Kun tahtovat kaikki naikkoset olla olla vähintään 150km etäisyydellä niin jos pidenmälle ajattelee, kukaan tuskin haluaa syrjäseudulle asumaan. Ja itse en aio muuttaa (en halua selittää tarkemmin) pois mukavasta paikasta. Pitänee ilmeisesti yrittää löytyy livenä.
Eipä onnistu
mies metsästä.
15248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei kai 150 kilsaa oo matka eikä mikkään.. Itte ajoin sen matkan päivittäin töihin ja takas liki kolmen vuoden ajan. Ja jos minä löytäisin sopivan miehen ja se sama mies minut, niin kyllä minä olisin tuon matkan valmis muuttamaan :)
Miehet on valmiita ajamaa töihin pitkiäkin matkoja. Sukulaispoikani
ajaa joka aamu noin 90 kilometriä töihin ja iltapäivällä taas takaisin kotiin.
Mutta naisten vuoksi miehet ei viitsisi ajaa metriäkään. Ihannenainen olisi
varmaan sellainen, joka asuu seinän takana ja että se nainen vielä tulisi
jonain kauniina iltana soittamaan ovikelloa oma-aloitteisesti, että miehen
ei tarvitsisi tehdä mitään sen naisen saamiseksi ja eteen.
Mies haluaa, että nainen tuodaan tarjottimella nenän eteen kuin Manulle illallinen.
Minulle kyllä töissä miehet sanoivat, etteivät ajaisi sellaista matkaa päivittäin, minkä minä ajoin.. Mutta kyllä minun luokseni on miehet tulleet treffeille kauempaakin, yksi reilun 300 kilsan, yksin 170 kilsan ja yksi 120 kilsan päästä, harmi vaan kun kukaan ei halunnut ajella tuota välimatkaa useammin...
Kyllä se on nimenomaan nainen, joka näin ajattelee. Herttileeri sentään.
Kyllä ne naiset keksii selityksiä teit mitä hyvänsä.
Minä muutin sieltä metsästä ihmisten ilmoille mutta huomasin ettei noilla kilometreillä ole mitään väliä.
Katos vaikka asutaan samassa korttelissa niin nainen ei halua nähdä kuin viikonloppuna ;(.
Höh. Suhdehan säilyy sitä freesimpänä mitä enemmän on omaakin elämää ja tilaa siinä ympärillä. Itse olisin suorastaan onneni kukkuloilla jos löytäisin jonkun ihmisen joka tykkää viettää kanssani aikaa pari päivää viikossa, mutta ei halua alkaa nyhjäämään samoissa nurkissa 24/7. Mikään ei niin rassaa suhdetta kuin se että pitää alkaa tekemään kaikessa kompromisseja.
Pahimmillaan ei saa edes unta kun toinen kuorsaa. Ja joillekuille siitä ei saa edes sanoa, kun loukkaantuvat. Itse tiedän että kuorsaan vaikka olen laiha nainen, ja en todellakaan vaadi että joku alkaa sitä sietämään! Mutta joillekin on ihan KAUHEA ajatuskin että olisi erilliset makuuhuoneet... Ja jos asunnot vallan, niin johan poksahti suoni päässä.
Jos yhteisiä lapsia ei ole, mitä järkeä aikuisten on änkeä samaan talouteen?
OLISI EDES JOKU NIIN SE RIITTÄÄ!
Elin 13 vuotta mieheni kanssa ja emme koskaan asuneet yhdessä.Tottakai viikonloput lomat ym. olimme yhdessä, mutta arki oli toisilla paikkakunnilla.
Se oli ihanaa ja mukavaa, ei ollut riitoja huushollinhoidosta, eikä muustakaan.Aina oli ihana tavata toinen muutaman päivän erossaolon jälkeen.
Luottamus oli molemminpuolinen ja suhde pelasi hyvin.
