Aloitin kevään aikana uudessa työpaikassa. Kysessä alle 10 työntekijän yritys. Tietenki kaikki muut tuntevat toisesa jne. Mutta voisin sanoa, että minä en tunne heitä eivätkä he minua.
Kuuntelen kyllä kun he puhuvat henkilökohtaisista asioita, mutta en vain saa sanottua väliin mitään.. Kun en tunne, en uskalla kommentoida, koska pelkään että sanomiseni käsitetään väärin. Kuitenkin osallistun "hyvä sää tänään" keskusteluihin, joten en ihan tuppisuuna kuitenkaan istu. Miten pääsisin "sisälle" porukkaan? En jotenkin viiti udella ja kysellä henk.koht. asioita heiltä.. Eivätkä hekään kyllä ole minulta kysyneet mitään.
Muuten ilmapiiri on hyvä, eikä syrjimistä ole ilmassa, ainakaan vielä. Kuitenkin yksi työntekijä käsittää väärin puheeni(olemme molemmat suunnilleen saman ikäisiä naisia), sanon JOSKUS jotain vitsillä, ehkä hieman sarkasmisesti, hän ottaa asian tosissaan! Emme taida olla samalla aaltopituudella yhtään :(
Pelkään, että jos hän tosiaan käsittää puheeni täysin väärin ja saa jotenkin huonon kuvan minusta, tai että v*ittuilen hänelle tms. Miten tämmöisen henkilön kanssa kannattaa toimia? Olen yrittänyt käyttäytyä "neitseellisesti" enkä puhua "typeriä juttujani" hänelle, mutta välillä lipsahtaa vahingossa.
Välillä on ollut myös tätä, että kun saavun huoneeseen jossa on kaksi tyyppiä, he hiljentyvät siinä samassa tai toinen jatkaa heti hommiaan kun ilmestyn ovelle.
Juuri näistä syistä en tykkää pienistä työpaikoista, vaan haluaisin mahdollisimman suureen työyhteisöön. Sieltä löytyisi varmana omanlaisia ihmisiä ja ei-niin-kivat voisi fiksusti jättää vähemmälle huomiolle.
Kuitenkin tykkään olla ja viihdyt enkä ole lähdössä pois.. Hieman vaan tarvisin neuvoja miten tosiaan sulautua uutena porukkaan?
Kuuntelen kyllä kun he puhuvat henkilökohtaisista asioita, mutta en vain saa sanottua väliin mitään.. Kun en tunne, en uskalla kommentoida, koska pelkään että sanomiseni käsitetään väärin. Kuitenkin osallistun "hyvä sää tänään" keskusteluihin, joten en ihan tuppisuuna kuitenkaan istu. Miten pääsisin "sisälle" porukkaan? En jotenkin viiti udella ja kysellä henk.koht. asioita heiltä.. Eivätkä hekään kyllä ole minulta kysyneet mitään.
Muuten ilmapiiri on hyvä, eikä syrjimistä ole ilmassa, ainakaan vielä. Kuitenkin yksi työntekijä käsittää väärin puheeni(olemme molemmat suunnilleen saman ikäisiä naisia), sanon JOSKUS jotain vitsillä, ehkä hieman sarkasmisesti, hän ottaa asian tosissaan! Emme taida olla samalla aaltopituudella yhtään :(
Pelkään, että jos hän tosiaan käsittää puheeni täysin väärin ja saa jotenkin huonon kuvan minusta, tai että v*ittuilen hänelle tms. Miten tämmöisen henkilön kanssa kannattaa toimia? Olen yrittänyt käyttäytyä "neitseellisesti" enkä puhua "typeriä juttujani" hänelle, mutta välillä lipsahtaa vahingossa.
Välillä on ollut myös tätä, että kun saavun huoneeseen jossa on kaksi tyyppiä, he hiljentyvät siinä samassa tai toinen jatkaa heti hommiaan kun ilmestyn ovelle.
Juuri näistä syistä en tykkää pienistä työpaikoista, vaan haluaisin mahdollisimman suureen työyhteisöön. Sieltä löytyisi varmana omanlaisia ihmisiä ja ei-niin-kivat voisi fiksusti jättää vähemmälle huomiolle.
Kuitenkin tykkään olla ja viihdyt enkä ole lähdössä pois.. Hieman vaan tarvisin neuvoja miten tosiaan sulautua uutena porukkaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä lisäys näihin minun vitseihini, että ne eivät ole henkilökohtaisia. En siis todellakaan heitä hänestä tai kenestäkään työpaikan ihmisistä mitään vitsiä. Jutut saattavat liittyä esim. nyt jääkiekon pelaajiin ja niiden ryyppäämiseen, tai muuhun yleiseen aiheeseen.
No uudessa työpaikassa ja uusien ihmisten kanssa riippuu se kanssa käynti tietenki tosi paljon myös vastapuolen kaverista ja yleensä tilanne määrittelee hyvin sen, että onko sopiva hetki puhua shittiä, monet ei siltikään halua esim. lounaalla jos ekaa kertaa on tekemisissä, niin jutella mistä oot jne, vaan syödään mielummin hiljaan, tämä riippuu aina niin paljon ihmisistä.
