Liian täydellinen mies?

Jaa-a, sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla. Elämällä arkielämää hänen kanssaan jonkin aikaa.

Itse tapasin kerran tälläisen liian hyvä ollakseen totta -miehen ja liian hyväähän se olikin jotta totta olis ollut.. Mutta vaistoni kyllä varoitti että jotain on vialla vaikka en osannut sanoa että mitä. Ajan myötä totuus paljastuu.

Kuinka pitkään kesti, ennen kuin totuus paljastui? Tosiaan mietin, että voisiko minua kohdata tällainen ihme, että viiskymppisenä kävelee vastaan se mies, jota on aina odottanut...miehen mielestä minä olen hänelle ihan täydellinen nainen. Voikohan sellaista ollakaan. Tällä hetkellä asutaan melko kaukana toisistamme, joten arkielämää ei ainakaan vielä pääse kokeilemaan.

Aikahan tämän näyttää :)

Itse tapasin myös kuusivuotta sitten myös tälläisen täydellisen miehen, aivan uskomattoman ymmärtäväisen, romanntisen, loistavan seksielämän, yhteiset kiinnostuksen kohteet yms.

Vuosi ehkä kaksi tämä olikin oikeasti täysin virheetön herras mies :)
On kyllä edelleenkin täydellinen minulle, enkä parempaa uskoisi löytäväni. Mutta kyllä se arjen ja yhdessä asumisen myötä siitä "täydellisestäkin" ihmisestä löytyy enemmän tai vähemmän rasittavia piirteitä, niin että välillä tuntuu että olisi aivan väärän ihmisenkin kanssa.

Turha asiaa nyt kauheasti etukäteen on murehtia. Nyt vain nautit tästä täydellisyydestä, harvoin tuollaista tilannetta saa edes hetkeksi :)

Kuin omasta elämästäni, kunnes putosin tyhjyyteen. Piti kokea, että mitalilla oli kaksi puolta.

Anna ajan näyttää onko hän sitä miltä näyttää vai ei. Minä löysin 8 vuotta sitten elämäni suurimman rakkauden pitkän leskeyteni jälkeen ja monen,monen epäonnistuneen suhteen jälkeen.Kyllä se onni voi joskus potkaista kunnollakin.

Itse kyllä luotan siihen että ihmien useimmiten vaistoaa, onko toinen aito vai ei. Tietyllä lailla täydellistä voi esittää, oikeasti hyvää ja vilpitöntä ei. On eri asia hukuttaa toinen kukkasiin, lahjoihin ja kehuihin joilla voi esittää "suurta rakkauttaan" kuin vaikka tulla kesken päivän töistä kotiin keittämään pedin pohjalle joutuneelle keittoa ja paijaamaan uneen oman sairastumisen uhallakin. Tai näytellä kaikkia hienon uransa aineellisia saavutuksia kuin nousta joka ikinen aamu puoli kuusi "paskaduuniin" jotta olisi edes leipää yhteiseen pöytään.

Ihanan kannustavia viestejä, kiitos! Varmaan pitää nyt vaan nauttia eikä epäröidä liikaa. Antaa onnen tulla jos on tullakseen:) Kun takana on monia turhauttavia vuosia, tulee varmaan aika varovaiseksi näissä asioissa.

Kyllä ihania miehiä on olemassa, mutta ne ovat harvassa, siis sellaiset joiden kanssa vielä synkkaisi. Itse olen asunut kolme vuotta sellaisen kanssa, ja ihanammaksi vaan on muuttunut. Varmasti tunnistat tuolla elämänkokemuksella epäaitouden. Nauti nyt! Tästä kaikesta saat niin paljon voimaa ja suhteen pohjalle vahvuutta, kun otat vaan sen vastaan. Ja yhtä ihanaa on muistella kaikkea tapahtunutta yhdessä myöhemmin. On tosiaan uskomattoman hienoa, kun voi joka päivä herätä ihmettelemään miestä yhä uudelleen. Tulee itsellekin tunne, että haluaa antaa toiselle kaiken hyvän maan päällä, minkä pystyy, ja tämä vain lujittaa tätä vastavuoroista suhtautumista. Jos ihmiset olisivat toisilleen yksinkertaisesti vain hyviä, ei huonoja suhteita ehkä olisi niin paljon? Hyvyys on meille kummallekin helppo asia. Hyvyys ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö olisi myös kiukkua ja vastamäkeä. Suhteen tulisi juuri olla se eniten voimaa antava asia elämässä. Toivon, että tämä mies on sinun tapauksessasi sen hyvän arvoinen!

