Muutin miehen perässä isosta kaupungista pienelle paikkakunnalle, jossa kaikki tuntevat toisensa enkä minä ketään. Tyttäreni muutti myös mukanani ja nyt meitä on 5-henkinen suurperhe, sillä miehen kaksi tytärtä ovat meillä joka 2. viikon. Lisäksi perheessä on koira, jonka mies aikoinaan hankki tyttärilleen.
Heti alusta asti on ollut yhtä valtataistelua niin, että tytöt ovat hakeneet paikkaansa nokittamalla toisiaan ja mies on melkein aina mennyt
omien tyttärien puolelle. Olen yrittänyt miehen kanssa pitää tyttöjä samalla viivalla ja antaa rakkautta yhtäpaljon kullekin, mutta aina on tuntunut siltä, että minun lastani rakastetaan vähemmän ja kuritetaan enemmän ja hänen lapsiaan juuri toisinpäin. Melkein aina sattunut tapahtuma on lapseni vika ja tyttäreni onkin itse sanonut monesti miehelleni, että miksi hän aina häntä syyttää mutta silloin mieheni on vain mennyt hiljaiseksi. Olen niin väsynyt kuuntelemaan ainaisia kinoja ja valituksia lapsestani sekä puolustamaan lastani, jopa mieheltä.
Heti muuttomme jälkeen mies jatkoi harrastuksiaan samanlailla kuin ennenkin, vaikka sanoi antavansa meille aikaa ja lisäksi otti lisävastuuta valmennuksesta, vaikka oli menossa jo joka ilta jonnekin! Mies kyllä käy töissä ja on elättänyt meitä todella ihanasti (ruoka ja peruslaskut), mutta jos minulla tai tyttärelläni on jokin maksullinen meno esim. harrastus tai hygieniatuotteet, niin joko luovun siitä tai neuvottelen asiasta.
Sain töitä tältä pieneltä paikkakunnalta melkein heti muuttomme jälkeen ja olin innoissani, kunnes loukkasin itseni ja nyt olen ollut sairaslomalla jo kohta 9kk. Mieheni on hienosti elättänyt meitä, jotta asuntolaina on tullut maksettua ja ruokaa on aina kaapissa. Minulla on jatkuvasti tili tyhjä, kun suurin osa sairaspäivärahasta menee asuntolainaan ja lopuilla yritän maksaa omia laskuja. Sitten pitäisi hankkia henkilökohtaisia juttuja, johon pyydän mieheltä rahaa mutta en edes enää muista, milloin olisin ostanut itselleni edes uuden ripsivärin tai piilarit, jotta voisin käydä lenkillä.
Miehen kaikki sukulaiset, vanhemmat, sisko perheineen, ystävät ja kaverit ovat täällä ja hän on asunut täällä melkein koko ikänsä. Minä puolestani olen muuttanut melkein koko ikäni ja olin niin innoissani, kun asetuimme tänne asumaan. Olen maalaistyttö ja arvostan suuresti rauhaa ja puhtautta, mutta nekään asiat eivät enää tunnu miltään. Kaikki ihmiset tuntevat toisensa ja jään aina ulkopuolelle sukujuhlissa, kun en tiedä, kenestä oikein puhuvat.
Olin muuttomme jälkeen innoissani uudesta perheestä ja mietin vielä puoli vuotta sitten, kuinka ihanaa olisi saada tähän isoon joukkoon vielä yhteinen vauva. Nykyään kun miehen tyttäret ovat tulossa meille, väsyn jo ajatuksestakin ja mietin vain, kuinka paljon helpompaa meidän elämä olikaan, kun asuimme lapseni kanssa kaksin. Minulla ei ole nykyään enää kavereitakaan, kun keskityin niin kovin tähän perheeseen ja kaverini jäivät vanhalle paikkakunnalle eivätkä umpimielisinä voineet hyväksyä ajatusta, että muuttaisin citystä landelle.
Seksikään ei kiinnosta, kun mies on laukeamisherkkä ja jään aina ilman niin, että lopulta hoidan itse itseni. Mies kyllä suukottelee ja halii paljon, mutta haluaisi seksiä silloinkin, kun minulla on paha olla ja kyselee jatkuvasti, joko voitaisiin vähän hempeillä.
Minulla ei ole ketään, kenen kanssa puhua näistä asioita ja tuntuu siltä, kuin pää räjähtäisi. Olen miettinyt monesti, miten helppoa olisi vain nukkua pois mutta tyttäreni on niin vahva aurinkoni, etten ikinä jätä häntä. Minulla on sukulaisia pohjoisessa, mutta tätini ja enoni ovat melko vieraita, vanhempani ovat eronneet ja äitini on vain nimellisesti äitini, sillä mummini kasvatti minut ukkini kanssa ja nyt hänetkin ollaan kärräämässä jo vanhainkotiin.
