Olemme seurustelleet yli kaksi vuotta. Naiseni tunne on viilennyt sen myötä kun minun päätökseni on venynyt meidän suhteen vakinaistamiseksi. Omat taustat ja etenkin ylihuolehtiva suhtautumiseni poikaan (poika olisi jäänyt 200 km päähän)on ollut ainakin osa syy miksi en ole uskaltanut sitoutua. Nyt kun naiseni alkaa erkaantua minusta niin minä herään ja olen valmis tekemään mitä vaan! Pelottaa vain, että olen auttamattomasti myöhässä. Rakastan yli kaiken naistani ja haluaisin jakaa tämän kanssa koko loppuelämäni! Kertokaa mitä voin tehdä!!??
Mitä teen?
Oiketa vastauksi!
9314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten nainen on alkanut erkaantua?
Sanoo, että tulevaisuuden usko kuollut ja ilo elämästä kadonnut. Sanoo kuitenkin että olen ollut ihminen joka on kohdellut häntä parhaiten ja antanut olla oma itsesä.
Olen nainen ja arvostaisin kovasti sitä, että laitat pojan etusijalle. Riippuu tietysti pojan iästä eli jos on kohta armeijaan menossa, niin asia on toinen. Erkaantuminen saattaa johtua siitä, että olette tulleet parisuhteen erkaantumisvaiheeseen ja pojalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Siihen on vain hyvä vedota. Itse olen seurustellut kolme vuotta etäsuhteessa lasten takia. En aio tulevaisuudessakaan laittaa heitä omien suhteiden takia liikaa taka-alalle.
Kosi häntä. Jos hän ei luota tulevaisuuteen kanssasi, älä anna helpolla periksi. Älä ilmaise mitään epäröintiä sitoutumisen suhteen. Tulevaisuuden usko kuolee, jos ei voi täysin luottaa toisen tunteisiin, ja tunteitahan osoitetaan juuri sitoutumalla. Varmaan voit vielä korjata asian.
200 km ei ole liian pitkä matka pitää yhteyttä poikaan. Voit matkustaa itse tai ottaa pojan luoksesi lomille. niistä tulee pojalle elämän kohokohtia. Voitte soitella ja lähetellä tekstareita vaikka päivittäin. Teillä voi olla jatkuva meseyhteys, ja sähköpostikin kulkee. Jo aika pieni lapsi oppii helposti tällaisen yhteydenpidon.
Parisuhde on sinun omaa aikuisen elämääsi, jota ei pidä sivuuttaa lapsen takia. Jos annat lapsen olla esteenä, saatat joskus olla pojalle katkera.
Kiitos rohkaisusta!
Lapset ovat lainaa, lapsuus menee ohi hyvin nopeasti ja poika itsenäistyy aikanaan oma elämänsä. Puoliso on kumppani koko elämän ajaksi - aikuinen tasaveroinen ihminen jakamaan ilot ja surut. Sinulla on oikeus panostaa omaan tulevaisuuteesi, eikä sen tarvitse olla haitaksi pojalle, joka varmaankin on äitinsä hyvässä hoidossa. Olet hänelle isä, vaikka olisitkin kaukana.
Paras tapa vakuuttaa naisesi siitä että hän on sinulle ykkössijalla, on mennä naimisiin ja pian
Erkaantumisvaihe?? Voi olla, että se olikin vain pelkoa sitoutua. Olin pojan kanssa kotosalla 3,5 vuotta kun poika oli puoli vuotta. Äiti töissä ja harrastamassa. Erosin kun poika oli 8 ja silloin tunsin, että ikinä mene niin kauas, etten voisi olla pojan tukena. Nyt kun poika alkaa olla siivillään voin alkaa elää omaa elämääni. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta näin se meni. Mutta mitä teen että saisin sen rakkauden takaisin mikä meillä oli?
Minä kosinkin häntä ja se sai hänet puhumaan avoimesti, siihen asti hän vaikeni. En muuten aio luovuttaa!! Tämä suhde on alusta asti tuntunut siltä, että hakisin vaikka kuun taivaalta jos ois pakko!
Siis hakea