Mä todella luulin, että viime kesänä löytyi se oikea.. Tapasin miehen, joka oli entuudestaan tuttu nuoruusvuosiltani. Tiesin ja tunsin hänet mukavaksi ja kiltiksi ihmiseksi. Meillä alkoi kaikki ihan mukavasti, käytiin yhdessä millon missäkin jne. Mutta mutta.. Kun suhteen vakavuus alkoi paljastua miehen äidille talven mittaan, niin ongelmat alkoivat. Äidillään on karjatila ja hän alkoi vaatimaan, että poikansa ottaa sen vastaan, ja miltei samantien kyseli minulta, että kai sinä nyt pystyt ottamaan lopputilit duunistasi ja muutat tänne maalle poikansa kanssa. No, pohdiskelin asiaa (aikamoisen painostuksen alaisena) muutaman kuukauden tullen siihen tulokseen, että en pysty noin vaan töitäni jättämään ja muuttamaan, emmehän olleet edes seurustelleet kauaa. Tämän kun anoppi hokasi, etten siis ole muuttamassa, ja poika saattaisi jäädä tänne etelään, niin siitä vasta show on syntynyt. Hän takertuu poikaansa kiinni vaikka millaisin konstein, olemalla extra mukava tai sitten ihan päinvastoin kovalla huutamisella ja pojan alistamisella. Tämä on niin inhottavaa seurata sivusta kun poikansa on täysin äitinsä määräysvallan alainen (huom. poika on jo yli 30v.), eikä uskalla panostaa meidän suhteeseen, peläten koko ajan äitinsä reaktioita. Hän on luvannut jäädä tänne mun kanssa, eikä muuttaa karjatilalle, mutta enhän mä siihen voi todellakaan luottaa, ja siksi minäkään en enää jaksa panostaa tähän. En sitten yhtään. Mä elättelin toiveita koko talven, että nyt mä todellakin löysin sen elämäni miehen, mutta anoppi sen nyt sit loppujen lopuksi veikin. Kaveri on täys nössö, ja äitinsa on järkyttävä alistaja. Eläkööt sit vaikka elämänsä loppuun yhdessä. Niinhän niistä maatalon pojista ennenkin on poikamiehiä tullut. Kotiväen painostuksesta, ja sama jatkuu nykypäivänäkin. Vituttaa vaan, kun haaveilin perheestä ja kaikesta..ihan turhaan. Onko muitakin, joilla on anopin takia mennyt välit poikki? Kertokaa tarinanne, se vaan kait helpottais mua kun on niin mahtava morkkis päällä.
Mies maalta.....
Taru
3873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiinnostumaan tuollaisesta miehestä ! Onhan noita itsenäisiä ja kohtuu näköisiäkin miehiä saatavilla. Jo heti suhteen alussa pitää tarkastaa ihmisen itsenäisyys. Jos on tyyppiä: retuuta nenästä perässä, kannattaa heti irrottautua. Vaikka ripustautuvaa äitiä ei olisikaan, joutuisit kuitenkaan taluttamaan sitä läpi elämäsi kuin mäyräkoiraa hihnassa. Hanki lemmikin sijasta mies.
oman tiensä, vääriä ratkaisuja ei olekaan. Kaikista asioista oppii jotain juuri sinulle tarpeellista. Jos hän on se oikea, tulette varmaan tapaamaan uudestaan. Elämä tuppaa tuomaan aina sellaisia asioita eteen kuin on tarkoituskin.
Oma kokemukseni on vähän toisenlainen, menin sinne anoppilaan rakkauden huumassa ja eihän se ollut helppoa. Vaikka miniä ja anoppi tulisivat hyvin toimeen niin sopeutumista siinä tarvitaan ihan valtavasti, molemmilta. Niin kauan kun asuimme saman katon alla, tuntui kuin itse olisi ollut vain ohut siivu sitä oikeaa minä-persoonaa. Yhteenottoja tuli väistämättä, vaikka ei niitä kukaan tieten tahtoen hakenut, itse asiassa pidin anopistani ihmisenä. Olemme yhä onnellisesti yhdessä mieheni kanssa, mutta paljon helpompaa olisi ollut aloittaa ihan kahdestaan.
Olen myös maatilalta ja tällähetkellä töissä etelässä. Mua ei kukaan painosta mihinkään mutta vaikee on ratkaisu kun rakas on etelässä ja kotitila/sukutila muualla. Ei oo helppo ratkasu. Te ketkä ootte kasvanu kerrostalossa ette voi ikinä ymmärtää! Eikös siellä maalla olisi kuitenkin hyvä kasvattaa ne lapset?