Olisin halunnut olla rakkaani elämässä ainoa, etenkin ainoa intohimon kohde. Rakastan rakastelua ja seksiä: Kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä. Se olen oikea minä; Sellainen, kuin minun kuuluisi olla.
Nyt en enää tunne himoa, kiihkoa, kaipuuta, eikä minulla ole juurikaan tunteita miestäni kohtaan. Olen aivan turta.
Syynä tähän on mieheni vuosikausia jatkunut nettiporno-seksilelu-harrastus, joka vuoteessamme johti tilanteeseen, että tunsin aina olevani valmiin ulkoa opetellun käsikirjoituksen toinen osapuoli. Käsikirjoitus tietenkin tuli pornosivuilta. Minä vain en sitä tuntenut ja sain pelätä, mitä seuraava kohtaus sisältää.
Ajattelin pitkään, että minussa on jotain vikaa, kun rupesin jännittämään seksiä -kunnes asiat rupesivat vähitellen selviämään.
Sain selville, että mieheni oli jo vuosia harrastanut kaikenlaista pornoa, mutta etenkin nettipornoa. Tietokoneella sitä taitaa olla jo gigatolkulla. Kävin katsomassa. Kaikenlaisia etovia asioita (en tarkoita normaalia tervettä toista kunnioittavaa seksiä).
Kun koetin keskustella asiasta mieheni kanssa, hän käänsi asian niin, että minä olen seksuaalisesti estynyt, enkä ole sinut seksuaalisuuteni kanssa. Se tuntuu pahalta. Vika siis on minussa, kun en ymmärrä sitä, että toisella on tarve olla pornosivuilla, ladata ja katsella sitä päivittäin neljästä kahdeksaan tuntiin.
En tiedä mitä teen. En pysty enää menemään hänen kanssaan vuoteeseen. Ajatuskin inhottaa. Kuitenkin kaipaan seksiä. Olen yksin ja hukannut itseni.
Nyt en enää tunne himoa, kiihkoa, kaipuuta, eikä minulla ole juurikaan tunteita miestäni kohtaan. Olen aivan turta.
Syynä tähän on mieheni vuosikausia jatkunut nettiporno-seksilelu-harrastus, joka vuoteessamme johti tilanteeseen, että tunsin aina olevani valmiin ulkoa opetellun käsikirjoituksen toinen osapuoli. Käsikirjoitus tietenkin tuli pornosivuilta. Minä vain en sitä tuntenut ja sain pelätä, mitä seuraava kohtaus sisältää.
Ajattelin pitkään, että minussa on jotain vikaa, kun rupesin jännittämään seksiä -kunnes asiat rupesivat vähitellen selviämään.
Sain selville, että mieheni oli jo vuosia harrastanut kaikenlaista pornoa, mutta etenkin nettipornoa. Tietokoneella sitä taitaa olla jo gigatolkulla. Kävin katsomassa. Kaikenlaisia etovia asioita (en tarkoita normaalia tervettä toista kunnioittavaa seksiä).
Kun koetin keskustella asiasta mieheni kanssa, hän käänsi asian niin, että minä olen seksuaalisesti estynyt, enkä ole sinut seksuaalisuuteni kanssa. Se tuntuu pahalta. Vika siis on minussa, kun en ymmärrä sitä, että toisella on tarve olla pornosivuilla, ladata ja katsella sitä päivittäin neljästä kahdeksaan tuntiin.
En tiedä mitä teen. En pysty enää menemään hänen kanssaan vuoteeseen. Ajatuskin inhottaa. Kuitenkin kaipaan seksiä. Olen yksin ja hukannut itseni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mies hoitoon. Tuo ei ole enää normaalia tai sitten sanot suoraan sille, että hän oksettaa sinua touhuillaan! Minun mielestäni pornossa ei ole niinkään mitään pahaa, kunhan mies ei katsele sitä jatkuvasti eikä yritä rakastella kuten filmeissä. Joten, oikeasti, hän on mennyt nyt kyllä sekaisin.
Miehesi adiktoituminen ei tule muuttumaan.
Sinun on paras pikaisesti muuttaa elämäsi. Mitä nopeammin sen teet, sitä vähemmän tulet häviämään. Pelkäänpä, etteivät miehesi leikit ole vielä lähelläkään sitä, mitä hän mielessään kehittelee. Saatat joutua satutetuksi vielä muutenkin kuin henkisesti.
On niitä romanttisia, helliä ja intohimoisia miehiä vielä olemassa sinuakin varten.
Luulen, että tällaisessa tilanteessa psyykkinen prosessi on aika samankaltainen, kuin silloin kun suhteessa on fyysistä väkivaltaa. Sitä epäilee ensin itseään syylliseksi ja alkaa tarkkailemaan itseään ja tekojaan ja etsii virheitään. Vähitellen, kun toinen antaa ymmärtää vian olevan minussa ja että olen estynyt ym.ym.ym. kun en ymmärrä, niin silloin vähitellen alkaa itsetunto ko. elämän osa-alueella murenemaan. Lisäksi ensin, ennenkuin hankin todisteet (logit ym.) sain kuulla, että minulla on päässä vikaa, kun kuvittelen tällaisia. Sitten vasta alkoi seksuaalisuuteni ja asenteideni kyseenalaistaminen, kun pystyin osoittamaan, etten tosiaankaan kuvittele näitä asioita. Tämä on ollut kauheaa ja ahdistavaa, mutta nyt olen vähitellen ymmärtämässä (kiitos myös sinulle kommentistasi), että vika ei ole minun.
Minua rupesi mietityttämään, onko sinulla kokemusta tämäntyyppisestä asiasta, koska tunnut tietävän mistä puhut?