Kokemuksia palauttelijoille Pietarista.

Kerrankin asiallinen artikkeli ja linkki. Olisi hyvä että kirjoiteltaisiin asiallisia juttuja joissa tuodaan esiin Venäjän hyviä puolia, niitähän on paljonkin.
Kanadalaispoikakin saattoi ihastua Pietariin, eihän puna-armeija ole vieraillut siellä asti.

Laatokan rannoilla asuneet esi-isämme kertoivat hekin monenlaisia tarinoita loistavasta Piiteristä. Sen loisto häikäisi aikaisemminkin.

Huomaavat koroljovit ym. mutantit kirjoittelevat ärsyttääkseen paljon valheita, he vääristelevät historiaa. Heidän tehtävänsä on outo, lietsoa vihaa!
Karjalan palauttaminen parantaisi ystävyyttä kummasti.

Lähden syyskuussa samanmoiselle risteilylle ja odotan matkalta vähän samanlaisia kokemuksia. Pietarissa olen käynyt viimeksi parikymmentä vuotta sitten, vaikka muuten olen matkaillut Venäjällä useamman kerran vuodessa.
Minulla on ollut hyviä kokemuksia matkoiltani Venäjällä, sieltä on kertynyt tuttavuussuhteita ja niitä on harrastettu myös vastavierailuilla Suomessa. Siinä olen päässyt tutustumaan vähän syvemmälle venäläiseen arkielämään, perheisiin, työhön, nuoriin ja opiskeluun.
Samalla kielitaitoni on edes hieman karttunut venäjän kielellä. Venäläinen nuoriso puhuu nykyään kohtalaisen kattavasti englantia, vanhempi väki tosin kovin harvoin.
Kyllä meidän todellakin pitäisi kääntää katseet nykypäivään, ei pitäisi enää ajatella asioita katkeralla mielellä sotien varjossa. On ymmärrettävää, että evakoina muuttaneet karjalaiset kaipaavat kotiseuduilleen, mutta ei sitä kannata murehtia koko loppu ikäänsä.

Minäkin olen joutunut lähtemään omilta kotiseuduiltani Suomessa ja kotini rakennukset on aikoinaan tuhottu polttopuiksi, kiviset osat on painuneet melkein maahan, metsät jäivät koskemattomiksi ja ne on hakattu ajat sitten. Pellot on metsitetty tai metsittyneet. Kaikki jäi pilkkahinnalla olosuhteiden pakosta. Rikas tila jäi isän kuoltua pian sodan jälkeen. En silti sure ikuisuuteen "kaatunutta maitoa". Mennyt mikä mennyt, isäni teki kuitenkin kahdessa sodassa oman osansa. Haavoittui välillä, mutta palasi kuitenkin riviin.
Käyn omilla kotiseuduillani Suomessa ehkä parin vuoden välein muisteluretkillä, mutta Karjalassa käyn vähintään kerran vuodessa, vaikka minulla ei ole mitään siteitä sinne.
Käyn Kannaksella, johon on vähän virallisempiakin suhteita, mutta erityisesti pidän Laatokan Karjalasta. Laatokan pohjoisranta ja ne kylät ja kaupungit ovat erityisen kauniita ja luokseenvetäviä.

Yritetään nyt kuitenkin elää naapureiden kanssa sovussa ja etsiä naapurista sellaisia kokemuksia, joita ei aiemmin Neuvostoliiton aikaan voinut löytää. Niinhän itäisen naapurin kansalaisetkin tekevät reissujaan tänne Suomeen.
Lopetetaan se juoksuhaudan reunalta kyräily, niin venäläisetkin ovat lopettaneet.

Parempi Pärnu!
Samoilla nettisivuilla mainostetaan myös Eestin Pärnua. Eestissä on eri meininki. Niin kuin myös Tallinnassa. Turisti voi havaita kaikki ne hyvät muutokset, jota tapahtuu, kun kansakunta pääsee pois sorron yöstä.

Pärnussa oli tilanne jo katastrofaalinen Ryssien hallinnon saatua tämänkaltaista jälkeä aikaiseksi:

- lainaus

"Neuvostoajan lopulla Pärnunlahden vesi oli niin likaista, että uimista upealla uimarannalla ei suositeltu. Pärnun kaunis hiekkaranta oli tuolloin täynnä kylttejä, jotka varottivat veteen menosta, mutta nykyään Pärnuun tullaan rantalomalle pitkienkin matkojen takaa."

Ehkä sitten ME voimme matkustaa Pietariin, kun kaupungin rantavedet ovat uimakelpoisia = tuskin ikinä.
Leningradin kaupunki on kaatanut vuosisadan ajan puhdasta paskaa Suomenlahden pohjukkaan ja Pietarin kaupunki on jatkanut perinnettä lisäämällä vielä teollisuuden ja maatalouden saastat soppaan.

Saattaahan olla, että 500 - 1000 vuoden päästä lohikala ui Suomenlahdesta Laatokkaan ja selviää hengissä. Ehkä Saiman norpan ja - lohen elinalue leviää joskus itään. Omituistahan Se olisi, tähän asti Idästä päin on tullut vai harmillisia otuksia ja eliöitä tauteineen ynnä loisineen tänne länteen.

Tuskin maailman kirjat menevät niin sekaisin, että idässä asiat osattaisi hoitaa hyvin, saati paremmin kuin lännessä.

Pietarin jätevesiongelmaa ei koskaan ratkaista.
Saattaa olla, että yhdyskuntajätteet Pietarin edustalla hajoavat kohtalaisen nopeasti, mutta paljon painavampi asia on mereen päästetyt myrkyt ja raskasmetallit, joita ei yritetäkään onkia kuiville:


http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2007/03/508085/pietarin-tulvapato-juoksuttaa-saasteet-suomeen-pain

Sivistysvaltiossa, kuten Suomessa ennen Vuosaaren uuden sataman rakentamista ruopattiin kuutiokaupalla saastunutta merenpojaa puhtaaksi. Ryssät huuhtelevät myrkkynsä pitkin Karjalan rantavesiä.

Vastaava kaupunki sijaitsee Ruotsissa; Tukholma, ja siellä ongitaan lohia.

Muissa "vastaavissa kaupungesissa" puhdistuslaitokset on rakennettu ajallaan ja ennenkaikkea OMILLA rahoilla. Paitsi tietysti Kaliningradissa, mikä onkin entisä Ryssänmaata. Paskat suoraan mereen edelleeen....

Usean matkan arvoinen. Eikä muutama päivä riitä mihinkään. Että siitä kannattaa lähtä liikkeelle vanhankin polven väen.

Kymmenien Venäjänmatkojen kokemuksella olisin edelleenki sitä mieltä, että ihmiset ovat miellyttäviä ja järjestelmä totaalisen mätä.