En jaksa enää välittää mistään ja mietin vain, mikä tarkoitus tällä elämälläni oikein on. Itku tulee milloin missäkin ja hävettää olla näin surkea. Mies on ehdottanut, että menisin juttelemaan ammattilaiselle mutta onko tämä kaikki minun päässäni ja minun vikani? Miten huonolla tolalla tämä parisuhde on, jos miehen mielestä minä kaipaan apua, kun kerran hänellä on kaikki hyvin?
Heti alusta asti on ollut yhtä valtataistelua niin, että tytöt ovat hakeneet paikkaansa nokittamalla toisiaan ja mies on melkein aina mennyt
omien tyttärien puolelle. Olen yrittänyt miehen kanssa pitää tyttöjä samalla viivalla ja antaa rakkautta yhtäpaljon kullekin, mutta aina on tuntunut siltä, että minun lastani rakastetaan vähemmän ja kuritetaan enemmän ja hänen lapsiaan juuri toisinpäin. Melkein aina sattunut tapahtuma on lapseni vika ja tyttäreni onkin itse sanonut monesti miehelleni, että miksi hän aina häntä syyttää mutta silloin mieheni on vain mennyt hiljaiseksi. Olen niin väsynyt kuuntelemaan ainaisia kinoja ja valituksia lapsestani sekä puolustamaan lastani, jopa mieheltä.
Heti muuttomme jälkeen mies jatkoi harrastuksiaan samanlailla kuin ennenkin, vaikka sanoi antavansa meille aikaa ja lisäksi otti lisävastuuta valmennuksesta, vaikka oli menossa jo joka ilta jonnekin! Mies kyllä käy töissä ja on elättänyt meitä todella ihanasti (ruoka ja peruslaskut), mutta jos minulla tai tyttärelläni on jokin maksullinen meno esim. harrastus tai hygieniatuotteet, niin joko luovun siitä tai neuvottelen asiasta.
Sain töitä tältä pieneltä paikkakunnalta melkein heti muuttomme jälkeen ja olin innoissani, kunnes loukkasin itseni ja nyt olen ollut sairaslomalla jo kohta 9kk. Mieheni on hienosti elättänyt meitä, jotta asuntolaina on tullut maksettua ja ruokaa on aina kaapissa. Minulla on jatkuvasti tili tyhjä, kun suurin osa sairaspäivärahasta menee asuntolainaan ja lopuilla yritän maksaa omia laskuja. Sitten pitäisi hankkia henkilökohtaisia juttuja, johon pyydän mieheltä rahaa mutta en edes enää muista, milloin olisin ostanut itselleni edes uuden ripsivärin tai piilarit, jotta voisin käydä lenkillä.
Miehen kaikki sukulaiset, vanhemmat, sisko perheineen, ystävät ja kaverit ovat täällä ja hän on asunut täällä melkein koko ikänsä. Minä puolestani olen muuttanut melkein koko ikäni ja olin niin innoissani, kun asetuimme tänne asumaan. Olen maalaistyttö ja arvostan suuresti rauhaa ja puhtautta, mutta nekään asiat eivät enää tunnu miltään. Kaikki ihmiset tuntevat toisensa ja jään aina ulkopuolelle sukujuhlissa, kun en tiedä, kenestä oikein puhuvat.
Olin muuttomme jälkeen innoissani uudesta perheestä ja mietin vielä puoli vuotta sitten, kuinka ihanaa olisi saada tähän isoon joukkoon vielä yhteinen vauva. Nykyään kun miehen tyttäret ovat tulossa meille, väsyn jo ajatuksestakin ja mietin vain, kuinka paljon helpompaa meidän elämä olikaan, kun asuimme lapseni kanssa kaksin. Minulla ei ole nykyään enää kavereitakaan, kun keskityin niin kovin tähän perheeseen ja kaverini jäivät vanhalle paikkakunnalle eivätkä umpimielisinä voineet hyväksyä ajatusta, että muuttaisin citystä landelle.
Seksikään ei kiinnosta, kun mies on laukeamisherkkä ja jään aina ilman niin, että lopulta hoidan itse itseni. Mies kyllä suukottelee ja halii paljon, mutta haluaisi seksiä silloinkin, kun minulla on paha olla ja kyselee jatkuvasti, joko voitaisiin vähän hempeillä.
