Itse en ole noita harrastanut, en mistään ns. moraalisyistä vaan ihan fyysisen turvallisuuden takia. Pidän pelottavana ajatusta, että lähtisin päihtyneenä tai selvinpäinkäään päihtyneen tai edes selvän ventovieraan kotiin tai toisin sellaisen omaan kotiini. Eihän pelkän muutaman tunnin tuttavuuden perusteella voi vakuuttua onko kyseessä tyyppi, joka oikeasti on hengenvaarallinen skitso. Sellainen voi kuitenkin olla ulkoisesti ihan siisti, jutella fiksuja ja olla ns. hurmaava seuramies, nykyään kun on kaikenlaisia liikkeellä....
Mitä mieltä turvallisuusriskeistä ?
minnikaksneljä
4207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varsinkin naisen kyllä kannattaa pitää noi jutut mielessä. Itsekään en irtosuhteita harrasta. Ajatuskin tuntuu jotenkin väärältä ja kammottavalta. Sukupuolitaudit myös pelottaa.
Mielummin sitten harrastelee suhteessa turvallisesti luotettavan ihmisen kanssa ilman kumia., kun on testeissä käyty ;)
Niin naisilla on väkivallanuhka aika selvä. Miehenä mietityttää varkauden uhriksi joutuminen, lähteekö lompakko ja läppäri naisen matkaan... tai entä jos seuralainen ei olekaan ollut vapaa (ainakaan exänsä mielestä) ja saa peräänsä jonkun kajahtaneen mustiksen!
ps. Nykyään on salakuvaaminen kaikkien ulottuvilla.
Valtaosa ihmisistä ei käytä pahemmin järkeään humalassa. Onhan se järjellä ajatellen ihan helvetin tyhmää lähteä ihan tuntemattoman matkaan, tai viedä sellainen kotiinsa. Varsinkin naisella on suuri vaara joutua väkivallan tai raiskauksen uhriksi. Humalainen mies ei välttämättä sitä ei-sanaa kuuntele, eikä siinäkään kauaa kestä kun mies kerää naisen nukkuessa lompakot ja läppärit mukaansa, tai ottaa vara-avaimen ja käy myöhemmin "vierailulla" ja vie kaiken.
Toisaalta kuka tahansa kadulla vastaantuleva voi olla hullu skitso ja tappaa mut siihen paikkaan...
Jos mä olen jonkun tuntemattoman matkaan lähtenyt, niin kyllä mä olen silloin seksiä halunnut eikä miehen ole tarvinnut mua raiskata. Kotiini en ole ketään vienyt enkä aina kertonut nimeänikään, joten mua ei pysty löytämään eikä näin ollen kukaan ala häiriköimään.
Myönnän kyllä että toisinaan mietin jos kuitenkin sattuu jotain, mutta mulla on se asenne, että kerran täällä vaan eletään, jos mulle käy huonosti, niin se oli sitten mun kohtaloni...