Kiitos lena19000 toivotuksista. Kirjoitit hienosti tuosta hyvyydestä - toimivan suhteen takana on juuri tuo halu tehdä hyvää. Tosiaan nyt tuntuu siltä, että me molemmat haluamme toisllemme hyvää ja huomioimme toistemme tarpeita. Enkä tiedä olenko koskaan kokenut sellaisia hellyyden tunteita kuin tämän miehen kanssa. Ja tosiaan aamulla on onnellista herätä tämän miehen vierestä.

Minulla on myös mies, joka tuntui aivan liian täydelliseltä ensimmäiset kolme vuotta. Olin ihan pilvissä ja en uskonut sellaista löytyvän vielä keski-iällä. No sitten hänkin alkoi vähän muuttua arkisemmaksi, mutta edelleen ihmettelen kuinka onni voi joskus kohdata kunnolla. Sitä osaa myös paremmin arvostaa aiemman huonon parisuhteen jälkeen.

Nauti elämästä silloin kun siltä tuntuu. Jos murheita on tulossa, niitä ei kannata miettiä kovin paljon etukäteen. Niistä yleensä selviää hengissä, vaikka pettymys tulisikin. Silloinkin voi muistella miten ihanaa elämä oli.

Tottakai täydellistä yhteensopivuutta on, ja on myös koko elämän kestävää rakkautta. Olen itse sellaisessa pitkässä suhteessa. Kumppani on täydellinen, kun et odotakaan häneltä ihan täydellisyyttä. Täydellinen ihminen saa olla välillä myös rasittava ja ärsyttävä ja hänessä saa olla huonompiakin piirteitä, mutta koska sellainen kuuluu elämään ja on inhimillistä, se ei tee häntä vähemmän täydelliseksi. Ajan myötä arkea, väsymystä ja huolia tulee tietysti mukaan, mutta se ei tee yhteiselämää huonoksi. Päin vastoin, alamäet ovat suhteen suola ja pitävät mielenkiintoa yllä.

Hyvyys kertautuu ja lisää itse itseään: Jos mies on sinulle hyvä, sinäkin haluat olla hänelle hyvä ja päin vastoin. Suhteen hyvä alku ennustaa myös hyvää jatkoa

Tosi kiva lukea positiivia juttuja täältä, rakkauteen voi vielä uskoa eikä kyynisyys ole vallitseva asenne. Sinnittelin exäni kanssa tosi kauan, kun ero tuntui niin hankalalta asialta. Siinä suhteessa olin yksin; elimme kuin sisarukset joilla ei ollut erityisen lämpimät välit, välttelimme toisiamme... Onneksi sain voimaa irrottautua lopulta tästä liitosta ja mahdollisuuden uuteen elämään.

En olisi voinut uskoa, että näin hienoa ihmissuhdetta voi löytää. Ihan varmasti ongelmiakin tulee vastaan, mutta uskon että niistä selvitään, koska puheyhteys toimii ja molemmilla on avoin mieli selvittää heti, jos joku asia askarruttaa. Mieskin on eronnut, ja olemme keskustelleet hirveän paljon siitä, kuinka suhteen karikkoja voisi välttää ja hankalia tilanteita purkaa ja käsitellä. Toivottavasti molemmat olemme oppineet virheistämme exien kanssa ja voimme rakentaa hiukan viisaampina uutta ja parempaa.