Olen 25-vuotias nainen ja olen aina ollut hyvin valloittava persoona. Annan ensivaikutelmana ihmisille itsestäni hyvän ja hauskan kuvan koska osaan lukea ihmisiä ja tiedän millaisia vastuaksia/juttuja he haluavat kuulla..ja tästä alkaa ongelmat. Kun tapaan näitä kyseisiä ihmisiä sitten useammin, menen lukkoon...
Esimerkkinä uusi työpaikka. Aluksi kaikki menee hyvin ja minua pidetään yhtenä parhaimmista tyypeistä. Sitten myöhemmin nämä oikeasti mukavat tyypit nousevat kaikkien kavereiksi ja minä yleensä en pysty pitämään ihmisuhdetaitojani yllä. MISTÄ ihmeestä tämä johtuu?
JA se että osaan mukautua toisen ihmisen mieltymyksiin on se mitä minä olen. Olen myös yrittänyt olla ns. oma itseni, mutta koska en ole varma minkälainen oikeasti olen, johtopäätös on se että olen muiden miellyttäjä. Kun tutustun ihmisiin paremmin luulen että he näkevät ns.lävitseni ja sen takia saatan muuttua ihan eri ihmiseksi kuin alussa minusta on kuvan saannut.
MITÄ TEEN? mulla alkaa itsellänikin mennä hermot...
Esimerkkinä uusi työpaikka. Aluksi kaikki menee hyvin ja minua pidetään yhtenä parhaimmista tyypeistä. Sitten myöhemmin nämä oikeasti mukavat tyypit nousevat kaikkien kavereiksi ja minä yleensä en pysty pitämään ihmisuhdetaitojani yllä. MISTÄ ihmeestä tämä johtuu?
JA se että osaan mukautua toisen ihmisen mieltymyksiin on se mitä minä olen. Olen myös yrittänyt olla ns. oma itseni, mutta koska en ole varma minkälainen oikeasti olen, johtopäätös on se että olen muiden miellyttäjä. Kun tutustun ihmisiin paremmin luulen että he näkevät ns.lävitseni ja sen takia saatan muuttua ihan eri ihmiseksi kuin alussa minusta on kuvan saannut.
MITÄ TEEN? mulla alkaa itsellänikin mennä hermot...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisten on ehka vaikea suhtautua sinuun, koska annat aluksi niin avoimen ja puheliaan kuvan ja sitten yhtakkia koko ulkoinen persoonasi muuttuu?? Milla lailla menet lukkoon? Ettet tieda mita sanoa? Miten olla? Paras ohjeeni olisi, jotta olisit ihan oma itsesi. Tiedan etta joissain vaiheissa elamaa se voi tuntua vaikealta. Mutta mita muuta omana itsena olemisessa on kuin se etta sanoo mita ajattelee? Oletko miettinyt, etta menet lukkoon koska mietit asioita liikaa.. Olen saman ikainen kuin sinakin ja aina ollut erittain ekstrovertti. Mina myos osaan lukea ihmisia hyvin...Mutta jossain vaiheessa elamaani, pari vuotta sitten olin sosiaalisesti aika solmussa. Jalkikateen ajateltuna, se oli minulle herkkaa aikaa, ja kaytin ehka hieman liikaakin voimiani ja ajatuksiani toisten lukemiseen ja siihen mita he minusta miettivat,..Paasin tasta vaiheesta yli, silla etten yksinkertaisesti enaa valittanyt mita minusta mietitaan. Joko tykataan tai ei. Sellaista on elama. Havaitsi myos etta liikaa mukautumalla on vaikea erottaa ihmisia jotka oikeasti voisivat olla hyviakin ystavia. Ei koko maailmaa voi miellyttaa, eika ole pakko olla "se paras" tyyppi. Paljon arvokkampaa on omata muutama oikea ystava. Toivottavasti vinkeistani jotain hyotya..Ja jos sinusta silta tuntuu olisi kiva jos kuvailisit tata "ongelmaa" hieman tarkemmin. -Jokainen kukka erilainen.
kiitos vinkeistäsi, sulla oli tosi hyvä pointteja :)
Voisin kuvailla tätä lukkoon menemistä sillä että kun saan tällä avoimuudellani muutkin ihmiset mukaan jutteluihin huomaan että joku muu ihminen ottaa haltuun tilanteen enkä enää tiedä miten tämä minun "avoin persoona" vastaisi näihin jutteluihin, joten suljeudun. tämä ei tapahdu viikossa eikä välttämättä kuukaudessa vaan pitkällä aikavälillä. Minun aktiivisuustaso siis laksee näitä ihmisiä kohtaan, ja samalla heidän mielikuvansa minusta muuttuu...ja varmasti aika radikaalistikkin. Vika on minussa, mutta en tiedä miten korjata tämä asia. :(
onko taman kaiken pohjalla kenties pelko siita ettei sinusta pidettaisikaan? Menetko lukkoon koska pelkaat etta sanot jotain "tyhmaa"? Ala oikeesti mieti liikoja..Sellasten ihmisten kanssa, joiden kanssa natsaa niin natsaa.Muiden kanssa kanssakaymisen voi jattaa pintapuolisemmaksi. Kylla se siita kun et enaa stressaa...:) Mulla on elamassa solmut auennut silla etta olen mennyt asioiden juurille. Esim. jos suutun tai ujostuttaa istun alas ja mietin miksi? Mika mua ihan oikeesti suututtaa? Tosi usein syy loytyy omasta minasta. Omista peloista ja epavarmuuksista tai odotuksista. Kun loytaa ongelmien alkujuuren, on ne helpompi kitkea. Asiat on siita lahtien helpommin jarkeistettavissa. Tunteet on kuin ajatukset. Ne tulee ja menee, mina olen se joka joko paastan niista irti tai tartun niihin kiinni.