Välillä tuntuu ettei meidän riitelyssä ole mitään järkeä. Yleensä riita alkaa jostain vähäpätöisestä ja herkkänä otan kaiken itseeni ja alan useimmiten itkemään. Silloin en pysty puhumaan. Miestäni taas tuo puhumattomuus ärsyttää yli kaiken. Hän ei kestä mykkäkoulua (sitäkin olen harrastanut :-( , vaan haluaisi puhua asiat selviksi saman tien. Minä taasen olen yleensä niin "vihainen" tai itku kurkussa etten riidan aikana kirjaimellisesti pysty puhumaan.
Eilen oli molemminpuolista mykkäkoulua lauantain takia. Illalla sitten purskahdin itkuun sängyssä. Mies ei tehnyt elettäkään lohduttaakseen, vaikka juuri sitä olisin halunnut. Kysyi vain miksi itket. En pystynyt sanomaan mitään. Tänä aamuna lähti töihin sanomatta mitään, koskematta.
En kestä tällaista. Riidasta ei puhuttu, eli asiat eivät ole selvinneet. (Riita tosin oli vähäpätöinen mutta seuraukset saattavat olla suuret) Mitenkähän sitten tänä iltana, kun mies tulee kotiin?
Yleensä minä olen ollut se aloitteen tekijä sopimisessa, kun olo on niin paha ettei voi mitään tehdä. Ja mies kuittaa aina että kaikki on ok. Olisiko hänen vuoronsa vaihteeksi thedä aloite sopimiseen?
Mökötänkö tämänkin päivän omissa oloissani vai mitä teen? Itkettää, kun toinen ei huomaa lainkaan...
Auttakaa kokeneemmat!
Eilen oli molemminpuolista mykkäkoulua lauantain takia. Illalla sitten purskahdin itkuun sängyssä. Mies ei tehnyt elettäkään lohduttaakseen, vaikka juuri sitä olisin halunnut. Kysyi vain miksi itket. En pystynyt sanomaan mitään. Tänä aamuna lähti töihin sanomatta mitään, koskematta.
En kestä tällaista. Riidasta ei puhuttu, eli asiat eivät ole selvinneet. (Riita tosin oli vähäpätöinen mutta seuraukset saattavat olla suuret) Mitenkähän sitten tänä iltana, kun mies tulee kotiin?
Yleensä minä olen ollut se aloitteen tekijä sopimisessa, kun olo on niin paha ettei voi mitään tehdä. Ja mies kuittaa aina että kaikki on ok. Olisiko hänen vuoronsa vaihteeksi thedä aloite sopimiseen?
Mökötänkö tämänkin päivän omissa oloissani vai mitä teen? Itkettää, kun toinen ei huomaa lainkaan...
Auttakaa kokeneemmat!
Vastaukset 6
Vanhimmat
meilla on ihan sama juttu. riidellaan jostain vahapatoisesta periaatteellisesta jutusta. mina en myoskaan pysty heti puhumaan ja niin alkaa mykkakoulu. poikaystavani ei yleensa ole se, joka taman vaiheen lopettaa, vaan mina koska tietyn ajan jalkeen en enaa kesta puhumattomuutta.
sitten han valittaa, kuten tanaan, 'uskomatonta, ensin et puhu minulle mitaan ja sitten kun puhut, niin vain haluat minusta jotain' en ymmarra?? olisiko minun pitanyt jatkaa mielummin typeraa mykkakoulua?? lause, jolla yritin murtaa jaan oli: 'haluatko menna tanaan uimaan?' tama oli hanen mielestaan vain minun itsekasta ajattelua, silla jos menemme uimaan tarvitsen hanelta autokyydin.
en ymmarrra miehia.. olen kuitenkin huomannut, etta on parempi itse lopettaa (ainakin yrittaa..) mykkakoulu, silla miehet eivat siihen monesti pysty. kaipa se kolauttaa heidan egoaan (haluavat aina olla oikeassa) sita paitsi mina sen yleensa alotan, joten minun se kai tulisi myos lopettaa.
meillä on kanssa ihan sama juttu.. riidellään yleensä ihan pikku asioista ja sitte kun itse olen niin herkkä niin saatan ruveta itkemään tai muuta sellaista ja mies on jo tottunut siihen että ei enää lohduta vaikka juuri sitä kaipaisin.
kysyy vaan myös että" miksi itket, mikä hätänä?"
sitten voimme pitää mykkökouluja toisillemme ja lopulta mies menee tietokoneelle ja on siinä jopa tunteja.. rasittavaa.. ja minä olen aina se jonka pitää ensin pyytää anteeksi
Miehet eivät ole ajatustenlukijoita.
se on ihan tyhmää, ei ole helppoa puhua kun itkettää tai vihainen, mutta kyllä kannattaa yrittää
olen sitä mieltä että =Z: jos mies kysyy mitä on ja nainen on hiljaa niin sitten hänen kuuluu seuraavaks sanoa että meidän pitää jutella
vaikka itse olen nainen, olen huomannut ettåä naisillakin ego ja ei nyt ihan pieni sellainen(huomaa myös teidän kirjoituksista)
Minä en osaa mykkäkoulua, olen räjähtävää tyyppiä, puhun suuni puhtaaksi ja lähden sitten toiseen huoneeseen... matkalla käännähdän ja olen löytänyt asialle positiivisen ratkaisun... ongelma on se, ettei kaveri selviä räjähdyksen aikana sivaltamistani "totuuksista" vaan alkaa murjottamaan. Minua sitten alkaa suututtaa, kun hän ei lepy yhtä nopeasti. Voi vitsi että se on hankala kierre.
kun tietää mistä riita syntyy niin miksi sitä aloittaa ollenkaan. Jos on vittumainen päivä töissä tms niin ei sitä kannata purkaa muihin. Jos toinen kuitenkin rupee ärsyttää jotenkin jostain pikkuasiasta kannattaa se tiedostaa itsessään ja käyttää kaikki mahd keinot että taas päästään tilaan jossa halitaan ja pussataan.