Kun tuossa keskusteltiin siitä, onko parisuhdekäyttäytymisen muuttaminen mahdollista, niin laajennetaas aihetta muihinkin elämän osa-alueisiin.
Mitä ajattelette jos ihminen on esim. jättänyt useita kouluja kesken, vaihtanut työpaikkaa vähintään vuoden-parin välein ja muuttanut yhtä usein? Voiko tällaisesta mielestänne päätellä jotain siitä, millaista käytös on parisuhteessa (tai ihmissuhteissa yleensä)? Antaako luotettavan kuvan?
Enkä tarkoita tässä hetkellisiä kokeiluja tai ulkopuolisia syitä (pätkätyöt ym), vaan vuosien sykliä joka on johtunut lähinnä kyllästymisestä vallitsevaan tilanteeseen.
Mitä ajattelette jos ihminen on esim. jättänyt useita kouluja kesken, vaihtanut työpaikkaa vähintään vuoden-parin välein ja muuttanut yhtä usein? Voiko tällaisesta mielestänne päätellä jotain siitä, millaista käytös on parisuhteessa (tai ihmissuhteissa yleensä)? Antaako luotettavan kuvan?
Enkä tarkoita tässä hetkellisiä kokeiluja tai ulkopuolisia syitä (pätkätyöt ym), vaan vuosien sykliä joka on johtunut lähinnä kyllästymisestä vallitsevaan tilanteeseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä tuollainen käytös antaa sellaista kuvaa että saisi harkita tosissaan yrittäiskö ees sun kanssa parisuhdetta. Eli susta saa epäluotettavan kuvan.
Just toitotit jossain ketjussas että et halua muuttua vaikka olisit miten hankala luonteeltasi muiden ihmisten mielestä. Eli: sinä et voi muuttua.
Paitsi jos tosissasi haluat muuttua mutta se on sitten eri asia.
Onko tuosta "kyllästymisestä vallitsevaan tilanteeseen" ja vaihtamisista ollut jotain haittaa sinulle tai muille ihmisille?
Kyllä on. Mulla ei ole mitään lukionjälkeistä koulutusta, joten voit päätellä asemani ja tulevaisuuteni työelämässä. Ja sen, pidänkö siitä vai en. Hetken mielijohteesta lähteminen parista työpaikasta ei sekään ole ollut kovin fiksu veto.
Lisäksi muut ihmiset, erityisesti vanhempani, ovat toistuvasti pettyneet tämän takia.
Hmm. Asia riippuu nyt vähän siitä minkä ikäinen olet, parikymppiselle nuo tuollaiset voisi antaa anteeksi, mutta jos vielä pitempään jatkuu, niin vaikeammaksi käy...
Koulutus on tässä maassa tärkeää. Onneksi on monenlaisia koulutusaloja ja -tapoja.
Tarkoitus oli kysyä korreloiko tämänkaltainen elämäntyyli mielestänne käytökseen ihmissuhteissa. Otsikko on huonosti muotoiltu, enkä tarkoita että tällaisen henkilön oletusarvoisesti pitäisi muuttua. Toivoisin mielipiteitä tai keskustelua ihan yleisellä tasolla.
Ja palaan itseeni. Olen huomannut, että tavatessani uusia ihmisiä (ihan kaverina tai hyvänpäiväntuttuina) herättää se usein ihmettelyä ja jonkinlaisia ennakkoluulojakin, jos kerron rehellisesti omasta menneisyydestäni.
No epäluotettavuudesta en tiedä, mutta antaahan tuo sellaisen kuvan, että ko. ihmisellä ei ole pahemmin pitkäjänteisyyttä.
En tiedä uskaltaisiko tuollaisen kanssa mitään perhettä perustaa, kun tulee mieleen, että hän lipeäisi parisuhteesta heti kun arki koittaa, tai tulee ensimmäiset erimielisyydet tai vaikeammat ajat.
Minulle tyypillinen ominaisuus on ahkeruus ja sitkeys. Itse en vieläkään tiedä, mitä haluaisin opiskella/tehdä työkseni, jos olisi varaa jäädä sitä miettimään. Koska itselläni ei ole sellaista ylellisyyttä, että voisin jäädä kotisohvalle räkimään kattoon ja miettimään, että mitä mua huvittaisi tehdä, niin olen sitkeydellä puurtanut tietyt opinnot vain siksi, että luonteeseeni ei kuulu se, että jos tulee vastoinkäymisiä, niin sitten jätetään hommat kesken.
Teen työtä, jota en erityisemmin rakasta, mutta saan siitä palkkaa, jolla elätän itseni ja maksan sillä asuntolainaa. Ei ole unelmieni kutsumus, mutta onneksi työpaikkaa vaihtamalla ja omia työtaitoja kehittämällä se työkin on muuttunut stressaavasta kohtuullisen mukavaksi.
Tämän sanottuani minulle ei sopisi mies, joka ei yhtään tiedä, mitä elämässään haluaa tehdä ja joka jättää leikin kesken heti, kun pitäisi selviytyä hankalasta yli