Tyhjää

Kannattaa jatkaa sillä tavalla, kuin tekisit, jos sinulla olisi myös tunteita mukana. Sieltä ne tunteetkin pikku hiljaa löytyvät.

Toppuuta puolisoasi.Se,että päätitte jatkaa ei tarkoita sitä että olisitte liimana toisissanne.Kriisin jälkeen jatkaminen on iso päätös ja siihen tarvitaan tilaa,TILAA!
Menkää hiljaa eteenpäin ja rauhassa.Olkaa yhdessä perheenä,siitä se ilo lopulta löytyy jos tunteet eivät ole kokonaan kuolleet.Antakaa toisillenne aikaa ja sitoutukaa yrittämään ilman paineita tai uhkaa.Älkää riidelkö,puhukaa.Älkää kuitenkaan teeskennelkö.Voi olla muhkurainen tie,mutta se kannattaa kompuroida läpi-joskus voi onnistua kun yrittää hissukseen.

Hyvä! Kiitos!

Olen ollut itsekin samankaltaisessa tilanteessa. Roolin esittäminen vei vain pidemmälle tyhjyyteen. Ja oman itsen kadottamiseen. Lopulta en enää voinut näytellä... näin jälkiviisaana ajattelen, että olisi varmaan ollut kaikille parasta, jos olisin uskaltanut avoimesti kertoa ajallaan omista tunteistani (siis niiden puuttumisesta), mutta myös haluukkudestani jatkaa olisi lopputulos kaikkien kannalta ollut parempi

Kuka puhuu roolista? Tai valheellisesta esittämisestä? Tai siitä, että ajatuksiaan ei jakaisi?

Se, että tekee välillä asioita, jotka eivät ehkä juuri sillä hetkellä ole maailman hauskimpia, ei tarkoita, että kulkisi roolipuvussa. Se on aikuisuutta, että ymmärtää, että isot asiat harvoin putovat taivaalta itsestään. Niiden eteen täytyy tehdä töitä, yrittää, venyttää välillä omia rajojaan, joskus jopa hieman uhrautua. Ilmaiseksi saa vain ilmaisia asioita.

parisuhteessa on erilaisia vaiheita, kriisin jälkeen iskee usein lamaannus. Pelkästään se muutos, että elämän pitäisi palata normaaliksi, on iso muutos. Ei se "vain" palaudu. Se täytyy palauttaa, ja usein kriisin jälkeen rakentaa kokonaan uusiksi. Sillä mitä hyötyä kriisistä muutoin olisi, jos palataan samaan tilaan jossa se kriisi on saanut kasvualustaa.

Aikaa ja tilaa suhteen rakentamiselle ja itselle on annettava. Sopimuksin pääsee pitkälle. Tunteista on voitava puhua ja kuunneltava toista. Vaikka ei aina huvittaisi. Ulkopuolista apua voi hakea.

Läheisyys kasvaa vähitellen, tunteet heräävät pikkuhiljaa. Ovikin raottuu aina ensin vähän, se ei aukene kerralla. Muutos ja selviäminen vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. Antakaa sitä ja ottakaa sitä.

Vanha sananlaskukin sanoo, että hitaasti hyvää tulee.Jja lisäisin itse, että hosuen vain kusipäisiä kakaroita....;)

Kerran joku valitti ettei joulu tunnu enää miltään, häneltä kysyttiin "mitä olet tehnyt joulun eteen". Vastaus oli, "en mitään".

Tässä on vastaus miksi ei tunnu enää miltään. Näe vaivaa avioliittosi eteen, itsekkyys tappaa tunteet kaikesta mihin se kohdistuu.

Ottakaa ja menkää avioliittoleirille tai parisuhdekurssille - se on neuvoni.

Tunteita ei noin vain käsketä. Vie aikaa ennen kuin asiat palautuvat kohdilleen. Odota rauhassa miten elämänne kehittyy ja ole positiivinen!

Tiedän nyt mitä tyhjä ainakin minulle tarkoittaa ja sen sai aikaan ongelmat, jotka eivät johtuneet millään tavoin puolisostani, joten uskon usein näin olevan muillakin.

Suosittelen keskustelua tästä tyhjästä perheneuvojan luona, hän käsittelee muitakin asioita kuin vain avioeroon johtavia asioita.
Sinun pitää päästä yli tästä tyhjyyden tunteesta ennekuin edes huomaat mitään asioita, minut siihen pakotti huoli läheisestä ja kannatti. Kaikkea ei saa enää takaisin tai hyväksikään, mutta ehkä siellä oppii jotain ymmärtämään itsestään ja siitä, että muutoksenkin kanssa oppii löytämään virikkeitä ja hyväksymään nämä muutokset.

Sitä aikaa, jonka olemme eläneet emme saa takaisin, emme lapsuutta, emme teini-ikää, emme nuoruutta, jokainen meistä vanhenee ja vanhetessa myös elämän asenteet muuttuvat. Kuuta ja tähtiä ei saa, joten yritä löytää tästä tilanteesta hyvää. Tuossa edellä tuo, että joulukaan ei tuntunut miltään, kun ei sen eteen ollut tehnytkään mitään itse sanoo hyvin paljon. Joten tee itse joatin asian eteen, ota puoliso mukaan, houkuttele hänet .

Mitä sinun sitten pitäisi tuntea?

Jos odotat ihastumisvaiheen jännitystä vuosien avioliiton jälkeen, olet hakoteillä. Onni löytyy arjesta ja onnellisuutesi ei ole kenenkään muun vastuulla kuin sinun itsesi. Se, mihin keskittyy, myös lisääntyy, eli jos keskityt huomioimaan tyhjyydentunnettasi, voit olla varma, että sitä tyhjemmältä tuntuu.

Oliko iso kriisinne sivusuhde? Jos oli, on sinulla ollut jännitystä elämässäsi. Ensin suhteen luoma jännitys, sen jälkeen kriisin läpikäynnin jännitys. Nyt kun sopu tuli, olet pettynyt, kun jännitys on ohi. Mitäs, jos etsisit itsellesi rakentavaa jännitystä? Rupea suunnittelemaaan yllätyksiä perheellesi. Hanki uusi jännittävä harrastus. Tee jotain, joka saa sinut ylittämään mukavuusrajasi.

Voisin villisti veikata, että sinulla on keski-iän kriisi ja olet sen vuoksi heittämässä kaatopaikalle kaiken, jota olet vuosia rakentanut. Mitä, jos sen sijaan rakentaisitkin uuden elämänvaiheesi niiden päälle?

Keski-iän kolahtaessa saattaa tuntua tyhjältä: tässäkö se elämä nyt sitten oli? Se johtuu vain siitä, että on saavuttanut jo kaikki asettamansa tavoitteet, ja on unohtanut asettaa uusia. Se ei ole puolison tai tasapainoisen arjen syytä, vaan se johtuu siitä, että on tullut laiskaksi. Laiskaksi tekemään töitä paremman tulevaisuuden puolesta. Onko siis mitään järkeä rakentaa parempaa tulevaisuutta aloittamalla kaikki nollasta?

Kun haastat itsesi, etkä valitse helpointa reittiä, voit olla muutaman vuoden päästä itseesi enemmän kuin tyytyväinen. Teit jotain, mihin valtaosa ei koskaan pysty: Nousit itsesi yläpuolelle ja haastoit itsesi taistelemaan omaa laiskuuttasi vastaan.