Itse olen mennyt aika pitkälti sillä, että ei kannata turhaan ajatella mitä muut ajattelee minusta, tämä ei tarkoita nokka pysyssä kulkemista vaan, olemalla ihan oma itsensä ja esimerkiksi tuommoset missä toisilleen entuudesta tutut ihmiset puhuvat jostain heidän omista asioistaan, niin itse olen ollut vain hiljaa, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, turhaan siinä kantaa ottaa, jos ei oikeasti ole mitään tietoa tilanteessa ja asioista ja sitte olen vain kuunnelut onko sopivaa kuunnella vai onko heidän niin henkilökohtaisia asioita, että menenkö tekemään töitä tai muuten vain ihmettelemään jotain.
Omasta mielestäni olisi vähän hassua koittaa väkisin sanoa johonki jotaki, tulisi ehkä hieman tunkeileva kuva jopa tai sitten jotenkin vähän hölmö. Vitsejä on varmaan aika turha laukoa, jos ei oikeasti tunne henkilöä.
Porukkaan pääsee oikeastaan sisään vain ajan kanssa, kun tulee yhteisiä asioita mistä jutella, joku tapahtuma ja siitä puhuminen ja jos kysyy vaikka maanantaina miten meni vkl ja selviää, että teitte jotain samaa ja siitä selviää että teillä on joku sama harrastus, niin sitte on joku ihan järkevä puheen aihekkin, joka kautta voi heittää jotain läppääkin.
Tulipa vähän pitkä ja ehkä hieman epäselvä teksti, mutten jaksa enään alkaa lukea uudestaan lävitse. Itse olen pärjännyt työpaikoissa erittäin hyvin sillä etten ajattele sen kummemin, mitä joku ajattelee minusta ja en sitä kautta koita mielyttää ihmisiä vaan olen oma itseni. Joittenkin ihmisten kanssa vain löytyy nopeasti hyvä sävel, toisten kanssa se on työn takana ja sitä ei välttämättä löydykkään. Loppu peleissä on varmaan aina kuitenkin se yksi asia mikä teitä kaikkia yhdistää. Eli työ joten siitähän riittää monesti myös puhuttavaa ja kokemuksien jakaminen siitä.
Vielä sen verran, että itse kun vähän aika sitte vaihoin firmaa ja olin yhden henkilön kanssa vaikka kuinka paljon tekemisissä puhelimessa ja välillä kasvotustikkin niin meni tosi kaun, että juteltiin yhtään mitään henkilökohtaisesti ihan edes, että mistä päin olet alunperin tyyppistä shittiä. Työ yhdistää kuitenkin paljon ja oli paljo juteltavaa ja vaikka välillä kierretiinkin samoissa paikoissa ja käytiin lounaalla monet kerrat, niin meni silti viikkoja ennen kuin puhuttiim mitään henkilökohtaista ja näin toimii hyvin. Koko ajan hieman enemmän tutustuu ja ei sen kummemin tartte sitä miettiä, siinä se tulee luonollisesti aina pikku hiljaa...
Pärjäät kyllä varmasti hyvin....
Uuteen työyhteisöön meneminen on aina haastava ja edellyttää hitusen omaa pohdintaa. Etenkin pitkään työyhteisössä olleet ovat voineet "omia" työyhteisön itselleen ja asettevat tietynlaisia arvoja ja tapoja käsitellä asioita. Tämä on se vanha työyhteisö, joka aina muuntuu kun astut kuvaan. Itse olen uusi tapaus työmarkkinoilla (saanut tutkinnon valmiiksi), joutunut kohtaamaan ja pohtimaan näitä omalla kohdallani.
Muutama perusfakta:
-aina kun uuteen työyhteisöön tulee uusi henkilö, niin asetelma työyhteisössä ja työyhteisön dynamiikka muuttuu. Tämä totta kai kertaantuun mitä merkittävämpään asemaan henkilö tulee.
-vanha työyhteisö on aina varautunut uuteen, mikä on normaalia ihan siviilielämästäkin. Mieti, jos sisäruksesi tuo perhelounaalle uuden puolison.
-Jos on kyse asiantuntijatyöyhteisöstä, jossa on korkeastikoulutettuja sisääntulo voi olla helpompaa, koska työyhteisö pystyy analysoimaan ja korjaamaan omaa käytöstään. (ei kyllä aina päde)
Muuta peukkusääntö
-arvosta ja kehu vanhaa työyhteisöä tai siinä piileviä asioita
-ei ole tarvetta nostaa itseään esiin, vaan antaa työn tuloksen tai ajan hoitaa se
-työpaikalla ollaan vaan töissä ja perusfiksu ja kohtelias ihminen pärjää normaalilla käytöksellään missä työyhteisössä tahansa
-omaa käytöstä voi aina analysoida ja pyrkiä muuttamaan sitä tarpeen. Yleensä vanha työyhteisö mukauttaakin uuden työntekijän näkökulmia ja käsitellä asioita.
-ole kohtelias ja nöyrä. Nämä ovat ihmisten välisen kohtaamisen perusasioita.
-työyhteisön salakavala myrkky nykyään on kateus, koska ihmiset määrittävät itseään yhä enemmän työn ja vastuun kautta.
tsemppiä