuolisia?

      Ihastuin ensisilmäyksellä erääseen mieheen viime syksynä, aloitimme silloin samassa työpaikassa. Kun tapasimme ensimmäistä kertaa, tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina. Kun kättelimme ja katsoimme toisiamme silmiin, hänenkin kasvonsa ikään kuin syttyivät. Asemamme (esimies/alainen) ja elämäntilanteidemme (juuri eronnut/varattu) vuoksi en kuitenkaan tehnyt asialle silloin mitään, vaan yritin päinvastoin unohtaa tunteeni.

      Mutta tämä mies alkoikin huomioida minua, katsella silmiin pitkään, hymyillä salaa ja huomioida puheillaan minua myös isommassa porukassa. Hänen käytöksensä sai tunteeni syvenemään päivä päivältä. Juttelimme jatkuvasti enemmän ja enemmän, ja jokainen keskustelukerta vahvisti tunnetta siitä että hän on jotain erityistä juuri minulle. Voisimme jutella vaikka kuinka kauan, tunnumme olevan samalla aaltopituudella niin työasioissa kuin muutenkin. Jo useamman kerran on sattunut niin että tiedän ennalta mitä hän aikoo sanoa, nauran jutulle jo puolesta sanasta toisten ihmetellessä koska tiedän mitä hän sanoo seuraavaksi. Hänkin usein nauraa jutuilleni, ja tuntuu että yhteyden tunne on vahvasti molemminpuolinen.

      Mutta. Olen lähestynyt häntä kerran löyhästi työhön liittyvällä tekstiviestillä, jossa oli hieman henkilökohtaisempi sävy. Hän vastasi siihen kyllä ihan kivalla viestillä, mutta vasta päivän viiveellä ja jotenkin liian asiallisesti. Aivan kuin raja menisi siinä, viestien lähettämisessä. Hänellä on tietysti myös numeroni, mutta koskaan en ole häneltä viestiä tai puhelua saanut, vaikka olisi ollut ihan oikeaa työasiaakin. Aivan kuin tässä menisi jokin näkymätön raja jota hän ei ole valmis ylittämään.

      Tai sitten olen tulkinnut hänet täysin väärin! Olen ihan tosissani rakastunut ja näen kaiken punaisten silmälasien läpi, mutta jotenkin tuntuu etten vaan voi olla niin pielessä tuntosarvieni kanssa, etteikö hänelläkin olisi tunteita minua kohtaan. Enhän?

      Voiko näin vahva yhtenäisyyden tunne olla todellakin vain yksipuolista tai jotenkin "epäkeskoa", jolloin toinen on vain vähän pihkassa toisen ollessa täydestä sydämestään rakastunut? Vai onkohan kenties kyse siitä että hän on vain vahvempi ja pystyy vastustamaan kiusausta viedä asia pidemmälle? Vaikka nyt tuntuu että elämä ilman häntä ei ole elämää, en uskalla enää tehdä asiassa aloitetta, koska minut on jo kertaalleen tavallaan torjuttu. Pelkään että olen liioitellut tilannetta omassa mielessäni, koska ajattelen häntä jatkuvasti muutenkin. Voi kun tietäisin mitä hän ajattelee!

      Kiitos kun jaksoit lukea!

    • honeysweet

      Teidän kirjoitukset tuntuvat niin tutulta, meitä on siis monia samassa tilanteessa. Koin itse samanlaisia tunteita, mutta onnekseni en ihastunut. Lähinnä tunteet olivat reagointia meidän väliseen kemiaan. Tunteissa ei ole mitään hävettävää, ja olette varmasti kaikki aivan upeita naisia! Se ei pelaa, joka pelkää. Voit joko voittaa tai hävitä, mutta ainakin pääset raastavasta epätietoisuudesta eroon. Oman tapaukseni kohdalla pelasin tämän tarkoituksella loppumaan. Olen henkisesti muiden syiden vuoksi tunnelukossa, enkä kaipaa häiriötekijöitä elämääni.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4167
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3403
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1775
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1633
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1412
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      915
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      852
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      813
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      778
    Aihe