yläluokkaan

Työläisten ongelma on tosissaan se, että he syövät toisiaan

Totta turiset. Sosiologia tutkii nykypäivän luokkaeroja ja ne tunnustetaan täysin. 1980-luvulla jo luultiin, että ne katoavat, mutta lama ja Laura Kolben luokkaretkllä -kirja nostivat aiheen taas yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Joo luokkaero näkyy heti ihmisestä. Juteltuani 5 minsaa tiedän luokan. Uskon, että monet ovat samaa mieltä.

Tässä paljastus miten luokkani keskimäärin käyttäytyy.

Kuulun yläluokkaan, joten. En seuraa urheilua, en lue iltapäivälehtiä, en katso telkkaria tunteja päivässä, en pukeudu paljastavasti, en ryyppää, en tunne turhia julkkiksia, en matkusta rantalomille, en kiroile, en keskustele intiimiasioista, en röyhtäile, en syö suu auki, en tunne (harmi sinänsä) duunareita, en aja mersulla tai ökyautolla, en anna lapseni nimeksi Brooke tai Jasmin, en käytä aikaani sisustamiseen tai siivoamiseen...

Mitä yleluokka tekee:
Teen henkisesti vaativaa työtä, seuraan sekä anglosaksista, että ranskalaista mediaa, tapaan paljon ihmisiä vapaa-aikana, harrastan kirjallisuutta ja historiaa, matkustan kaupunkilomille, käytän julkisia tai vaatimatonta uudehkoa autoa, omistan taidetta, tunnen sukuni tarinan, pukeudun klassisen tyylikkäästi, käyttäydyn kohteliaasti, ovaan ovet muille enkä etuile missään.

Nuo olivat siis niitä asioita, joista sivistyneistön tunnistaa. Siis lähinnä ulkoisia tunnusmekkejä.

Ei välttämättä luokkaero näy, eikä selviä noin nopeasti.

Olen lestadiolainen nuori nainen "normaalista", ei erityisen varakkaasta perheestä. Isä maanviljelijä, äiti toimistohommissa.

Mikä täsmää edelliseen: En seuraa urheilua, en lue iltapäivälehtiä, en katso telkkaria tunteja päivässä, en pukeudu paljastavasti, en ryyppää, en tunne turhia julkkiksia, en matkusta rantalomille, en kiroile, en keskustele intiimiasioista, en röyhtäile, en syö suu auki, en anna lapseni nimeksi Brooke tai Jasmin, en aja ökyautolla enkä mersulla, en käytä aikaa sisustamiseen.

Paitsi: tunnen "duunareita" esim.avomieheni ja minä, en laita ystäviäni luokkaan "duunari tai ylemmän luokan ihminen" vaikka parhaimmat ystäväni ovat korkeasti koulutettuja

Mitä yläluokka tekee:
Minäkin teen henkistä työtä, tapaan paljon ihmisiä vapaa-aikana, harrastan kirjallisuutta, matkustan kaupunkilomille, tunnen sukuni tarinan, pukeudun klassisen tyylikkäästi, käyttäydyn kohteliaasti, ovaan ovet muille enkä etuile missään.
Paitsi: en käytä julkisia.

Hauska kuulla, että elät paljolti samalla lailla. Monet luettelemistani asioista pätevätkin varmaan myös "duunareihin", joille henkisen arvot ovat tärkeitä. Toivottavasti henkinen sivistys ja korkea moraali leviäisivät entistäkin enemmän läpi yhteiskuntakerrosten.

Kyllähän täällä Suomessakin ns. luokkaeroaja tavallaan on. Tulee aina olemaan.

Kyse lienee enemminkin siitä, kuinka paljon koulutusta on, joka sitten määrittää työelämän aseman ja tavallaan taloudellisen aseman. Tosin vielä täällä on jonkin verran niitä kulta- tai hopealusikka suussa syntyneitä. Ja heidän on vaikea hyväksyä kaikkia ihmisiä. Tähän ei pidä mennä mukaan.

Jos vanhempien koulutus on peruskoulu, luultavasti eivät osaa oikein nähdä lastensa koulutusta kovin tärkeäksi. Jos sitten koulutetaan, syntyy paljon näkemyseroja ja näistä sitten saattaatulla juuri näitä komplekseja, hävetään vanhempia. Tosin se on turhaa, jokaisen pitää ymmärtää että silloin ei voi tietää koulutetun väen metkuja, jotka eivät aina ole oikeita nekään.
Tavallinen työläinen on usein hyvin rehellinen ja työteliäs ihminen. Tosin hänen puhekielensä voi olla karumpi. kieli jota siellä missä hän päivänsä viettää käytetään-.

Nämä luokkaerot ovat olleet vielä 40-50 vuotta sitten huomattavasti suuremmat, luojan kiitos ovat kaiken aikaa vähentyneet.
Tosin vieläkin niitä tapaa ja itsekin olen niitä joutunut ajattelemaan ja tavallaan kokemaan niiden tuoman vääryyden.
Oma lapsuuskotini oli hyvin tietoinen luokkatasostaan ja kasvoin tavallaan itsekin tähän ajattelutapaan, kuitenkin elämän tuomien muutosten vuoksi olen joutunut tätä asiaa paljon ajattelemaan.

Tänä päivänä en enää ajattele olevani yhtään toista ihmistä parempi, minulle ahakeran ja luotettava ihminen on aina tasa-arvoinen vaikka presidentin kanssa. Joten ei pidä hävetä työläisvanhempiaan. Kunnioita heitä, sillä rakkaudessaan ovat antaneet sinulle mahdollisuuden koulutukseen.
Itse olen elämässäni tavannut paljon eri tason ihmisiä, olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen ihminen on arvokas ihan omana itsenään.