Sellaisen suhteen haluaisin vieläkin.Sellaisia miehiä vaan ei taida enää olla.Joko he haluavat 7/24 yhhessäoloa tai sitten ovat pelimiehiä, joille järjestely kyllä passaa, mutta siinä sivussa on kymmenen muutakin "suhdetta"
Nyt, ettei viisastelijat taas pääse sanomaan, että missäs mies nyt on ,niin tarkennettakoon, että rakastamani mies kuoli vaikeaan sairauteen.
missäspäin tämä metsien mies on?
Vai että tahtoo ja että oikein naikkoset. Maailmanhan pitää tietenkin pyöriä sinun napasi ympäri, naisella ei saa olla omaa elämää eikä rakkaita asioita joihin hän on kiintynyt ehkä useamman vuosikymmenen ajan.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. En edes asu missään umpikorvessa, mutta seudulla ei kuulema ole sopivia vapaita miehiä. Ja sen huomaa. Mutta koska miehiä tulee ja miehiä menee niin pidän kodistani kiinni.
En edellytä että joku ajaa sen takia km-kaupalla. On ollut tapauksia jotka eivät ole suostuneet tulemaan edes 20 km päästä koska olisi ollut kallis bussi. Ei väkisin.
Maailma ei pyöri napani ympärillä enkä sanonut että naisilla ei saisi olla omaa elämää. Tarkoitin vain sitä kun asun syrjäseudulla niin kumppanin löytyminen on aika vaikeata kun kaikki alkavat olla varattuja niin netti on silloin ainut mahdollisuus. Mutta kun esim täällä suomi24treffeissä kaikki ovat minimissään sen 150km päässä. Siis eihän tuo matka ole mikään jos menee tapaamaan mutta jos suhde muuttuu vakavammaksi niin ja halutaan toisia nähdä enemmän silloin vaati vähän järjestelyjä ajan ja muun suhteen, mutta ei sekään maailmaa kaada. Mutta sitten siitä kun suhde syvenee ja halua kummallakin muuttaa yhteen niin silloin kumman mielipide painaa enemmän eli mihin muuttaa. Koska itse ainakin olen kiintynyt tänne missä olen niin en pystyisi muuttamaan ja jos toinenkaan ei halua niin silloin se on loppu vai mitä?
Tällaisia mietteitä...
Hmm... nuoruudessa asuin exäni kanssa viisi vuotta 350 kilsan etäisyydellä, tavattiin joka viikonloppu.. Hän on exäni, mutta ei tuosta etäisyydestä, vaan muusta johtuen.
Mutta nyt aikuisella iällä on kyllä kokemus, ettei ne miehet välttämättä edes halua, että nainen muuttaa sinne syrjälään tai matkojen päähän. Olen joka kerran tehnyt selväksi, että valmis muuttamaan, mikäli asiat siihen pisteeseen etenevät, mutta se on mennyt kuin kuuroille korville ja miehet ovat vain hupottaneet välimatkasta... Mutta ehkä sinä olet erilainen?
Niinpä. Sen vuoksi en itse tohdi vilkaistakaan "väärän" alueen ilmoituksia, vaikka siellä voisi olla vaikka millaisia helmiä. :(
Jotkut ajattelevat että kyllä elämä keinot keksii, mutta enpä tiedä.
Niinkuin äsken kirjoitin, toimii se suhde vaikka olisi välimatkaakin jos haluaa.
Tietysti, jos olet nuori ja haluat perhettä perustaa, niin ymmärrän tuon yhteenmuuttamisen.
Meillä oli välimatkaa 110 km, ja ajeltiin sitä puolin ja toisin.Viikonlopun milloin kummankin luona jne.
Jos tosiaan kummatkin haluaa muutta yhteen, niin siinä sitten punnitaan kuka muuttaa ja kenen luo.
Näin keski-iässä tosiaan riittää, se että toinen on olemassa ja nähdään viikonloppuisin tms.Siis jos kummallekin se järjestely sopii.
rakastatko kylääsi enemmän kuin ihmistä? Parisuhde on sarja kompromisseja.
Kukaan ei löydä rakkautta tuolla asenteella.
Itse asun pinellä paikkakunnalla ja tapasin kivan miehen, joka oli muuttanut
tänne....oomme olleet yhdessä 2vuotta.
Kyllä ihmeitä sattuu.