Missä sanotaan Raamatussa, että Lusifer tarkoittaa Saatanaa?

Se on Lucifer, ceellä ei ässällä. Enpä muista tarkkaa kohtaa Raamatusta, mutta muutenkin ei Raamatussa paljon Saatana-nimeä käytetä, eikä ainakaan Perkelettä. Taitaa löytyä vain muutama kerta tälläisistä. Jollain oli sellainen kätsy Raamattu hakumoottori, oliskos osoitetta kellään kertoa?

Lucifer tarkoittaa todellakin valontuojaa tai valonkantajaa. Lucifer on alunperin aivan "viaton" sana. Kantasanat ovat "lux" (valo) ja "fero" (tuoda). Tämä latinankielinen sana merkitsee siis "valoa tuovaa". "Fiat lux" = Tulkoon valkeus (1. Moos.).

Pietari kirjoittaa toisessa kirjeessään, (I luku ja 19. jae): "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti (lucifer) koittaa teidän sydämissänne."

Kristillisessä perinteessä paholainen yhdistyy Jesajan kirjan pilkkalauluun Babylonin kuninkaan kukistumisesta. Kuninkan loisto ja mahti on syösty tuonelaan. Hän, Kointähti ja sarastuksen poika, putosi taivaalta, maahan survaistiin kansojen kukistaja, vaikka hän oli päättänyt pystyttää valtaistuimensa taivaisiin Jumalan tähtiä korkeammalle - näin Vanhassa Testamentissa.
Tuohon Raamatun kohtaan liittyen kirkkoisät (elivät Jeesuksen ja evankeliuminkirjoittajien jälkeen, eivät ole kirjoittaneet Raamattuun) nimittivät paholaista Luciferiksi, joka antiikin tähtitieteessä tarkoitti aamulla näkyvää Venusta. Aamullahan valo tulee.
Koska ei-klassisen latinan tapaan "c" edellisen kaltaisessa sanassa ääntyy "s":nä, sana on hilautunut kirjoitusmuotoon "Lusifer".
Latinankieli oli Rooman valtakunnan yleiskieli alkukristillisinä aikoina; valtakunnan itäosissa tosin kreikankieli ns. koinee-muodossa oli laajalti käytetty - myös Uuden Testamentin "alkukieli" on koinee.
Sanalla "Lucifer" ei voine Uuden Testamentin kirjojen syntyajan kohdalla olla kuvottavaa merkitystä; sanaa ei siellä ollut (koska kieli oli kreikka). Hieronymus Pyhän toimittama latinankielinen käännös ("Versio Vulgata" - "kansanpainos") saatiin vasta v. 405.

Esoterisessa kristinopissa tunnetaan lauseet:

"Demon est Deus inversus" = "Paholainen on nurinpäinkäännetty Jumala"
"Christus verus Luciferus" = "Kristus on yhtä kuin Lucifer"

Ne tarkoittavat sitä, että samalla kun ihminen löytää itsestään Luciferin (synnintunnon), hän voi löytää myös Kristuksen eli Jumalan hänessä. Kuvainnollisesti hän ikään kuin ottaa vastaan sisäisen Kristuksensa (Logoksen toisen persoonan) ja alkaa tehdä parannusta tunnustaen syntinsä suullaan joko papille tai omalle korkeammalle minälleen. (Matt.4:17).

Lucifer on siinä mielessä todellakin valontuoja aivan kuten Paratiisin käärme, joka "avasi ihmisten" silmät synnintuntoon. Ilman synnintuntoa ei ole nimittäin pelastusta kristillisen teologian mukaan. Niin välttämätön on meille tämä vastustava voima, Lucifer, Kristus-valon alin osa ja "Jumalan työrukkanen", kuten Luther asian ilmaisi.

Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti." Ilm. 22:16. Jeesus vertasi itseään
Enkeliruhtinas Luciferiin, Kirkas Kointähti. Jeesus vertaa itseänsä Luciferiin, ennen Luciferin ylpeyden syntiinsä lankeamista. Tuomionsa saaneena hänestä tuli Saatan, saatana.
Raamattu ei nimitä saatanaa Luciferiksi.

Lucifer jäi nimenä Tavaaseen, Jumalan omaan käyttöön. Eikä Lciferia nimenä käytetä Raamatussa lankeamisensa jälkeen. Näen majesteetti rikoksena yhdistää Luciveria, sekä Jeesukseen, että saatanaan, enkeliruhtinaan syntiin lankeamisen jälkeen.