Uskotteko, että olen 24-vuotias ihan suht hyvän näköinen mies ja etsin ystävää? Luulis, että käyn paljon baareissa ja mulla olisi iso laaja kaveriporukka. Eipä ole. Miksikö?
No en tykkää ihmispaljoudesta, olen ujo, mutta sosiaalinen. Omistan paljon mielipiteitä ja tykkään haaveilusta. Toki omistan elämän ja ihmisiset on siihen, mutta heistä ei kukaan oikein yllä siihen mihin mä pyrin. Alltopituuteen. Siihen, että voisi keskustella syvällisiä tai ei niin syvällisiä, voisi luottaa siihen, että voin vaan höpistä ja toinen kuuntelisi ja toisinpäin. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää tai olla samaa mieltä, pääasia on vai se, että elämässäni olisi ihmisiä joiden kanssa voisin puhua.
Olenko jo ihan hullu?
No en tykkää ihmispaljoudesta, olen ujo, mutta sosiaalinen. Omistan paljon mielipiteitä ja tykkään haaveilusta. Toki omistan elämän ja ihmisiset on siihen, mutta heistä ei kukaan oikein yllä siihen mihin mä pyrin. Alltopituuteen. Siihen, että voisi keskustella syvällisiä tai ei niin syvällisiä, voisi luottaa siihen, että voin vaan höpistä ja toinen kuuntelisi ja toisinpäin. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää tai olla samaa mieltä, pääasia on vai se, että elämässäni olisi ihmisiä joiden kanssa voisin puhua.
Olenko jo ihan hullu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itse, myös 25-vuotias mies ja näitä samoja ongelmia löytyy. Yks tyyppi vaan tällä hetkellä kenen kanssa on mukava olla ja sekin on eri tyylinen kuin minä, mutta hän jaksaa todella hyvin kuunnella ja olla kiinostunut asioista. Niinkuin mainitsit, että ei kannata liikaa vaatia ihmisiltä. Eli pitää löytää pinnallisuuden ja syvällisyyden väliltä semmonen mukavuus alue jolla kannattaa pitää se ystävyys.
Jeps, se on hienoa että tollaisiakin aitoja ihmisiä löytyy, kaikkien niiden pinnallisten keskeltä.. hmm..
sitäpaitsi muutama läheinen ja kunnollinen ystävä on paljon rikkaampaa, kun just joku älytön känninen kaveriporukka.
Ja ihmiset on erilaisia... toiset tykkää "bilettää" tuhlata palkkansa johkin alkoholiin ja hillua viikonloput kännissä...
toiset taas nauttia elämästä toisella tavalla.. ^^
Kannatan tota jälkimmäistä vaihtoehtoa kyl. :D
Olen harvinaisen samaa mieltä kaikesta!
Minulla oli yksi hyvin läheinen ystävä vielä lukiossa ja armeijan aikaan. Lähdettyäni yliopistoon tuo kyseinen ystävyyssuhde kariutui lopulta erinäisiin asioihin toisen opiskeluvuoteni puolessa välissä. Harmittihan se kovasti, mutta tiesin, että se tulee jossain vaiheessa tapahtumaan, joten olin osannut varautua. Onneksi olin löytänyt sopivan kaveriporukan koululta, joista nykyään yhden voin laskea ihan oikeaksi ystäväksikin. Tämähän periaatteessa riittää.
Hienoa, että miehistäkin löytyy mukavia tapauksia. Baareissa ei ole kivaa pyöriä eikä siellä pysty puhumaankaan kenenkään kanssa kunnolla. Hauskaa voi pitää ilman alkoholia ja juhlimista. :)
Mä en ole ujo, en vaan muuten tykkää ihmispaljoudesta. Sen takia mä olen käynyt täällä http://bit.ly/seuranhaku aika paljon etsimässä uusia ystäviä ja rakkautta, kun on siltä tuntunut.
Hyviä kokekmuksia ainakin tähän asti.
et ole hullu. Minäkin olen nuori mutta en tykkää tyypillisitä asioista, kuten leffoista, shoppailusta ja kaupungilla hengailusta. Ihmispaljoudet ahdistaa, enkä löydä mitään kivaa kaupungilta. Pidän luonnosta ja rauhallisuudesta. Ennemmin lähden jonkun kanssa metsälenkille kuin kaupungin hulinaan. Pienet pubit ovat enemmän mieleeni kuin isot yökerhot.
Tahtoisin löytää ystävän, naisen tai miehen, joka tykkää jutella välillä syntyjä syviä, mutta välillä myös ihan vaan olla kotona tai tehdä jotain lähtemällä jonnekin. Vaikeeta on löytää hengenheimolaisia, sillä suurin osa katsoo aina leffoja tai lähtee ryyppäämään :/ En voi sietää leffoja, sillä useimmiten ne on huonoja. Ikävä kyllä vähänkin erikoisemmat toiveet vaatii RAHAA. Luonnon helmaan matkustaminen vaatii rahaa, kaikki kivat pelit maksaa, soittimet maksaa jne.