Etten loukkaisi ?

Ota rennosti! Onhan se ihanaa että joku ihastuu, ja siis en veetuile, vaan ota se hyvällä: sinä olet kaunis ja ihana, miksipä hän ei olisi ihastunut. Et sinä ole ehkä mitään vääriä signaalejakaan antanut, ollut iloinen, ihastuttava, ja hän on ollut ihminen ja ihastunut. Mutta. Hän on edelleen ihminen.

Kyllä ihmiselle voi sanoa ihan asiallisesti ja suoraan, että olen pahoillani jos olen antanut ymmärtää väärin, mutta en missään tapauksessa ole kiinnostunut suhteesta, tai mistään romanttisluontoisesta viritelmästä, etsin omanikäsitäni miestä. Voit sanoa tämän aivan suoraan, eikä sitä tarvitse selitellä sen kummemmin, onhan nyt ihmisellä oikeus etsiä, mitä itse haluaa! Kun olet asiallinen, hän kyllä ymmärtää. Voit sanoa myös sen suoraan, että soittelu ja ystävyys on sinulle nyt hieman vaivaannnuttavaa, että pidetäänkö välimatkaa.

Hän varmasti ymmärtää ihan tavallista, suoraa puhetta, ja sinä osaat kyllä sanoa ne asiat, mitä tarkoitat: sääli on sairautta ja sillä, että esität kaveria, vastailet ja juttelet aina, pidät ihan itse tilannetta yllä, missä hän tottakai luulee, että sinä haluatkin jutella, olla ystävä ja ehkä muutakin. Joten nyt alkaisi olla korkea aika sitten olla suorapuheinen. Nyt olet ystävyydestäkin vaivaantunut, koska et saanut ajoissa varmistettua asioita, mutta siis, se on korjattavissa ja sen voit ottaa omaan piikkiisi. Jokatapauksessa tuommoinen on (sinulta) kyllä ilkeääkin, että vastaa, juttelee ja esittää ystävää, kun ei halua olla edes sitä... Et ehkä ole tullut ajatelleeksi sitä? Että joskus onkin julmaa olla kiltti?

Hän pahoittaa mielensä hetkeksi, kuten me kaikki, kun tulemme torjutuiksi, mutta sitten hän selviää siitä, kuten me kaikki ja jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Kuten me kaikki. Ei siinä mitään sen kummempaa ole, ihmisiä ne on 40-50-vuotiaatkin että ota siis rennosti, puhu suoraan, ole oma itsesi ja muista, että tilanteessa valhetelu on kyllä ihan omaa ansiotasi, kuten sekin, että se nyt meni näin pitkälle: ensi kerralla siis, ole ajoissa rehellinen, jos tiedät miten asiat ovat. Säästyt itsekin vaivaantuneisuudelta ja ahdistukselta.

Jokainen saa valita kumppanin ketä tavoittelee, myös 40-50-vuotias, ja myös sinä. Aina se ei sitten natsaa, ja se on vaan hyväksyttävä ja siitä selvittävä.
Niin sinun kuin hänenkin. Älä pelkää siis hänen reaktiotaan tai tunteitaan, hän on itse vastuussa niistä, kuten sinäkin omistasi.
Ole rehellinen, se vapauttaa :)

Kerrot miehelle asiallisesti, huom. anteeksipyytelemättä!, että lopettaisit 'ystävyytenne' kokonaan, kun se oli alunperinkin väärinkäsitys. Voit sanoa reilusti, että haluat löytää ikäistäsi seurusteluseuraa. Sano myös, että koet kiusalliseksi hänen ihastumisensa ja pyydät ottamaan etäisyyttä, kun teistä kahdesta EI KOSKAAN tule paria.

Kuulkaas muutkin tyttöset, ei teidän tarvitse olla niin kauhean 'kainoja' ja hienotunteisia - kyllä 50 v mies on jo nähnyt ja kokenut elämää. Itseltään on arvostelukyky pahemman kerran pettänyt, kun alkanut vonkaamaan omia lapsiaankin mahdollisesti nuorempaa tyttöstä.

On ihan normaalia antaa rukkaset liian innokkaalle ihailijalle joka ei sytytä. Aikuinen mies sen kyllä kestää, joten hoida sinä vaan se oma syyllisyydentuntosi pois itseäsi kiusaamasta.
Et sinä ole edes selitysvelvollinen sille miehelle siitä, että annat hänelle pakit ihan selkein sanoin ja teoin. Et ole silloin ilkeä tai kiero ihminen joka satuttaa toista tahallaan, vaan rehellinen ja suora. Miehet jos ketkä ymmärtävät sellaista käytöstä.

Ja ota kerrasta opiksi ja opettele ilmaisemaan tunteesi vastaisuudessa selkeämmin, rehellisesti ja ketään nöyristelemättä.

Samoja ongelmia ollut.
Yritin kauniisti kertoa ettei suhdetta tule suuren ikäeron takia. (14vuotta).. Vaikeata oli vastapuolen ymmärtää,selityksiä jos mitä.
Nyt kaveruuskin on mennyt,onneksi.
Sen opin etten anna minkäälaista vastakaikua jos ikäero on suuri.
Vaikeuksia on vain edessä.