Meillä tälläinen klassinen tilanne: mieheni edellinen tyttöystävä olisi ollut parempi kuin minä, Anoppi-kulta jaksaa naisesta vieläkin puhua. Ja mikäs on puhuessa, en ole mustasukkainen ja ymmärrän molemmilla olevan takanaan elettyä elämää. Heti alusta alkaen on kaikki ollut pielessä, kokoni (38), pituuteni (175)ja nykyään varsinkin kasvatustapani ovat kovan kritiikin alla. Tyttäremme on 6-vuotias ja olemme mieheni kanssa sopineet yhteiset palisäännöt kasvatuksen suhteen, niitä tavallisia (karkkipäivä, muiden huomioon ottaminen, ruuasta kiittäminen, jne.),aivan normaaleja asioita! Anoppini mainitsee säännöllisesti meidän kasvatustapojemme olevan liian kovia, lapsi traumatisoituu.. Eli ulkona saisi olla ilman lämpimiä vaatteita, karkkia syödä milloin tykkää, istua olohuoneen lasipöydällä ja kaikkea muutakin mukavaa! Kaikkein törkein tapaus oli lapsemme ollessa parin vuoden ikäinen, oli yliherkkä joillekin ruoka-aineille, seurauksena kovia vatsakipuja jne. Kerroimme anopille kiellettyjen ruokien listan, josta tietenkään ei välitetty, syötettiin salaa!
Tuntuu, ettei mikään tule koskaan muuttumaan, tapani toimia on aina väärä, ja kaikki sanomiseni ovat vain tuulen ulinaa. Mieheni on äidilleen asiasta maininnut, jäivätpä kyläilyt vähiin joksikin aikaa!Tiedän anopillani olevan psyykkisiä oireita jo monen vuoden takaa, ja tiedän myös sen, että hänellä on aina joku hampaissaan. Koko mieheni suku tietää naisen toimintatavan, ovat siihen tottuneet, mutta ulkopuolelta tulleena ei ole helppo sopeutua.
Pahimmalta tuntuu tieto siitä, että Anoppi kertoo ihmisille valheita minusta ja vanhemmistani, valheiden mennessä jo kunnianloukkauksen puolelle! Väsyttää koko touhu, olen jo sanonut miehelleni, ettei kyseinen henkilö ole enää tervetullut meidän kotiimme jos eivät tavat muutu!
Onhan maailmassa joku muukin kenellä samanlaisia kokemuksia?? Miten asiat on teillä ratkaistu?
Tuntuu, ettei mikään tule koskaan muuttumaan, tapani toimia on aina väärä, ja kaikki sanomiseni ovat vain tuulen ulinaa. Mieheni on äidilleen asiasta maininnut, jäivätpä kyläilyt vähiin joksikin aikaa!Tiedän anopillani olevan psyykkisiä oireita jo monen vuoden takaa, ja tiedän myös sen, että hänellä on aina joku hampaissaan. Koko mieheni suku tietää naisen toimintatavan, ovat siihen tottuneet, mutta ulkopuolelta tulleena ei ole helppo sopeutua.
Pahimmalta tuntuu tieto siitä, että Anoppi kertoo ihmisille valheita minusta ja vanhemmistani, valheiden mennessä jo kunnianloukkauksen puolelle! Väsyttää koko touhu, olen jo sanonut miehelleni, ettei kyseinen henkilö ole enää tervetullut meidän kotiimme jos eivät tavat muutu!
Onhan maailmassa joku muukin kenellä samanlaisia kokemuksia?? Miten asiat on teillä ratkaistu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juu..tyypillistä hirmuanoppia..teet mitä tahansa mikään ei ole koskaan hyvin,heh.
Kannattaa vain pitää kiinni omista toimintaperiaatteistaan ja kasvatuksesta varsinkin..ja antaa anopin juttujen mennä toisesta korvasta sissän ja toisesta ulos.Jotenkin nätisti jos jaksaa pitäis saada anopille perille se asia että te olette perhe ja hoidatte asianne omalla tavallanne ja kasvatatte lapsenne omalla tyylillä.Luulisi anopinkin tajuavan että kuri on hyvä eikä huono asia..oliskohan anoppisi 70-luvun vaapakasvattajia..
Niin kauan kuin tiedät itse tekeväsi oikein ei ole hätää..rasittavaa varmasti mutta pidä lippu korkealla ja anna anopin höpöttää omiaan..
Toinen tapa on tietty sanoa suoraan mutta tuntuu siltä ettei anoppisi saisi siitä kuin pahaa sanottavaa..uskon että olet hänen silmissään aivan ihana ihminen mutta hän ei osaa sitä vain ilmaista kuten ei varmaan miehesi entisellekkään ilmaissut.Mutta kävi miten kävi olethan sentään miehesi vaimo etkä anopin eli aivan sama loppupelissä mitä se hölöttää..miehesi kannattaisi olla se toimivampi osapuoli tässä suhteessa.
Otti viikonloppu vaan niin koville, sukujuhlien aikaa! Kyllä tämä tästä, onneksi on fyysistä välimatkaa!Olenkin sanonut asiasta, eipä tuottanut toivottua tulosta, olet aivan oikeassa! Kaipa meillä jokaisella on oma hirviö-anoppi, kenen kanssa saa sukset sopivasti ristiin! Kevensi mieltä kummasti kun sai kirjoitettua mikä mieltä painaa! kiitoksia Kultakutri kommentista!
...minulla myös samankaltainen anoppi kuin sinulla... Asioita ei varmaan saa ikinä korjattua tällaisten ihmisten kanssa. Mieheni kanssa riidellään joka kerta jos ollaan anoppilaan menossa ja nyt lukuisten vastoinkäymisten jälkeen päätin, että en aio sinne mennä. Vai onko vika meidänlaisissa ihmisissä??? Ei kai sentään??? Vaikeita juttuja... :/
pidä vaan pintasi, koska lasten kasvatus ja periaatteet kuuluu nimenomaan lapsen omille vanhemmille, eikä anopille. Anopilta voi kyllä kysyä joskus neuvoja, mutta häneltä en toivoisi jatkuvaa kommenttia miten lapsia kasvatetaan. Anopin kuuluu kunnioittaa sinun tapaasi kasvattaa lapsia, koska sinulla tuntuu olevan järkevät tavat lapsesi kanssa. Mutta vaikeaahan se on tossa Anopin iässä luonnettaan muuttaa, mutta hyvää kesän jatkoa.
ei tuo onneksi vielä aivan pahalta kuulosta, usko pois. mutta jos tuntuu ettei kestä niin ei sitten kannata olla tekemisissä. jos ei tule toimeen sun kanssa niin ei sitten tarvitse edes isän viedä lasta sinne. muista se, lapselle sinä olet paljon tärkeämpi kuin mummo ja sinun hyvinvointisi kaikkein tärkeintä!
olen muuten itse seurannut ystäväni tapausta jossa mummo joutui sitten oikeuteen kun loukkasi ystäväni kunniaa. sakot vähän rauhoitti tilannetta..
Miks oonnn...