Missä menee teidän mielestä rajat? Siis jos ollaan seurustelusuhteessa, muttei asuta yhdessä. Että voiko vielä käydä kapakissa kaulaileen toisia? Tai pussailla? Tai saunoa? Tai käydä matkoilla? Tai toisen mökillä? Saattaapa olla, että nykymeno on sellaista, eten ole oikein oivaltanut, mistä saa suuttua ja mistä ei. Ihan meinaa kuitenkin järki kadota välillä, kun niin tulee mustasukkaiseksi. En ole kuitenkaan väkivaltainen en. Enkä soita suutakaan pahemmin.
uskollisuus
Khalluppi
6345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä väliä on sillä, mistä saa suuttua ja mistä ei? Eikö olennaista ole, että jos toista pitää riittävän tärkeänä, niin häntä ei halua suututtaa?
Henkilökohtaisesti kaulailu ja pussailu olisivat ehdottomasti poissuljettuja, ja saunat, matkat ja mökkeilyt olisivat ok vain, jos toinen lupaisi etukäteen kysyttäessä.
Itse ainakin luotan omaan seurustelukumppaniini siinä määrin, että päästäisin varmasti (kysyttäessä) mökille ym.. tosin pienellä varauksella. Olen aikaisemmissa suhteissani ollut hyvinkin mustasukkainen (aiheesta) mutta kun kohtasin nykyiseni, niin kaikki mustasukkaisuus on hälvennyt, koska VOIN LUOTTAA siihen, että toinen ei minua petä! Vaikka tilaisuuksia on ollut ja tulee olemaan...
Ei todellakaan ole hyväksyttävää minkäänlainen lääppiminen, pussaaminen ym. Kaverin kanssa nyt voi halata, mutta ei sen enempää. Suutelukin jo on pettämistä, samoin mielestäni jo lääppiminenkin... Flirttailu on ihan ok, kunhan se ei mene sen pidemmälle.. :)
Sitä rajaa pitää miettiä itse kunkin siltä pohjalta, että mitään sellaista ei saa tehdä, mitä ei vois se seurustelukumppani olla näkemässä. Eli kaveruus, jutteleminen ym. on oikein, kun mitään sen kummempaa ei tehdä toisen selän takana. Kaveria voi siis halata, mutta vieraan miehen/naisen kanssa ei kaulailla ja suudella. Tanssia voi, jos se jää tosiaan vain tanssin asteelle. Myös ajatusten tasolla pitää olla uskollinen, niin että ei koko ajan haaveile josta kusta muusta, tietenkin niin, että katella saa, mutta ei koskea... Itse olen käynyt esim. firman juhlissa, misää on ollut vain työporukkaa, sekä miehiä että naisia, tämä on mielestäni ihan ok, jos siellä ollaan ihan kaveriporukalla eikä yritetä hakeutua ihan tietyn ihmisen kanssa kahdestaan jonnekin nurkan taa.
Samoilla linjoilla olen edellisen kanssa. Kaveruus ja kaverin halaaminen on ihan ok. Kaulailu ja pussailu ei ole ok. Tanssista samaa mieltä myös edellisen kanssa. Tanssi voi ihan hyvin olla vain tanssi, ja se on aivan ok.
Mökkeily ja matkailu on ok jos se on oikealla mielellä ja porukalla toteutettu. Esim miesystäväni käy jalkapallo-ottelussa joka vuosi muutaman kaverin kanssa, se on heidän traditio. Ei minulla ole yhtään mitään sitä vastaan. Itse käyn mökillä kavereideni kanssa. Se on meidän traditio. Toki käydään matkoilla ja mökillä yhdessäkin (yleensä). Mutta ainakin minusta on ihan kiva että molemmat menee myös yksin, tai siis omien tuttujensa kanssa.
Toki jos ap tarkoittaa mökkeilyä tai matkustamista jossain tietynlaisessa seurassa, esim jos mieheni olisi lähdössä kaverinaisen kanssa, niin se olisi jo outoa.
Mutta siis, en todellakaan aio kahlita ketään. Enkä itse aio elää kahlittuna. Jos olisin sellaisessa suhteessa, jossa olisi epämukava antaa toisen tehdä omia juttujaan, olisi todella mietinnän paikka. Haluan olla suhteessa jossa tiedän että haluan juuri sitä kumppaniani ja että hän haluaa minua. Sama toisinpäin. Jos kumppanini epäilisi minua jatkuvasti niin se olisi moido. Oli se sitten syyttä tai syystä, molemmat vaihtoehdot on syitä lopettaa suhde.
