Yli 30:n avioliittovuoden jälkeen menin Espanjaan työttömäksi työnhakijaksi sallituksi 3kk:n ajaksi.
Vaimo otti osa-aikatyöstään ommaa lommaa.
Paikkakunnalla toimii Suomi Seura mutta koko aikana emme olleet muihin suomalaisiin yhteydessä.
Kerran kävimme kävelymatkalla katsomassa paikan ulkopuolelta.
Emme tunteneet tarvetta suomalaisiin kontakteihin.
Asuimme kaupungin keskustassa ja aika tuntui vierähtävän niinkin.
Tuonkaan jälkeen, lyhyemmillä, 1,5kk:n rupeamilla, emme ole tunteneet tarvetta piirin laajentamiseen.
Emme ole erakkoja vaan ehkäpä keskimääräistä sosialisempia mutta tuossa ympäristössä emme kaipaa maanmiestemme seuraa.
Joskus olen ajatellut että onkohan meissä jotain vikaa?
Vaimo otti osa-aikatyöstään ommaa lommaa.
Paikkakunnalla toimii Suomi Seura mutta koko aikana emme olleet muihin suomalaisiin yhteydessä.
Kerran kävimme kävelymatkalla katsomassa paikan ulkopuolelta.
Emme tunteneet tarvetta suomalaisiin kontakteihin.
Asuimme kaupungin keskustassa ja aika tuntui vierähtävän niinkin.
Tuonkaan jälkeen, lyhyemmillä, 1,5kk:n rupeamilla, emme ole tunteneet tarvetta piirin laajentamiseen.
Emme ole erakkoja vaan ehkäpä keskimääräistä sosialisempia mutta tuossa ympäristössä emme kaipaa maanmiestemme seuraa.
Joskus olen ajatellut että onkohan meissä jotain vikaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mahdollisesti teissä on jotain vikaa! :-D
Meille ilmoitti hotellin henkilökunta vieraassa maassa että juuri meitä ennen tulleetkin olivat suomalaisia, siten että myös he kuulivat. No mikäpäs se siinä, jäi vaan mietityttämään että mitä sitten? Tyypit kyllä vilkuilivat meitä siihen malliin aamiaisella niinkuin olisi ollut jotain asiaa mutta itse emme kokeneet tarvetta ryhtyä juttusille. Kun siis eivät olleet ihan viereisessä pöydässä kuitenkaan, toki varmaan sitten oltaisiin jotain sanottu, mutta ei alettu tyhjässäkään salissa muutaman pöydän päähän mitään huutelemaan.
Eipä siinä tosiaan sen kummempaa, alkoi vaan tosiaan mietityttämään että onko yleisesti tapana kaveerata maanmiehiensä kanssa ulkomailla? Kumma kun todennäköisesti kuitenkin samat tyypit jos tulisi Suomessa vastaan niin paineltaisiin naama myrtsinä ohi vaan.
Hotellimatkat ja asuminen.
2:n viikon hotellimatkat ovat luonteeltaan hieman erilaisia lyhyehköönkin asumiseen verrattuna.
Jo lähtöasenne on erilainen.
Noilla valmismatkoilla olen ollut havaitsevinani karkeasti kolmen sortin ihmisiä.
- Kasaantujat. Hakeutuvat ryhmiin.
- Roikkujat. Yleensä heikohkon kielitaidon ja vähäisen kokemuksen omaavat liimaantuvat rutinoituneempien perään.
- Tavalliset, "itsenäiset".
Aloituksesani tarkoitin pitemmän poissaolon vaikutusta parisuhteeseen.
Suljetummassa ympäristössä eläminen tuntuu koettelevan monen parisuhteen harmoniaa.
Johan tavallisen kesälomankin, missä tahansa vietettynä, väitetään helposti aiheuttavan ristiriitoja.
Liikkuessamme lomapaikassamme, kuullessamme suomea, pidämme suumme kiinni ja ohitamme paikan ilmeettöminä.
Niitä "hei suomalaisia" hihkujia on yllättävän suuri osuus harvoista päiväaikaan keskustassa kävijöistä.
Joukossa vielä kaiken maailman pummeja.
Kv. risteilyillä on luonnollista että henkilökunta ohjaa samaa kansallisuutta olevat samoihin illallispöytiin. Suomalaisten puuttuessa ruotsalaisten porukoihin.
Jos niitäkään ei ole niin sitten englanninin kielisiin.
No jaa...minä en valitse seuraani kansallisuuden perusteella ehkä kontakroi tai ole ottamatta kontaktia vain sen takia, että joku on jonkun maalainen.
Minä rakastan maamiehiäni ulkomailla.Jos kuulen jossain suomea puhuttavan yleensä ainakin "hyvät päivät ja - lomat" toivottelen. Olen kohtalaisen kielitaitoinen ja autan maamiehiäni aina kun voin myös terveydellisissä asioissa.
Jos jotkut ovat epäystävällisiä ja töykeitä on heillä yleensä "huono päivä" tai ovat muuten omituisia. Suomi- baarithan on hauskoja paikkoja, kyllä niissä voi piipahtaa. Mielikin virkistyy kun uskaltautuu omasta poterostaan välillä toistenkin seuraan!