Minulla ei ole ketään, kenen kanssa puhua näistä asioita ja tuntuu siltä, kuin pää räjähtäisi. Olen miettinyt monesti, miten helppoa olisi vain nukkua pois mutta tyttäreni on niin vahva aurinkoni, etten ikinä jätä häntä. Minulla on sukulaisia pohjoisessa, mutta tätini ja enoni ovat melko vieraita, vanhempani ovat eronneet ja äitini on vain nimellisesti äitini, sillä mummini kasvatti minut ukkini kanssa ja nyt hänetkin ollaan kärräämässä jo vanhainkotiin.
En jaksa enää välittää mistään ja mietin vain, mikä tarkoitus tällä elämälläni oikein on. Itku tulee milloin missäkin ja hävettää olla näin surkea. Mies on ehdottanut, että menisin juttelemaan ammattilaiselle mutta onko tämä kaikki minun päässäni ja minun vikani? Miten huonolla tolalla tämä parisuhde on, jos miehen mielestä minä kaipaan apua, kun kerran hänellä on kaikki hyvin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lievä tai keskivaikea masennus voi puhjeta myös aikuisiällä. Tuo toivottomuuden tunne ja väsymys kuulosti vähän siltä - pohdithan asiaa. Usein vasta jälkikäteen huomaa olleensa niin sumussa, että on jo tottunut kurjaan mieleen ja totiseen tokkuraiseen oloon http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/
Hienoa, että lapset uskaltavat kinastella ja ottaa yhteen - se kertoo turvallisesta kodista ja isosta luottamuksesta teitä vanhempia kohtaan. Ahdistavassa, pelottavassa ilmapiirissä lapset kätkevät tunteensa ja ovat vetäytyviä ja/tai miellyttävät vanhempiaan.
Oletteko pitäneet perhepalaveria, kun kaikki on HYVIN?
Kaikki keittiön pöydä ääreen/sohvalle ja rauhallista jutustelua vaikkapa puheenvuorot viitaten. Jokainen saa puhua, jokaista kuunnellaan. Tyttäresi voi esimerkiksi tällöin rauhassa kertoa, että kokee tulevansa erilailla kohdelluksi. Pakko ei ole puhua. Kokouksen TARKOITUS voisi olla sopuisamman ilmapiirin tavoitteleminen. Myös te vanhemmat voitte kertoa pahoittavanne mielenne jatkuvasta riitelystä (kinastelu silloin tällöin on toki normaalia elämää!) ja että toivotte tyttöjen vaalivan sopua ja hyvää mieltä. Auttamista, jakamista.
Ja sitten EHDOTUKSIA iloisamman kodin saavuttamiseksi! Mitä lapset toivoisivat tehtävän erilailla? Mistä tulee kiistaa? Miksi? Sopu ja hyväntahtoisuus on myös Päätös.
Eli ei huutamista riitojen päälle, vaan asia puheeksi RAUHALLISESTI vaikka iltapalapöydässä.
Tytöt oppivat arvokkaita kommunikaatiotaitoja. Ja kertomaan pahasta mielestään suoraan, eikä kiukuttelemalla.
Olet tehnyt valinnan lähteä miehen matkaan muualle. Arki ei vastannut odotuksia. Huonoa se ei kai silti ole? Olitko odottanut miehesi perheen tuovan sinulle sukulaissuhteita, joita olet ehkä kaivannut?
Olet aikuinen, sopeudu tilanteeseen, tai toivo lisää yhteistä vapaa-aikaa.
Minusta tuntuu, että jättäydyt tahallisesti hieman ulkopuolelle, jotta voit mököttää.
Et tietenkään voi tuntea kaikkia sukulaisia tai vanhoja perhevitsejä ja sattumuksia - näinhän se on aina!! Voit kai silti iloita läheisistäsi, ja siitä, että heillä on hauskaa, läheiset välit jne. Ole iloinen miehesi puolesta.
Jos todella haluat, mahdut kyllä paremmin joukkoon kuinluuletkaan.
Tapaa osaa naisista vaikka ilman miestä ja lapsia. Kävelylenkillä/kirpparilla/teatterissa/konsertissa/marjoja keräämässä...mitä vaan. Ja vaikkapa ilmaista tai halpaa. Ja kai miehellesi/jollekin hänen sukulaiselleen voi sanoa, että olo on ollut välillä hieman yksinäinen ja toivot, että ystävystytte paremmin.
Ala olemaan avoimempi. Muutkin alkavat. Ja kaikki voivat paremmin.
Entä teidän perhe?
