Sisarukseni on seurustellut hieman yli vuoden yhden tyypin kanssa. Nyt he ovat päättänyt hankkia yhteisen omakotitalon. Suorastaan hirvittää ajatus siitä etttä he sitouvat niin isoon projektiin eivätkä ole olleet kovin kauaa yhdessä. Tuo tyyppi on hyvin itsepäinen ja määrätietoinen, mutta ei kovin sosiaalinen tai muita huomioiva. Koen hänet jotenkin etäisenä ja kovana. Onko muilla kokemusta ettei pidä sisaruksen puolisosta?
Että näin
uyyt
5171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole siitä kokemuksia, mutta oltiin seurusteltu miehen kanssa puoli vuotta kun tulin suunnitellusti raskaaksi ja ostettiin omakotitalo. Yhteiseloa (vasta) puolitoista vuotta takana, mutta hyvin menee :D
Sama täällä, alle vuosi yhdessä ja ostetiin asunto, ei tosin omakotitaloa, rivitaloneliö.
Ja nyt yhteistä taivalta takana 15 v, kolme lasta. Ja hyvin menee...
Onneksi aikuisten ihmisten asiat eivät kuulu kellekään.
Se on varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että sisarusten kumppanit ei miellytä. Mutta se on jokaisen oma asia, kenen kanssa elämänsä viettää. Vaikka olisi kuinka huono suhde tiedossa ja sen huomaisit jo heti alussa, niin itse jokaisen pitää ne virheet tehdä. Tai voihan olla, ettei ole virhe ollenkaan. Suhteesta kun ei aina välttämättä voi ennustaa, miten käy. Me miehen kanssa mentiin vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja sukulaiset varmaan ajatteli, ettei tuosta mitään tule ja itselläkin oli kyllä epäilyksiä, mutta kohta 10 vuotta on yhdessä oltu. Tiedän kaveripiiristäni pareja, jotka on olleet 15-vuotiaasta asti yhdessä (siis nyt kolmekymppisiä) ja myös pareja, jotka on alkaneet seurustella 15-vuotiaana, hankkineet lapsia jne ja kuitenkin eronneet. Eli paha mennä ennustelemaan, miten suhteelle käy. Siitä ei voi päättää kukaan muu kuin pariskunta itse...Ja hyvä niin. Jos sisarukset ja anopit ja appiukot saisi päättää, tässä maailmassa ei varmaan olisi yhtään onnellista paria... :D
So what. Asiahan ei kuulu sulle. saat hirvitellä ihan rauhassa. Homma voi hyvinkin mennä puihin ja siskosi joutua elinikäiseen velkavankeuteen, mutta aikuiset ihmiset tekevät itse omat päätöksensä.
Voithan kysyä siskoltasi että onko tämä ihan varma siitä mitä on tekemässä, mutta enempää toisten elämään ei kannata sekaantua. Nimittäin jos asiasta on sotkua tullakseen niin se sotku kyllä löytää sut aikanaan ilman että menet sitä hoputtamaan.
Vuosi on kyllä aika pirun lyhyt aika opetella elämään toisen ihmisen kanssa ja sitomaan itseään ties mihinkä. 5 vuotta pitäs vähintään toisen naamaa kattella ennenkuin voi olla varma että homma toimii.
Kokemusta on. Myös siitä, että olin kauhuissani tyttären (silloin 16 v) seurustelukaverin vuoksi.
Pidäpä kuitenkin tuntemuksesi ja pahat aavistelusi ihan ikiomana tietonasi. Jos sisko kysyy mielipidettäsi kerro toki - muuten suu suppuun.
Ja sitäpaitsi: yhtään ei voi tietää millainen suhde ja liitto heille tulee. Voi tulla hyvä ja toimiva - heille itselleen sopiva. Voi mennä mönkäänkin, mutta niin voi käydä vaikka olisi pitkäkin seurustelu takana.
Älä siis huolehdi äläkä ainakaan ilmaise sitä pariskunnalle. Saisit vain välinne huonoiksi ja luottamus olisi mennyttä. Ja jos et pidä kaverista, mitä sitten? Eihän sinun tarvitse hänestä pitää. Koittakaa käyttäytyä hyvin ja siten pysyä asiallisissa väleissä. Aika näyttää voivatko välinne olla hyvät ja läheiset ja jos niin käy sen voi katsoa hyväksi bonukseksi . Koko ajan saa pettyä, jos olettaa että kaikkien uusien ja vanhojen sukulaisten kanssa pitää synkata todella hyvin.