Mitä taas suhteen solmiseen tulee, lienee helpointa elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka omaa samanlaisen ajatusmaailman.

Luokkaeroja varmaan tulee vastaan edelleenkin. Ja mitä pitemmälle ajassa mennään taaksepäin niin selvät erot ovat olleet.

Onneksi ei tänä päivänä enää vanhemmpien yhteiskunta luokka ole este lapsen opiskelulle. Vaan kouluttautuminen on enemmänkin itsestä kiinni. Yhä enemmän tunnen akateemisesti kouluttautuneita vanhempia, joiden lapset ovat valinneet ammatillisen perustutkinnon peruskoulun jalkeen eikä suinkaan lukiota. Onneksi molemmat mahdollsitavat jatko-opintokelpoisuuden.

Ja yheiskunta luokkahan ei suojele elämän kolhuilta. Kaikissa yhteiskuntaluokissa koulutuksesta riippuen esiintyy sairauksia, mielenterveysongelmia, alkoholismia, perheväkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa jne...

yläluokkalainen (=yläluokkainen?) on nyt osittain sekoittanut kotoa opitut normaalit kauniit käytöstavat sekä varsinaiset luokkaerot. olen duunariperheen lapsi ja valmistunut kiitettävin arvosanoin yliopistosta. jos ajattelen avopuolisoni taustoja, niin hänen suvussaan on näitä aloittajan mainitsemia menestyjiä. avopuolisoni on myös akateeminen. kuitenkin hän on melko tavallinen ja vaatimaton mies. aluksi muistan olleeni hiukan epävarma joidenkin hänen sukulaistensa seurassa. olen siis "ottanut" miehen eri yhteiskuntaluokasta.
vertailen huvin vuoksi itseäni yläluokkalaisen listaan: En seuraa urheilua, en pukeudu paljastavasti, en tunne turhia julkkiksia, en aja mersulla tai ökyautolla, en anna lapseni nimeksi Brooke tai Jasmin, en käytä aikaani sisustamiseen tai siivoamiseen..
kaikkea muuta teen mielelläni:) ja matkustelen hiukan missä sattuu niin ranta- kuin kaupunkilomilla.

Mie en oikein oivalla tätä luokittelua nykypäivän Suomessa. Olen juristiperheen tytär ja naimisissa siivoojan ja kirvesmiehen pojan kanssa, eikä itsellä ollut käynyt koskaan mielessäkään että taustamme olisi jotenkin erilainen ennen kuin eräs ulkopuolinen asiasta mainitsi. Keskenämme koulutustasoissa on vain hiuksenhieno ero (joskin tapasimme jo ennen kuin kouluttauduin), ja työn vaativuudessa tai siinä paljonko se vaatii "älyä" ei sitäkään. Palkka on "alemmin koulutetulla" puolisollani selvästi minua parempi. Se kyllä on selvä, että minun lapsuudenkodissani keskusteltiin enemmän (ihan kaikesta musiikista politiikkaan) kuin miehen perheessä, mutta liittyykö se sitten mitenkään koulutukseen tms., aika "hiljaista" lajiketta on tuo puolison perhe ylipäätään (keskustelukyvyttömin on se pesueen ainoa yliopistokoulutettu).

Viis minä miehen tai hänen vanhempiensa titteleistä, mutta keskustella pitää osata! Oma yleissivistykseni ei ole vahvimmillaan historiassa tai politiikassa, mutta sen sijaan filosofiset ja psykologiaa käsittelevät kädenväännöt on mielestäni mielenkiintoisia keskusteluja. Puolison pitää myös omata riittävä työmoraali ja työ ei saa olla eettisesti turhan arveluttavaa. Siinä ne kriteerit, ei puolison tai suvun koulutustasossa.

Ja historiasta, politiikasta ja kirjallisuudesta aidosti kiinnostuneimmat ja "sivistyneimmät" tuntemani ihmiset ovat amispoikia, toinen ajaa rekkaa ja toinen on töissä raksalla. Jälkimmäisen kanssa on mahdoton pelata Trivial Pursuittia kun hän tietää KAIKEN :) Ystäväni, aivokirurgin poika, nai lähihoitajan, eikä kukaan siinäkään ole nähnyt mitään ongelmaa.

Eli en tiedä, erinäisistä sivullisten kommenteista olen ymmärtänyt että joillekin näillä asioilla on enemmänkin merkitystä, mutta itselle koulutus on aika arveluttava älykkyyden, sivistykset tai keskustelutaidon mittari. Koulutus ja titteli sinäällään ovat siis melko merkityksettömiä. Samoin varallisuus. Joten mikä sen "luokan" sitten tekee...

Älkää nyt sössöttäkö!!! Perkele!!! Ei teilläkään näytä olevan parempaakaan tekemistä, vaikka kuinka olette sivistyneitä olevinanne!
Meitsi on maisteri ja kohta tohtori ja ryyppää viinaa pullonsuusta ja puhuu vitusta ja kyrvästä ja lukee Homerosta ja Vergiliusta ja käy huorissa ja kaikkee tommosta. Vittu.
Vaikka on juhannus pitää kirjoittaa väikkäriä ja pakko ottaa välillä viskiä ja tulla tänne ihme "keskustelu"-palstalle nauramaan teidän typerille jutuillenne.
Sen vaan sanon, että todellista sivistystä on se, että laittaa tarpeeksi liukuvoidetta (Teboilin vaseliinia tms.) kun panee ämmää perseeseen.
Kippis!