Yllätä perheesi, ja menkääkin aamupalalle rantaan tai puistoon. Tehkää yhdessä eväitä tai herää sinä aikaisin ja tee. Ei maksa mitään ylimääräistä, voileivät kääreisiin ja mielikuvitusta peliin. Pyöräretki venerantaan? Isän lempipaikat lapsena? Isän koulu? Uusi yhteinen, juuri teidän perheen lempipaikka? Tehkää perinteitä. Rakenna itse juuria ja perinteitä ja traditioita uuteen kotikaupunkiisi. Etsi kauniita rakennuksia ja maanmuotoja, rantoja ja metsiä. Teatteriporukka, kuoro, kielikurssi, vapaaehtoistyö...Ja kävelylenkkeillä voi ilman piilareitakin :) Aja autolla tai bussilla (koiran kanssa) toiseen kaupungin osaan/toiseen päähän kylää ja ihaile taloja, keväisiä pihoja, tuoksuja. Tulee ulkoiltua kuin vahingossa. Ja taas voi ottaa vaikka evästä mukaan ja pitää huilia kun sopiva kiva paikka löytyy.
Kiva, että sanot miehesi hoitaneen hienosti taloudellisen vastuun. Muistat kai sanoa sen hänellekin :)
Nopeasti laukeamista taidat kuitenkin pitää tekosyynä.
Ja kyllä voi kujeilevasti sanoa, että "mulle jäi vielä vähän nälkä..." joten mies voi hyväillä käsin tms. Onko tämä uusi juttu, vai onko aina ollut näin: mies laukeaa, homma loppuu? Jos on aina ollut niin, mies ehkä on luullut sinun olevan tyytyväinen? Suu auki vaan. Ja ei siis pettymyksen hetkellä vaan aikuiseen tapaan rauhan hengessä.
Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi.
Luot itse arkesi. Valitset tekemisesi.
Ala keksiä jotain kivaa, omaa.
Saattaa olla miehellekin (ja tytöille) raskasta, jos olet ihan aina kotona ja käytettävissä. Jos olet siis saikullakin, ja aina kotona kotona kotona.
Kirjoitit: miten paljon helpompaa olisikaan ollut kaksin tytötn kanssa.
Myös miehesi saattaa ajatella samoin.
Tai kaivata välillä vaikka olla yhden tunnin yksin rauhassa kotona.
Aistin välillänne paljon lämpöä, joten hoitakaa asianne kuntoon, jotta saatte nauttia iloisesta elämästä ja syventää rakkauttanne. Ehkä löytää taas vähän kipinääkin:)
Etsi peili. Siellä muutos!
Mitä sinä haluaisit tehdä
mikä sinut saa iloiseksi
mikä leikkisäksi
mistä saat voimia
mikä on lempiruokaasi
tyttöjen
miehesi
Tutustu kunnan historiaan, kysy miehen lapsuudenpaikoista
JA
tutustu tämänhetkiseen tarjontaa. mitä kivaa ja rakasta sinä löydät? Ota vaikka valokuvia ja etsi harrastuksia (kyllä, niitä voi kokeilla ja jatkaa ei ole pakko!) Sama pätee mielialalääkkeisiin: voi ainakin kokeilla.
Toivon sinulle ja teille kaikkea hyvää!
Joo-o, ihan hyvä vastaus. Mutta jospa sun nyt kuitenkin ihan ekaensimmäiseksi pitäisi hoitaa, huoltaa, helliä ja keskittyä vain omaan itseesi. Ottaa aikaa ja tilaa ihan vain omalle itsellesi, omille asioillesi ja ajatuksillesi. Hemmotella itseäsi kaikella mahdollisella, mitä vain keksit; kampaaja, kosmetologi, hieroja, luontaishoidoissa on kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja, uusia vaatteita, matkusta, ota irtiottoja arjesta ja sen asioista, kaukaa näkee paremmin, jne.
Se raha, jonka saat jostain, kuuluu käyttää em. tavalla, sulla on mies sitä varten, että hän hoitaa tällä kertaa ne asiat. Sinä hoidat nyt ensin itsesi, että jaksat sitten jatkaa perhevelvollisuuksia, kun paranet, eheydyt ja saat 'koneet käyntiin' täydellä teholla taas. Ja jos mies tahtoo myös, että paranet ja jaksat, hän tulee tähän mukaan auttamalla rahallisesti. Jos ei, niin yksi välittämisaksentti on osoitettu, miksi sinunkaan täytyisi ja pitäisi ?
Kun "väsyttää", niin silloin levätään, huilataan, vedetään lonkkaa ... Kun väsy väistyy, niin korvien välissä, mielessä alkaa ihan itsestään muhia uudet ajatukset, joilla pääset eteenpäin ja saat selville, miten elämää tulee jatkaa. Elämässä ei voi aina olla vain huippukohtia, sen aikana käydään tasaisin väliajoin myös pohjalukemissa, miettimässä ja ottamassa vauhtia.