Kokemusta on mustasukkaisesta kumppanista, ja täytyy sanoa että se oli ihan helvettiä koska en ikinä oli pettänyt häntä. Hirveää riitaa ja pahaa mieltä tyhjästä. No, siihen se sitten kaatuikin. Onneksi, oli se niin kuluttavaa.
Rajat menee siinä, mihin ne n sovittu, ja jos arvot eivät kohtaa, pitää etsiä joku kenen kanssa ne kohtaa. Kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä omaa samoja arvoja ja parisuhteeseen pitää etsiä sellainen ihminen, jonka kanssa jakaa kuitenkin riittävästi sellaisia yhteisiä perustavanlaatuisia mielipiteitä ja arvoja, kuten uskollisuus, lapset ja peruseläminen. Musiikkimaku ei ratkaise mitään eikä eri harrastuksetkaan.
Joten sopikaa ne rajat teidän itsenne mukaan ja keskustelkaa. Jos ette löydä samaa säveltä, te vaan ette sovi toisillenne. Ei toista voi pakottaa eikä aina ole niin, että toinen on oikeassa.
Minun mielestäni voi käydä kapakassa ja voi halata muita. Minä en suutu pussailusta, suutelemisessa menee sitte raja kyllä, mutta en vielä suutu pahasti siitäkään. Saunominen riippuu, mutta siis ei mitään yökyläilyä eikä yhteismökkeilyä kahdestaan yms. koska mielestäni se on ihan normaalia että parisuhde on se intiimein, missä ollaan kahdestaan syrjäseuduilla ja matkustetaan. Ymmärrän, että ystäviä on, mutta miksi olisi parisuhteessa olisi tarvetta viettää jatkuvasti yksityistä aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa intiimeissä tilanteissa? Niin, ei mene mun ajatuksiin, joten se olisi jo liian avoin suhde. Muuten saa harrastaa ja pitääkin, olla itsenäinen, käydä baarissa kavereitten kanssa, mä en edes halua mukaan jokapaikkaan. Halata tosiaan saa ja pussata.
Miksi sä kadotat järkesi? Yrität halllita jotain toista ihmistä? Et sä siihen pysty, et sä yksin pysty sääntöjä sanelemaan. Sä voit vain keskustella niistä ja joskus tulee pettymyksiä, se surettaa ja vituttaa, mutta se pitää vaan kestää. Turha siinä on hulluksi muuttua. Mustasukkaisuus on toisen kontrollointia, ja pakotusta, mutta se on turhaa. Sä hallitset itsesi, et muita lopultakaan. Sä siis voit keskustellla, pyytää ja toivoa, että suhde voisi jatkua, että te löytäisitte yhteisen sävelen, mutta jos ette löydä, niin hyväksyt asiat sellaisina kun ne on tai sitten eroat ja etsit sopivamman. Kumpikaan ratkaisu ei ole kivuton, mutta elämä ei koskaan ole kivutonta... Eikä juuri meidän hallinnassa. Useimmat ongelmat johtuvat tavalla tai toisella siitä, ettemme osaa luopua, päästää irti, antaa periksi, tavalla tai toisella. Joskus niin joutuu tekemään, että voi erota, joskus että voi pysyä yhdessä. Mieti kumpaa sinä haluat.
Jos minä halaan hyvää ystävää joka on vastakkaista sukupuolta niin se on kokonaan minun asiani, siinä ei pitäisi olla kellään mitään sanomista. Mutta jos hyppään sänkyyn hänen kanssaan olen ylittänyt rajat ja loukannut suhdettani omaan puolisooni. Ja minä en koskaan alistuisi siihen että pitäisi puolison kanssa sopia miten minä käyttäydyn, sillä minun puolisoni pitää tietää että minuun voi luottaa, enhän muuten olisi hänen kanssaan. Jos pitää aikuisen ihmisen kysellä lupa tekemisiinsä toiselta niin se ei ole mikään luotettava suhde. Ihme että vielä on niin paljon ihmisiä varustettuna huonolla itseluottamuksella ttä uhrataan aikaa edes ajattelulle joihinkin kummallisiin sääntöihin. Hyvä suhde toimii ilman kummallisia sääntöjä sillä se perustuu luottamukselle, eikä oppikirjaan mitä saa tehdä ja mitä ei. En edes voisi kuvitella että puolioni epäilisi minun tekevän jotain joka loukkaisi meidän duhdettamme, ja häntä henkilökohtaisesti.