Pahimmalla hetkelläni mittani olivat 180cm 130kg eli indeksi 40.... Nyt puolentoista vuoden jälkeen olen päässyt 100kg eli indeksi 31. :) Missiona olisi pudottaa 10kg vielä,sillä ei haittaisi jos masu olisi vielä vähän pienempi.
Alku oli hankala ja luovutin monessa välissä. Repsahduksista aina masennuin ja hävettei kun ei jaksanut mitään. Onnistuminen lopulta juontui siitä kun päätin kävellä kaikki matkat ja vältellä liian isoja ja epäterveellisiä annoksia. Sen kummemmin itseäni en rajoittanut, eli jäätelöä on nytkin kaapissa, mutta vastapainoksi käyn lenkillä. ;)
Nyt olen pari viikkoa käynyt juoksemassa ja harjoittanut lihaskuntoani, sillä seurauksella että olo on loistava ja jaksaa entistä paremmin. Paino on nyt pysynyt kaksi viikkoa tismalleen samana, mutta eiköhän se tuosta kohta taas alas notkahda.
Toivotan kaikille menestystä projekteissaan ja uskokaa tai älkää: Ajan kanssa saa aikaan pieniä ihmeitä. ^_^
Hyvää kesää!
Alku oli hankala ja luovutin monessa välissä. Repsahduksista aina masennuin ja hävettei kun ei jaksanut mitään. Onnistuminen lopulta juontui siitä kun päätin kävellä kaikki matkat ja vältellä liian isoja ja epäterveellisiä annoksia. Sen kummemmin itseäni en rajoittanut, eli jäätelöä on nytkin kaapissa, mutta vastapainoksi käyn lenkillä. ;)
Nyt olen pari viikkoa käynyt juoksemassa ja harjoittanut lihaskuntoani, sillä seurauksella että olo on loistava ja jaksaa entistä paremmin. Paino on nyt pysynyt kaksi viikkoa tismalleen samana, mutta eiköhän se tuosta kohta taas alas notkahda.
Toivotan kaikille menestystä projekteissaan ja uskokaa tai älkää: Ajan kanssa saa aikaan pieniä ihmeitä. ^_^
Hyvää kesää!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, samaa mieltä täälläkin, kärsivällisyys palkitaan!! Ja se palkinto on mitä mainioin :D
Kun ei lakkaa yrittämästä ennen kuin onnistuu, niin ei voi epäonnistua! :) Puolitoista vuotta sitten painoin 120kg, noin puoli vuotta sitten 75kg ja nyt 8. kuulla raskaana 79kg. Syön ensimmäistä kertaa elämässäni NORMAALISTI, nälän mukaan, järkevästi ja sopivasti herkutellenkin.
Sitten aikanaan raskauden ja imetyksen jälkeen voisi vielä tähtäillä 65:een, jos siltä tuntuu, mutta tämä on jo... loistavaa. Ja jos minä pystyin siihen, niin se ei todellakaan ole mahdotonta. Eikä edellytä mihinkään hurahtamista!! (Esim. johonkin tiettyyn ruokavalioon, jonkin laskemiseen, tiettyy liikuntalajiin tai erityisen runsaaseen liikuntamäärään tms.)
Ihana kuulla muitakin onnistumistarinoita missä ei ole höyrähdetty mihinkään suuntaan ylettömästi, vaan painonhallinta ja toimiva kroppa on mahdollista normaalille ihmiselle normaalin elämän ohessa - ja kaiken lisäksi se on juuri sitä hyvää oloa eikä mitään kituutusta tai kärsimistä!
Olen 19-vuotias 165cm pitkä nainen ja n. vuosi sitten painoin vielä 78 kg. Olin töissä isovanhempieni firmassa ja(hyvin nuorekkaan! :D) mummoni kanssa päätettiin sitten yhdessä mennä Painonvartijoihin.. Painoindeksi sanoi minulle siinä vaiheessa, että olen lievästi ylipainoinen ja olin laihtumisen kanssa kamppaillut jo muutaman vuoden, tuloksetta. Alkuun olin tarkka syömisistäni ja pisteistä mitä siellä piti noudattaa, mutta se laskemisen into hiipui hyvin nopeasti. Kuitenkin se ryhmän tuki oli minulle tärkeämpää (Olisihan se noloa mennä seuraavalla viikolla punnitukseen ja huomata kuinka paino on pysynyt samassa/lihonut...) ja kävin siellä viime kesään asti.
Nykyään painan enää 55 kg. Olen ihan tyytyväinen tulokseen vaikkakin vielä voisin hieman kiinteyttää itseäni. Matkalla tuli monta repsahdusta, mutta ajattelin joka kerta, että se on vaan pieni takapakki ja voi taas jatkaa painonpudotusta! Koskaan ei kannata masentua jos vähän pullaa tuleekin popsittua tai jäätelöä syötyä vaikka laihduttaakin. Kunhan ei jokapäiväiseksi tavaksi ota ;) Tärkeintä on ettei ajattele epäonnistuneensa ja lopeta yrittämistä!